Suomen vahvuudet Euroopan murroksessa - ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaalipaneeli

Kräver registrering
Tilläggsmaterial
UPI:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaalipaneeli
 
Kuva: Tuukka Niemi Kuva: Tuukka Niemi
Pekka Haavisto / Kuva: Tuukka Niemi Pekka Haavisto / Kuva: Tuukka Niemi
Tom Packalén ja Eva Biaudet / Kuva: Tuukka Niemi Tom Packalén ja Eva Biaudet / Kuva: Tuukka Niemi
Olli Rehn / Kuva: Tuukka Niemi Olli Rehn / Kuva: Tuukka Niemi
Thomas Wallgren / Kuva: Tuukka Niemi Thomas Wallgren / Kuva: Tuukka Niemi
Heikki Patomäki, Sari Palm ja Pertti Salolainen / Kuva: Tuukka Niemi Heikki Patomäki, Sari Palm ja Pertti Salolainen / Kuva: Tuukka Niemi
Pertti Salolainen / Kuva: Tuukka Niemi Pertti Salolainen / Kuva: Tuukka Niemi
Sari Palm / Kuva: Tuukka Niemi Sari Palm / Kuva: Tuukka Niemi
Heikki Patomäki / Kuva: Tuukka Niemi Heikki Patomäki / Kuva: Tuukka Niemi
Teija Tiilikainen / Kuva: Tuukka Niemi Teija Tiilikainen / Kuva: Tuukka Niemi

Mån 13.4.2015 kl. 15:00-17:00
Wanha Satama, F-sali
Kanavakatu 5

Euroopan poliittinen järjestys on muutoksessa. Ukrainan kriisi piirtää syvää jakolinjaa EU:n ja Venäjän välille. Venäjä kyseenalaistaa vallitsevan kansainvälisen järjestyksen instituutioineen ja sopimuksineen. EU:n uskottavuus joutuu koetukselle voimapolitiikan korostuessa. Myös Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konfliktit uhkaavat Euroopan turvallisuutta. Mitkä ovat Suomen vahvuudet vaikeammaksi käyneessä toimintaympäristössä? Miten ja kenen kanssa Suomi voi edistää paluuta eheämpään ja yhteistyövaraisempaan Eurooppaan? Millä tolalla on Suomen turvallisuus?

Osallistujat:

Eva Biaudet, Ruotsalainen kansanpuolue
Pekka Haavisto, Vihreä liitto
Tom Packalén, Perussuomalaiset
Sari Palm, Kristillisdemokraatit
Heikki Patomäki, Vasemmistoliitto
Olli Rehn, Suomen Keskusta
Pertti Salolainen, Kansallinen Kokoomus
Thomas Wallgren, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Keskustelun vetävät Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sekä ohjelmajohtajat Mika Aaltola ja Juha Jokela.


Tiivistelmä tilaisuudesta

Eva Biaudet –Ruotsalainen Kansanpuolue

Eva Biaudet painotti että Suomen tulee olla aikaisempaa vahvempi ja kunnianhimoisempi toimija ulkopolitiikassaan. Suomen tulee vaatia myös itseltään paljon sekä suhteessa muihin valtioihin, että omaan kykyynsä noudattaa kansainvälisiä sääntöjä ja normeja. Suomelle tärkeä ulkopoliittinen viitekehys ovat muut Pohjoismaat.

Biaudet’n mukaan EU:n strategian suhteessa Venäjään tulisi rakentua samoille periaatteille kuin Suomen Venäjä suhteiden. Ensisijaisena tavoitteena tulisi olla väkivallan lopettaminen osana Ukrainan konfliktia. Samanaikaisesti Venäjän kanssa tehtävän yhteistyön tulisi jatkua muilla politiikan saroilla muun muassa ympäristökysymysten ja sosiaalisten kysymysten osalta. Biaudet huomioi että Krimin kysymys saattaa jäädä pitkäksi aikaa ratkaisemattomaksi.

Myös Biaudet korosti että demokratisaatio Venäjällä on mahdollista, vaikka kasvava nationalismi herättääkin huolta. Toisaalta nationalismi on noussut myös EU:n alueella ja Suomessa. Biaudet korosti että on olennaista, että Suomi ja Eurooppa noudattavat omia arvojaan.

Ukrainan tilanteen herättämien turvallisuuspoliittisten huolien ohella on tärkeää, ettei turvallisuuspolitiikan muita osa-alueita jätetä huomiotta. Näihin lukeutuvat kasvavan nationalismin ja rasismin ohella muun muassa ympäristöongelmat ja kehityspoliittiset kysymykset.

EU:n ohella Biaudet näki merkittävä turvallisuustoimijana ETYJ:n.

Pekka Haavisto – Vihreä Liitto

Pekka Haavisto korosti Suomen aseman muuttuneen EU-jäsenyyden myötä. Tästä huolimatta hän näki Suomen erityisasiantuntemuksen suhteessa Venäjään säilyneen. Suomi voi hänen mukaansa säilyttää kahdenvälisen kommunikaation Venäjän kanssa myös osana EU:n yhteistä linjaa.

Haaviston mukaan EU:ssa on havaittavissa kolme eri ryhmää suhteessa Venäjään – kovan linjan kannattajat, keskitien kulkijat ja pehmeää lähestymistapaa kannattavat valtiot. Haaviston mukaan Suomi kuuluu keskitien ryhmään. Venäjän osalta Haavisto näki ongelmallisena sen, että Venäjällä on syntynyt narratiivi, jossa kuva EU:sta vääristyy ja EU nähdään ensisijassa vihollisena. Haavisto korosti nationalismin olevan merkittävä ongelma Venäjällä. Jo vastakkaisasettelujen liennyttäminen olisi hänen mukaansa tärkeä askel. Myös EU:ssa on Haaviston mukaan siirrytty ongelmalliseen suuntaan, muun muassa asevarustelumenoja lisäämällä.

Venäjän sisäisen kehityksen osalta Haavisto totesi, että Venäjällä myös demokraattinen ja vapautuva yhteiskunnallinen kehitys on täysin mahdollinen. Hän muistutti, että kansalaisyhteiskunta toimii edelleen Venäjällä, vaikkakin rajoitetusti.

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden osalta Haavisto korosti, että Suomessa tulisi keskustella sekä siitä, millaisen suojan Nato antaisi että siitä, millaisia velvoitteita Nato-jäsenyys Suomelle asettaisi. Viimeksi mainitusta vaihtoehdosta ei Haaviston mukaan käydä riittävää keskustelua Suomessa. Haavisto kannatti EU:n turvallisuus- ja puolustusulottuvuuden kehityksen seuraamista. Tältä suunnalta voitaisiin hänen mukaansa löytää uusia mahdollisuuksia turvallisuuden kehittämiseen. Suomi voisi itse aktivoitua muun muassa aseriisunta-aloitteiden kohdalla.


Tom Packalen - Perussuomalaiset

Tom Packalen painotti että Suomen oma ja itsenäinen ulkopolitiikka tulisi voida säilyttää. Hänen mukaansa Suomella tulisi olla enemmän itseluottamusta suhteessa omaan ulkopolitiikkaansa. Suomi voi toimia sillanrakentajan roolissa ollen samanaikaisesti osa länttä.

EU:n yhteisen ulkopolitiikan suhteen Packalen oli melko skeptinen. Hänen mukaansa Saksan liittokansleri Merkel on keskeisin EU:n ulkopolitiikan johtaja.

Suomen oman turvallisuuspolitiikan osalta Packalen korosti sodankäynnin muuttuneen luonteen vaikuttavan mahdollisiin uhkakuviin ja niihin varautumiseen. Hänen mukaansa esimerkiksi huoltovarmuuskysymyksiin vaikuttaa merkittävästi se, että nykyaikaisessa sodankäynnissä sotatoimet tapahtuvat erittäin nopeasti ja lyhyen aikavälin sisällä. Näin ollen pitkäkestoisen huoltovarmuuden merkitys on aiempaa vähäisempi.

Sari Palm - Kristillisdemokraatit

Sari Palm painotti, että viimeisimmän hallituksen on ollut vaikeaa muodostaa yhtenäistä ja selkeää ulkopolitiikkaa. Uusi epävakaus on vaikeuttanut tilannetta ja yhtenäisen viestinnän sijaan on sorruttu sooloiluun. Tässä suhteessa Palm peräänkuulutti presidentin vahvempaa roolia. EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa hän piti melko utooppisena – pois lukien kauppapolitiikka.

Venäjä suhteiden osalta Palm painotti tarvetta yhtäältä pitää kiinni kansainvälisen oikeuden velvoitteista, mutta toisaalta myös pyrkimystä Ukrainan konfliktin ratkaisemiseen ja sanktioiden purkamiseen. Lisäksi hän painotti tarvetta pitää yllä arjen yhteistyötä Venäjän kanssa. Tämä yhteistyö näkyy Suomen osalta erityisesti rajaseudulla. Palm korosti, ettei Venäjää saa eristää kansainvälisessä politiikassa.

Suomeen kohdistuvien uhkien ja turvallisuuspoliittisten ratkaisujen osalta Palm totesi, että Suomen Nato-jäsenyys heikentäisi suhteita Venäjään. Merkittävinä uhkina hän näki erityisesti terrorismin ja radikalisoituneet ääriliikkeet. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta Palm korosti Suomen aktiivista toimintaa rauhanrakennuksen ja konfliktinratkaisun saralla.

Heikki Patomäki - Vasemmistoliitto

Heikki Patomäki korosti, että Suomen olisi tullut käyttää omaa EU-jäsenyyttään rakentavammin ja pyrkiä muokkaamaan EU-instituutioita aktiivisemmin. Ulkopolitiikassaan Suomen tulisi maksimoida oma liikkumatilansa Unionin jäsenenä. Vaikka Suomi nykyisin nähtäisiinkin Venäjän politiikassa osana transatlanttista yhteistyötä, Patomäen mukaan vielä 90-luvulla näin ei ollut. Suomen oman turvallisuuspoliittisen kehityksen osalta Patomäki korosti muun muassa tarvetta avata keskustelu Naton kanssa solmitusta isäntämaasopimuksesta uudelleen.

Suhteessa Venäjään EU:n tulisi arvioida uudelleen suhtautumistaan erilaisista arvolähtökohdista toimiviin kansainvälisiin toimijoihin. Patomäki kritisoi EU:ta liian yksipuolisista tulkinnoista, joiden pohjalta EU on toteuttanut omaa politiikkaansa. Muun muassa Ukrainan kohdalla tämä oli nähtävissä tavoissa, joilla Ukrainaan on sovellettu samankaltaista talouskuripolitiikkaa kuin EU:n jäsenvaltioihin eurokriisin aikana.

Ukrainan konfliktin ratkaisemisen osalta Patomäki ei pitänyt sanktioiden toteuttamista hyvänä ideana. Hänen mukaansa diplomatian kautta tilanne voitaisiin ottaa haltuun ja hakea tähän esimerkkejä 1920-luvulla Kansainliitossa ratkaistusta Ahvenanmaan kysymyksestä.

Suhteessa Venäjän tulevaan kehitykseen Patomäki korosti, ettei Venäjä ole poikkeus suhteessa demokraattisen yhteiskunnan kehitysmahdollisuuksiin. Hän painotti, että Venäjällä 90-luvulla toteutettu shokkiterapia rajujen yksityistämisten muodossa heikensi merkittävästi demokratiakehityksen mahdollisuuksia. Sosio-ekonominen eriarvoistuminen ja oligarkkinen valtaannousu sai monet kansalaisista kannattamaan vahvaa johtajaa ja Putin on osittain vastannut tähän vaatimukseen.

Patomäen mukaan Venäjällä katsotaan, että länsimaat eivät noudata omia periaatteitaan omissa ulkosuhteissaan. Tällä hetkellä Putinin hallinto on kääntymässä entistä nationalistisempaan suuntaan.

Suomen ulkopolitiikan osalta Patomäki katsoi että luotettavan ulkopolitiikan pohjana toimii liittoutumattomuus. Tältä pohjalta Suomi voisi toimia rakentavassa roolissa esimerkiksi aseidenriisunnan kohdalla. Patomäki piti vuoden 1975 ETYK-kokousta hyvänä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta.


Olli Rehn – Suomen Keskusta

Olli Rehn painotti että Suomen tulee ulkopolitiikkansa osalta toimia rakentavammin osana EU:ta eikä syytä liialliseen itsetyytyväisyyteen ole. Hänen mukaansa eurokriisin aikana Suomesta on osittain syntynyt kuva hankalana yhteistyökumppanina. Tämä johti kesällä 2012 kansainvälisessä mediassa avoimeen spekulaatioon Suomen euroerosta.

Suomen Venäjä suhteiden osalta Rehn korosti, että Suomi on tukenut kansalaisyhteiskunnan kehittymistä Venäjällä, mutta tällä hetkellä Venäjän lähentyminen länteen näyttää olevan jäissä.

EU:n yhteisen ulkopolitiikan osalta Lissabonin sopimus ja Euroopan ulkosuhdehallinnon nimityspolitiikka on horjuttanut EU instituutioiden välistä tasapainoa. Jäsenvaltiolla on huomattavasti valtaa keskeisiin tehtäviin nimitettäessä. EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan osalta Rehn piti EU:n solidaarisuuslausekkeita merkityksellisinä. Suomen ja EU:n aktiivisen ulkopolitiikan osalta Rehn piti muun muassa kansainvälistä aseriisuntaa tärkeänä kysymyksenä ja Iranin ydinaseneuvotteluja hyvänä esimerkkinä tällaisesta pyrkimyksestä.

Nato-jäsenyyden osalta Rehn piti laajan turvallisuuspoliittisen selvityksen tekemistä järkevänä ratkaisuna. Osana tätä selvitystä tulisi keskustella myös Suomen Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista.

Pertti Salolainen – Kansallinen Kokoomus

Pertti Salolaisen mukaan eräs keskeinen epäonnistuminen Suomen viime vaalikaudella toteuttamassa ulkopolitiikassa oli YK:n turvallisuusneuvostopaikan jääminen saavuttamatta. Muilta osin ulkopolitiikka on Salolaisen mukaan ollut pääosin onnistunutta. Suomen Venäjä suhteita Salolainen piti onnistuneina. Venäjän kanssa ilmenneiden ongelmien Salolainen katsoi johtuvan ensisijassa Venäjästä. Suomi on hänen mukaansa jatkuvasti pyrkinyt hyviin suhteisiin Venäjän kanssa.

EU:n ja Venäjän suhteiden osalta Salolainen katsoi, että Venäjä ei kunnioita EU:ta vaan harjoittaa ”hajota ja hallitse” – politiikkaa, muun muassa Kreikan ja Unkarin kautta. Salolaisen mukaan EU:n ulkopoliittinen johto on Ukrainan kriisin kohdalla jäänyt paitsioon, joten on vain luonnollista, että suuret jäsenvaltiot ovat vetäneet neuvotteluja Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi. Hän piti Ukrainan tilanteen kehittymistä vielä toistaiseksi erittäin epävarmana.

Salolainen katsoi että seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi kirjata mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä. Hänen mukaansa Suomi hyötyisi Naton jäsenyydestä muun muassa erilaisten puolustusmateriaalihankintojen kautta. Jos Ruotsi hakisi Nato-jäsenyyttä, voisi myös Suomi liittyä Natoon. Salolainen huomautti että toistaiseksi kaikki yhteistyö Suomen ja Ruotsin välillä koskee rauhanajan yhteistyötä. Hän painotti Suomen olevan mukana merkittävissä läntisissä yhteisöissä ja Nato-kumppanuuden olevan erittäin tiivistä. Lisäksi Salolainen katsoi puolustusministeri Haglundin painottaman pohjoismaisen puolustusyhteistyön olevan erittäin merkittävää ja nauttivan kansalaisten kannatusta.


Thomas Walgren – Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Thomas Walgren katsoi Suomen ulkopoliittisen linjan olevan tällä hetkellä liian epäselvä. Hän kokee tämän sotivan luottamuksen, turvallisuuden ja yhteistyön perinteitä vastaan.

EU:n ulkopolitiikan osalta hän näkee suurten jäsenvaltioiden johtavan politiikkaa ensisijaisesti. Walgrenin mukaan Lissabonin sopimus on horjuttanut tätä institutionaalista dynamiikkaa. Onnistumisena hän piti sitä, että myös pienet jäsenvaltiot ovat päässeet mukaan päätöksentekoon.

Walgren piti koko ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun kannalta ongelmallisena sitä, että kysymyksenasettelu kohdistuu ensisijaisesti voimapolitiikkaan. Sama ongelma koski hänen mukaansa myös käsillä ollutta vaalipaneelia. Hänen mukaansa tämän sijaan tulisi keskittyä ensisijaisesti rauhanrakentamiseen ja globaalien kysymysten ratkaisemiseen. Nämä ongelmat koskevat hänen mukaansa koko teollista sivilisaatiota ja sen mahdollisuuksia selviytyä kun kamppailu niukkenevista luonnonvaroista kiihtyy.

Walgren korosti, että tästä kapeasta kysymyksenasettelusta ja pelon ilmapiiristä tulisi päästä eroon kohti laajempaa turvallisuuskäsitystä.