Eurooppa äänesti - Kuka voitti?

Kräver registrering
Juha Jokela Juha Jokela
Satu Tuomikorpi Satu Tuomikorpi
Teija Tiilikainen Teija Tiilikainen

Mån 26.5.2014 kl. 9:30-11:00
Ulkopoliittisen instituutin auditorio
Ankkurikatu 5, Helsinki

Euroopan parlamenttivaalien alustava tulos on selvillä myöhään sunnuntai-iltana 25.päivä toukokuuta. Vaaleja on värittänyt unionia ravistellut talouskriisi, populististen ja euroskeptisten voimien nousu ja Ukrainan kriisi. Ketkä ovat vaalien voittajia ja häviäjiä? Mitkä ovat uuden parlamentin poliittiset jakolinjat? Miten vaalitulos heijastuu EU:n politiikkaan ja Suomeen?

Vaalien tulosta arvioivat heti vaalien jälkeisenä aamuna eduskunnan Brysselin toimiston asiantuntija Satu Tuomikorpi ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

Puhetta tilaisuudessa johtaa ohjelmajohtaja Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista.

Seminaarin tiivistelmä

Satu Tuomikorpi tarkasteli omassa esityksessään vaalien tulosta koko Euroopan laajuudella, aloittaen esityksen toteamalla, ettei vaalitulos sisältänyt suuria yllätyksiä. Keskustaoikeisto heikkeni odotetusti, äänien siirtyessä pääosin sitoutumattomille ja valmiisiin parlamenttiryhmiin kuulumattomille puolueille. Myös ennakoitu vasemmiston kannatuksen lisääntyminen oli havaittavissa, mutta protesti kanavoitui silti suuremmassa määrin muille kuin perinteisille vasemmistoryhmille. Äänestysprosentti pysyi pitkälti samana niin Suomessa kuin laajemmin Euroopassakin.

Tuomikorpi pohdiskeli myös vaalituloksen vaikutuksia parlamentin toimintalogiikkaan, arvioiden että EU-myönteiset ryhmät joutuvat jatkossa tekemään enemmän poliittiset rajat ylittävää yhteistyötä saadakseen tavoitteensa läpi. Talouskuripolitiikkaan kriittisempiä ääniä tullaan jatkossa kuulemaan enemmän. EU-kriittisten ryhmien vaikutusvaltaa heikentää myös se tosiasia, että neuvosto jatkaa edelleen EU-politiikan viemistä perinteisten EU-myönteisten puolueiden suuntaisesti.

Komission puheenjohtajavalinnassa Tuomikorpi arvioi paineen valita jonkun parlamenttiryhmien asettamista kärkiehdokkaista olevan kova. Hän piti Jean-Claude Junckerin mahdollisuuksia tulla riittävän hyväksytyksi tullakseen valituksi hyvinä.

Esityksessään Teija Tiilikainen keskittyi Suomen tulokseen ja sen peilautumiseen suurempaan eurooppalaiseen kuvaan. Hän totesi Euroopan parlamenttivaaleista tulleen äänestyskäyttäytymisen perusteella Suomessa nyt ns. toisen asteen vaalit. Tämä sisältää normaalia heikomman äänestysaktiivisuuden, liikkuvien äänestäjien tavallista suuremman osuuden ja sen, että äänestäjät ovat herkempiä äänestämään pienempiä puolueita ja protestipuolueita sekä rankaisemaan hallituspuolueita. Aikaisemmin Suomi on sopinut tähän teoriaan vain alhaisen äänestysaktiivisuuden osalta, mutta nyt vaikuttaisi siltä että Suomi on siirtynyt lähemmäs tätä eurooppalaista mallia.
Vaalien voittajina voivat itseään pitää Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset paikkojen lisäämisen perusteella, Kokoomus eniten ääniä saaneena ja Keskusta kannatuksensa lisäämisellä. Vastoin puolueen puheenjohtaja Soinin toiveita eivät Perussuomalaiset nousseet suurimmaksi puolueeksi näissä vaaleissa, kannatuksen odotettuakin pienemmäksi jäämisen syiksi Tiilikainen arvioi sitä ettei vaaliteemoissa noussut vahvaa vastakkainasettelua EU-myönteisten ja kielteisten välille ja sitä että tällä kertaa Soini itse ei asettunut ehdolle.

Äänestysaktiivisuus tuntuu Suomen Europarlamenttivaaleissa asettuneen noin 40 prosenttiin. Tämä on alhaisemmalla tasolla kuin muissa pohjoismaissa, ja samalla tasolla Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa, mitä Tiilikainen piti ehdottomasti vääränä viiteryhmänä Suomelle.

Vaalien suhteesta kansalliseen politiikkaan Tiilikainen arvioi Keskustan hakevan vauhtia tuleviin eduskuntavaaleihin näistä vaaleista. Perussuomalaisten osalta hän nosti esiin kysymyksen siitä, aiheuttaako näiden linjan pehmentäminen ja tätä kautta hallituskelpoisuuden hakeminen kannatuksen pysyvämpää heikentymistä ja miten tämä huomioidaan puolueessa? Myös Kokoomuksen äänikuningas Stubbin menestys saattaa vaikuttaa puolueen puheenjohtajavalintaan, jos Kokoomus haluaa käyttää sitä Eduskuntavaalien vauhdittamiseen.

Keskustelussa nostettiin esiin kysymys EU-kriittisten ryhmien ryhmänmuodostuksesta ja vaikutusmahdollisuuksista parlamentissa. Ryhmänmuodostuksen arvioitiin hakevan vielä muotoaan jonkin aikaa, ja kriittisten ryhmien voivan vaikeuttaa mutta ei estää päätöksenteko parlamentissa. Erityisesti äärioikeistopuolueilla ei nähty mahdollisuuksia nousta vaa’ankieliasemaan parlamentissa, mutta näiden parlamenttiin nousu saattaa tiivistää yhteistyötä muiden puolueiden välillä. Vaalituloksen nähtiin vaikuttavan erityisesti suuren jäsenmaiden politiikkaan, sekä jonkin verran myös unionin Venäjä-politiikkaan. Keskustelussa pohdittiin myös komission puheenjohtajan valintaa sekä sosiaalidemokraattien tappiota Suomessa verrattuna eurooppalaisen vasemmiston tulokseen.