Eurooppa-neuvoston jälkilöylyt

Kräver registrering
Tilläggsmaterial
Riitta Myllerin puheenvuoro (MP3, 6.11 Mb)
 
Kare Halosen puheenvuoro (MP3, 14.68 Mb)
 
Maria Stenroosin puheenvuoro (MP3, 11.97 Mb)
 
Teija Tiilikaisen puheenvuoro (MP3, 14.07 Mb)
 
Riitta Myller / Photo: Tuukka Niemi Riitta Myller / Photo: Tuukka Niemi
Kare Halonen / Photo: Tuukka Niemi Kare Halonen / Photo: Tuukka Niemi
Juha Jokela / Photo: Tuukka Niemi Juha Jokela / Photo: Tuukka Niemi
Teija Tiilikainen / Photo: Tuukka Niemi Teija Tiilikainen / Photo: Tuukka Niemi
Maria Stenroos / Photo: Tuukka Niemi Maria Stenroos / Photo: Tuukka Niemi

Mån 29.6.2015 kl. 13:00-14:30
Pikkuparlamentin auditorio
Arkadiankatu 3, Helsinki

Suomen uuden hallituskauden ensimmäisen Eurooppa-neuvoston asialistaa hallitsevat turvallisuus ja talous. Agendalla ovat Euroopan turvallisuusstrategian uudistaminen ja puolustusulottuvuuden kehittäminen. EU-maiden johtajat keskustelevat lisäksi komission esityksistä Välimeren muuttoaallon hallitsemiseksi. Kokouksessa esitellään myös EU-instituutioiden puheenjohtajien näkemys talous- ja rahaliiton lujittamisesta ja vauhditetaan digitaalisten sisämarkkinoiden luomista. Kaappaako Kreikan tilanne kokouksen agendan? Entä nousevatko David Cameronin tavoitteet Britannian EU-suhteen uudistamiseksi esiin epävirallisissa keskusteluissa?

Kokouksen päätöksistä ja tunnelmista alustaa EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halonen. Kommentaattoreina toimivat YLE:n Brysselin kirjeenvaihtaja Maria Stenroos ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Tilaisuuden avaa Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja, kansanedustaja Riitta Myller. Puhetta johtaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela

Tilaisuus on suomenkielinen.

Lisätietoja: Marie-Louise Hindsberg, puh. 09 432 7712,  marie-louise.hindsbergfiia.fi 



Seminaarin tiivistelmä

Riitta Myller

Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja, kansanedustaja Riitta Myller avasi tilaisuuden korostamalla, että tämänkertaisen Eurooppa-neuvoston jälkeen avoimia kysymyksiä integraation tulevasta suunnasta on poikkeuksellisen paljon. Myller totesi että kokouksen asialista sisälsi runsaasti integraation ydinkysymyksiä, kuten yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, digitaaliset sisämarkkinat, Britannian tuleva jäsenyysäänestys ja EMU:n tulevaisuus.

Keskeistä osaa kokouksessa näytteli Välimeren yli suuntautuvasta muuttoliikkeestä käyty keskustelu. Myllerin mukaan muuttoliikestrategiassa oli saavutettu konkreettisia tuloksia, ja hän uskoi käydyn keskustelun johtavan kasvavaan yhteisvastuuseen siirtolaiskysymyksissä EU:n sisällä.

Myller arvioi, että Kreikan osalta tultiin kokouksen aikana kulminaatiopisteeseen tavalla, jota ei osattu odottaa. Ennen kokousta ennakoitiin, että Kreikan lainaohjelman jatkosta päästäisiin sopuun, ja tämän jälkeen olisi mahdollista edetä hitaasti ongelmien ratkaisemiseksi. Kreikan päätös järjestää kansanäänestys ohjelman jatkosta on johtanut tilanteeseen, jossa Kreikan tulevaisuus euroalueen jäsenenä on hyvin epävarma.

Kare Halonen

EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halonen piti alustuksen Eurooppa-neuvoston kokouksen etenemisestä. Hänen mukaansa kokouksen agenda oli varsin pitkä ja merkittävä. EU:n tämän hetkisistä keskeisistä kysymyksistä ainoastaan Ukrainan kriisi jäi pois asialistalta koska ratkaisut sen suhteen oli tehty jo aikaisemmin.

Halosen mukaan selvästi eniten aikaa kokouksessa vei keskustelu Välimeren ylittävien siirtolaisten vastaanotosta ja taakanjaosta EU:n sisällä. Muuttovirran suurin paine kohdistuu Italiaan ja Kreikkaan. Komission ehdotus toimi pohjana Eurooppa-neuvoston hyväksymille päätelmille ja lähtökohtana oli hoitaa kysymys määräenemmistöpäätöksellä. Tämä toimintamalli herätti Suomessa kritiikkiä ennen kokousta. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk kuitenkin halusi, että kysymys ratkaistaisiin konsensuksella, ja tästä tuli myös Eurooppa-neuvoston linjaus.

Päätelmät sisälsivät kolme osaa. Ensimmäinen ratkaisu koski vastaanotettavien henkilöiden määrää. EU:n sisäisten siirtojen piiriin tulisi 40000 EU:n alueella jo olevaa ihmistä. Heidän lisäkseen otettaisiin vastaan 20000 kiintiöpakolaista unionin ulkopuolelta. Toiseksi jäsenmaat tulevat sopimaan konsensuksella, kuinka monta henkilöä kukin valtio ottaa vastaan. Tanska, Iso-Britannia ja Irlanti jäivät tämän ratkaisun ulkopuolelle niille kuuluvien erivapauksien perusteella, samoin kuin Unkari ja Bulgaria, koska niiden katsottiin olevan siirtolaisten suhteen asemassa, jota voidaan verrata Kreikan ja Italian tilanteeseen. Kolmanneksi hyväksyttiin mekanismi, jonka perusteella henkilöt jaetaan jäsenmaiden kesken. Halosen mukaan käydyissä keskusteluissa on esitetty huolia sen suhteen, miten tarvittavaan konsensukseen päästään.

Muuttoaaltoa halutaan myös jatkossa lähestyä kokonaisvaltaisesti, Halonen sanoi. Erityisesti huomiota on kiinnitetty Välimerellä tapahtuvien onnettomuuksien ja hukkumisten ehkäisemiseen sekä tilanteeseen puuttumiseen siirtolaisten lähtömaissa muun muassa kehitysavun kautta. Lisäksi EU:n sisällä on pyritty tukemaan Italiaa ja Kreikkaa siirtolaisasiassa ja varmistamaan EU:n sisäisen vastuullisuuden ja solidaarisuuden jakautuminen.

Toinen teema, joka Halosen mukaan nousi kokouksessa keskeiseksi koski turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. EU:n sisäisen turvallisuuden strategian merkitys korostui keskustelussa osittain myös samanaikaisesti tapahtuneiden Kuwaitin, Ranskan ja Tunisian terrori-iskujen takia.

Halosen mukaan selvästi pidempi keskustelu käytiin turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg oli kokouksessa läsnä ja hänen pääviestinsä oli varoittaa EU:n jäsenvaltioita karsimasta puolustusmenojaan. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä jatkettiin vuoden 2013 joulukuun päätelmien pohjalta. Turvallisuuspolitiikan osalta alkuperäinen versio kokouksen päätelmistä oli varsin vaatimaton. Halosen mukaan Suomi yhdessä Baltian maiden kanssa halusi päätelmiin vahvemman kirjauksen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta. Tämä kirjaus sisälsi muun muassa maininnan hybridiuhkien merkityksestä. Kolmantena kysymyksenä kokouksessa käsiteltiin uuden turvallisuusstrategian laadintaa. Tämän strategian tulisi valmistua kuluvan vuoden aikana. Tässä yhteydessä Halonen huomautti, että EU:n turvallisuuspoliittinen ympäristö on varsin toisenlainen kuin edellisen strategian laatimisen aikana vuonna 2003.

Halonen totesi, että muille kysymyksille jäi kokouksessa melko vähän aikaa. EU:n sisämarkkinoiden kehittämisen osalta digitaaliset sisämarkkinat ovat olleet erittäin tärkeitä Suomelle jo pitkään, ja Suomi on edistänyt niiden kehittämistä samoin kuin komissio.

EMU:n tuleva kehitys jäi kokouksessa melko vähäiselle keskustelulle. Tähän vaikutti osaltaan se, että keskustelun pohjaksi valmisteltu niin sanottu ”viiden presidentin raportti” julkaistiin vasta 22. kesäkuuta, eikä sen pohjalta käytävään keskusteluun näin ollen ollut ehditty valmistautua. Eurooppa-neuvoston päätelmiksi tältä osin tuli, että neuvosto tulee tutkimaan kyseistä raporttia ja päättämään myöhemmin, miten sen suhteen tullaan etenemään. Halonen korosti, että kyseinen raportti on vain komission, EKP:n, euroryhmän, Eurooppa-neuvoston ja Euroopan Parlamentin puheenjohtajien näkemys EMU:n tulevaisuudesta, eikä niinkään vahva linjaus tulevasta suunnasta. Hän painotti että Suomen ratkaisut tältä osin tulevat valmistumaan myöhemmin ja Kreikan tilanteen ratkeaminen tulee vaikuttamaan tähän.

Britannian tulevan EU-kansanäänestyksen osalta Halonen totesi keskustelun jääneen lyhyeksi. Tähän vaikutti muun muassa se, että Britannian pääministeri Cameron oli käynyt aiheesta alustavia keskusteluja muiden EU-jäsenvaltioiden johtajien kanssa jo ennen kokousta. Eurooppa-neuvosto palaa asiaan joulukuussa. Sillä välin Britannia aloittaa tekniset valmistelevat keskustelut aiheesta ja mahdollisista jäsenyyteen liittyvistä muutoksista. Halosen mukaan tilanne etenee syksyn puolivälin jälkeen. Konservatiivien puoluekokous ja syksyllä pidettävät Puolan vaalit saattavat vaikuttaa aikatauluun.

Kreikka-kysymys ei ollut varsinaisesti esillä Eurooppa-neuvostossa. Eurooppa-neuvoston kokousta ennen pidetyn euroryhmän kokouksen jälkeen ryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem raportoi neuvottelujen tilanteesta neuvostolle. Seuraavana päivänä tuli tieto, jonka mukaan Kreikan pääministeri Alexis Tsipras järjestää kansanäänestyksen Kreikan lainaohjelman jatkosta. Halosen mukaan tällä hetkellä ei näytä olevan tarvetta jatkotoimiin, vaan odotetaan miten Kreikan lainaohjelman päättyminen ja rahoitusmarkkinoiden reaktio vaikuttavat tilanteeseen.

Lisäksi odotetaan kansanäänestyksen tulosta. Halonen korosti, että tämä tilanne ei merkitse Kreikan eroamista eurosta, ja hän painotti että eri osapuolet yrittävät edelleen löytää mahdollisimman kivuttoman ulospääsytien kriisistä. Halonen painotti, että useat eri osapuolet haluavat pitää Kreikan mukana eurossa.

Yhteenvetona Halonen totesi kokouksesta, että asialistalla oli paljon painavaa asiaa, ja erityisesti muuttoliikekysymyksen osalta paljon jäi vielä valmisteluun.

Maria Stenroos

YLE:n Brysselin kirjeenvaihtaja Maria Stenroos korosti, että huippukokouksessa kaikki EU:n kriisit Britannian ja Kreikan mahdollisesta EU-erosta Välimeren muuttoliikkeeseen ja terrorismiin olivat agendalla. Hän huomautti että ainoastaan Ukrainan kriisi puuttui kokouksen asialistalta ja kertoi tämän näkyvän myös mediassa. Stenroosin mukaan Ukrainaa käsitellään suomalaisessa mediassa huomattavasti enemmän kuin muualla Euroopassa, jossa esimerkiksi terrorismi on paljon vahvemmin agendalla.

Kreikka-neuvottelujen osalta Stenroos huomautti, että vielä neuvottelujen katkeamista edeltäneenä päivänä oltiin toiveikkaita sovun syntymisen suhteen, ja tilanteen kärjistyminen tuli monille yllätyksenä. Hänen mukaansa komission rooli sovinnon rakentajana on tässä tilanteessa muuttunut, eikä komission suunnasta ole odotettavissa myönnytyksiä Kreikalle. Stenroosin mukaan jäsenvaltioista Espanja ja Ranska ovat jatkuvasti valmiita palaamaan neuvottelupöytään, mutta muun muassa Suomen valtiovarainministeri Alexander Stubb on todennut, että tämä ei näytä todennäköiseltä. Stenroos kuitenkin huomautti, että Kreikan eroa eurosta on ennustettu usein ennenkin, joten tilanteen ennakoiminen on hyvin vaikeaa.

Stenroosin mukaan Välimeren ylittävä muuttoliike oli kokouksen pääteemoja. Hän huomautti että aihetta käsittelevässä retoriikassa on vähitellen siirrytty solidaarisuudesta ja inhimillisen kärsimyksen estämisestä kohti EU:n rajojen vahvistamista ja tiukennetun rajavalvonnan korostamista. Tässä yhteydessä on korostettu siirtolaisten tehokkaiden palauttamismenettelyiden merkitystä ja alettu harkita siirtolaisten salakuljetuksiin käytettävien alusten tuhoamista sotilaallisin keinoin. Stenroosin mukaan solidaarisuutta ei enää osoiteta niinkään pakolaisille, vaan suurimpia pakolaismääriä vastaanottaville jäsenvaltioille. Hän totesi, että mikään jäsenvaltio ei halua tehdä kysymyksessä aloitetta. Päivää ennen Eurooppa-neuvoston kokousta puheenjohtaja Donald Tusk linjasi, että kysymyksessä toimittaisiin vapaaehtoismenettelyn pohjalta. Ratkaisu oli tavallaan kompromissi, jossa sekä pakollinen että vapaaehtoinen menettely hyväksyttiin. Stenroos huomautti, että keskustelu aiheesta oli varsin jännitteinen.

Britannian kansanäänestyksen osalta käyty keskustelu ei Stenroosin mukaan sisältänyt odotetun kaltaista suurta dramatiikkaa. Vaikka media odotti pääministeri Cameronilta linjaavaa puhetta, oli hän useiden brittidiplomaattien mukaan käynyt alustavia neuvotteluja muiden EU-johtajien kanssa ja toimi näiden pohjalta. Stenroos huomautti, että Cameronin tavoitteille EU:n uudistamisesta löytyy ymmärrystä myös muista EU:n jäsenvaltiosta. Cameronin viesti on jatkuvasti ollut kehittää EU:ta vähäisemmän, mutta paremman sääntelyn suuntaan.

Stenroos katsoi pääministeri Sipilän selvinneen ensimmäisestä Eurooppa-neuvostostaan hyvin. Stenroosin mukaan Sipilällä on hyvin hallussaan laajempi käsitys EU:sta. Lisäksi muiden EU-jäsenvaltioiden mediat osoittivat kiinnostusta Suomea kohtaan. Erityisesti perussuomalaisten rooli hallituksessa herättää kysymyksiä Euroopassa. Lisäksi Suomella on vahva maine tiukan talouskurin kannattajana.


Teija Tiilikainen

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen otti omassa puheenvuorossaan kantaa EU:n laajempaan kehitykseen kolmen eri ilmiön - kansanäänestysten, solidaarisuuden ja yhteisvastuun, sekä EU:sta tai eurosta eroamisen - kautta.

Tiilikainen korosti, että kansanäänestyksen käyttäminen EU-tason neuvottelukysymysten ratkaisemiseen, kuten Britannia ja Kreikka ovat tekemässä, ei ole ongelmatonta. Hänen mukaansa tällaisista tilanteista ei juuri ole kokemusta EU:n kehityksen ajalta, pois lukien unioniin liittyminen ja sen uudistaminen. Britannia haluaa äänestää pitkälti sisäpoliittisista syistä ”uudistetusta jäsenyydestä”, ja tässä kohdin muiden jäsenvaltioiden ja Britannian on ratkaistava, tullaanko Britannialle myöntämään lisää erivapauksia. Tämän yhtälön ratkaiseminen tulee Tiilikaisen mukaan olemaan vaikeaa.

Kreikan kohdalla tilanne on hieman samankaltainen. Kreikkaa johtava Syriza-puolue koki asemansa maan velkojien ja omien kansalaistensa välissä vaikeaksi ja päätti hakea tilanteeseen ratkaisua kansanäänestyksestä. Tämä voi Tiilikaisen mukaan kuitenkin olla problemaattinen tapa käyttää kansanäänestysinstrumenttia.

Molemmissa tilanteissa haetaan Tiilikaisen mukaan kansanäänestyksistä ratkaisua Eurooppa-politiikan ongelmiin. Tämä juontaa tilanteesta, jossa hallitusten politiikka EU-tasolla on epäonnistunut. Dilemma syntyy, kun päättäjät kansallisella tasolla ovat antaneet lupauksia, joita on vaikeaa lunastaa EU-tasolla. Tiilikaisen mukaan Kreikan kohdalla ei ole täysin selvää, mistä kansa tarkkaan ottaen äänestää.

Toinen keskeinen teema, jota Tiilikainen käsitteli, koski näkemyksiä EU-jäsenvaltioiden yhteisvastuusta ja keskinäisestä solidaarisuudesta. Yhteisvastuu voi Tiilikaisen mukaan koskea niin pakolaispolitiikkaa, talouspolitiikkaa kuin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaakin. Tästä huolimatta ei ole täysin selvää, mitä yhteisvastuu lopulta tarkoittaa.

Euroopan talouskriisin aikana puitiin lisääntyvän yhteisvastuun ja ”no-bail out” -säännön ongelmallisuutta. Samankaltaiset kysymykset tulevat esiin pakolaispolitiikassa. Tiilikaisen mukaan on tärkeää pohtia, miten vastuuta siirtolaisista jaetaan. Kuuluuko vastuu ensisijaisesti saapumismaille vai onko sitä syytä jakaa laajemmin.

Talousunionin ja EMU:n kehittämisessä kysymykset yhteisvastuusta ovat myös keskeisiä. Tässä yhteydessä niin sanottu ”viiden presidentin raportti” on tärkeä. Tiilikaisen mukaan olisi tarpeen pohtia huolella, mitä lopulta tarkoitetaan talous- ja rahaliiton täydentämisellä.

Sama problematiikka koskee myös yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Tiilikaisen mukaan olisi tarpeen selventää, mitä tarkoitetaan kun todetaan että Euroopan turvallisuusstrategiaa tulee päivittää, ja mitä taustaa vasten tämä päivittäminen tapahtuu.

Kolmantena teemana Tiilikainen nosti esiin keskustelun EU:sta tai yhteisvaluutasta eroamisesta. Hänen mukaansa on syytä pohtia, ollaanko nyt lähempänä vai kauempana Britannian EU-eroa. Saako Britannian pääministeri Cameron mukaansa uskottavat uudistukset, joiden pohjalta prosessissa voidaan edetä. Tiilikainen huomautti, että Lissabonin sopimusta muotoiltaessa sopimukseen kirjattiin eromahdollisuus, ja jo tuolloin pohdittiin, voiko tästä eromahdollisuudesta tulla politiikan väline.

Lisäksi on syytä pohtia, miten mahdolliset ennakkotapaukset eroamisen osalta vaikuttaisivat EU:n tulevaisuuteen. Tiilikaisen mukaan Britannian kohdalla on ratkaistava, miten mahdollinen ero vaikuttaisi Britannian ja EU:n tuleviin suhteisiin. Vastaavasti Kreikan kohdalla on Tiilikaisen mukaan syytä pohtia, miten ero eurosta vaikuttaisi maan sisäpolitiikassa ja mahdollisesti muissa Etelä-Euroopan jäsenvaltioissa. Britannian osalta Tiilikainen näki mahdollisen eron vaikutukset merkittävinä erityisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta.