Eurooppa-neuvoston jälkilöylyt

Kräver registrering
Riitta Myller Riitta Myller
Alexander Stubb Alexander Stubb
Jarno Hartikainen Jarno Hartikainen
Antto Vihma Antto Vihma

Mån 27.10.2014 kl. 9:00-10:30
Pikkuparlamentin auditorio
Arkadiankatu 3, Helsinki

Tilaisuudessa alustaa pääministeri Alexander Stubb.

Lokakuun Eurooppa-neuvostossa päätetään EU:n uusista ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista. Kokouksen agendalla on vahvasti mukana myös EU:n talous. Lisäksi Eurooppa-neuvosto käsittelee ajankohtaisia ulkosuhdeaiheita. Mitkä olivat kokouksen merkittävimmät päätökset ja linjaukset? Ja millaisissa tunnelmissa johtajat jättivät jäähyväiset  viisi vuotta Eurooppa-neuvostoa luotsanneelle Herman van Rompuylle?

Pääministerin alustusta kommentoivat Kauppalehden Brysselin kirjeenvaihtaja Jarno Hartikainen ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Antto Vihma. Tilaisuuden avaa Riitta Myller, Suuren valiokunnan ja Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja. Puhetta johtaa Juha Jokela, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja. Tilaisuus on suomenkielinen.


Seminaarin tiivistelmä: 

Kansanedustaja, Suuren valiokunnan puheenjohtaja Riitta Myller avasi tilaisuuden avaamalla tavoitteita, joilla EU lähtee kansainvälisiin neuvotteluihin ilmastosopimuksesta. Hänen mukaansa EU:n ilmastotavoitteissa sovitut vähintään 40 prosentin päästövähennykset riittävät juuri ja juuri ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Erityisesti Myller painotti myös energiatehokkuus-tavoitteiden merkitystä. Kaiken kaikkiaan hänen mukaansa tärkeää on nyt globaalin sopimuksen ilmastopolitiikasta aikaansaaminen.

Pääministeri Alexander Stubb aloitti alustuksensa kuvailemalla Eurooppa-neuvoston muuttunutta roolia ja tunnelmaa. Neuvosto vaikutti Stubbin mukaan vahvemmalta kuin se koskaan aikaisemmin on ollut, ei vain strategisten linjojen vetäjältä vaan myös yksityiskohtaisten päätösten tekijältä. Hän painotti erityisesti neuvoston puheenjohtajan ja tämän sihteeristön merkitystä onnistuneelle neuvostotyöskentelylle, ja kiitteli virkamiehistön valmistelutyön ammattimaisuuden tasoa.

Ilmasto- ja energiapolitiikan osalta Stubb kuvasi neuvoston kokousta aiheen tiimoilta tärkeimmäksi noin puoleentoista vuoteen. Kokouksen lopputulos oli hänen mielestään kunnianhimoinen ja selkeä, ja se antaa hyvät linjat Pariisin tulevaa ilmastokokousta varten. Päästöjä pyritään laskemaan vähintään 40 prosenttia, uusiutuvan energian käytön lisäämisen tavoitteeksi asetettiin vähintään 27 prosenttia ja energiatehokkuuden parantamiseen asetettiin vähintään 27 prosentin ohjeellinen tavoite. Jos globaaliin yksimielisyyteen ilmastopäätöksistä ei päästä, hiilivuodon välttämiseksi energiaintensiiviselle teollisuudelle jaetaan päästöoikeuksia. Myös päästökaupan ulkopuoliset seikat, kuten liikenne ja lämmitys, saatiin mukaan ratkaisuun, ja Stubb pitikin ratkaisun taakanjakoa reilumpana kuin aikaisemmin, ei pelkästään bkt-pohjaisena, vaan myös kustannus-tehokkuuteen pohjautuvana.

Talouspolitiikan osalta Stubb kertoi maksupalautusten luoneen kokoukseen jo valmiiksi tietynlaisen ilmapiirin. Jäsenvaltioiden budjeteista käyty keskustelu käsitteli kolmea kokonaisuutta: Rakenneuudistuksia, joihin jäsenmaiden tulisi ryhtyä, julkisen talouden sopeutusta, sekä investointeja, joita ei tällä hetkellä Euroopassa ole tarpeeksi.

Jarno Hartikainen kommentoi 2030-tavoitteita korostamalla komission pohjaesityksen merkitystä tavoitteiden asettamiselle. Neuvoston kokousta leimasi Hartikaisen mukaan realismi, äärimmäisen kunnianhimoisia päätöksiä ei saatu eikä olisi oikeastaan ollut mahdollistakaan saada aikaan. Tärkeää on hänen mukaansa se, lähteekö muu maailma mukaan tavoitteisiin. Paljon jäi vielä auki Pariisin kokouksen jälkeiseen aikaan, ja päästökauppajärjestelmä on myös korjattava.

Antto Vihma korosti kommentissaan että olennaisinta on se, että kokouksessa asetetut tavoitteet ovat vähimmäistavoitteita, ja näitä tavoitteita voidaan vielä nostaa. Vuoden 2007 tilanteeseen verrattuna Vihma piti sovittuja ratkaisuja vähemmän kunnianhimoisina kuin 20-20-20 – pakettia, mutta huomautti että tuo paketti sovittiin kuitenkin ennen talouskriisejä. Hän myös painotti sitä, miten asetettu vakuusvaranto parantaa komission toimintakykyä. Vaikka Vihma totesikin uskovansa päästökauppaan keinona, ei pelkällä päästökaupalla kuitenkaan voida ratkaista kaikkia ongelmia vaan tarvitaan myös muita keinoja.

Keskustelussa nostettiin esiin esimerkiksi kysymyksiä LNG-terminaalien sijoittamisesta Suomeen, liikennepolitiikkaa ja sitä miten Horizon 2020 – ohjelma voisi vauhdittaa liikennettä, Euro-ryhmän ja EU:n välille mahdollisesti muodostumassa olevaa eroa sekä yleisiä odotuksia Pariisin ilmastokokouksen suhteen. Myös ilmaston globaalia taakanjakoa, päästötavoitteiden merkitystä Suomelle sekä Ukrainan kriisin vaikutuksiakin sivuttiin.