Det är inte fråga om en arabisk folkresning

Publicerad 21.7.2011

Kyseessä ei ole arabialainen kansannousu

Helsingin Sanomat

Suvi Turtiainen

Autoritaarinen hallinto. Tyytymättömiä kansalaisia marssimassa kaduilla. Tunnusmerkit sopivat Tunisian ja Egyptin vallankumouksiin, mutta mielenosoituksia on turha sekoittaa arabimaiden kansannousuihin, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Anaïs Marin sanoo. "Ihmiset lähtivät alun perin kaduille sosioekonomisista syistä. Eivät välttämättä diktatuurin vastustamisen vuoksi." Syvin talousahdinko sitten Neuvostoliiton kaatumisen on kääntänyt kansan presidenttiä vastaan. Vilnassa toimivan I...

Autoritaarinen hallinto. Tyytymättömiä kansalaisia marssimassa kaduilla.

Tunnusmerkit sopivat Tunisian ja Egyptin vallankumouksiin, mutta mielenosoituksia on turha sekoittaa arabimaiden kansannousuihin, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Anaïs Marin sanoo.

"Ihmiset lähtivät alun perin kaduille sosioekonomisista syistä. Eivät välttämättä diktatuurin vastustamisen vuoksi."

Syvin talousahdinko sitten Neuvostoliiton kaatumisen on kääntänyt kansan presidenttiä vastaan. Vilnassa toimivan Iiseps-tutkimuskeskuksen mukaan Aljaksandr Lukašenkaa äänestäisi tällä hetkellä alle 30 prosenttia valkovenäläisistä, kun vielä joulukuussa kannatus oli 53 prosenttia.

Marinin mukaan harva kuitenkaan uskoo Lukašenkan eroon.

Ensinnäkin, mikään oppositioliikkeistä ei ole oikeasti kyvykäs ottamaan valtaansa Valko-Venäjän kaltaista kriisipesäkettä. Toisekseen, kukaan ei sitä oikeasti edes halua. Valtaan nousu toisi mukanaan vastuun ja valituksen, mutta veisi länsimaiden rahallisen tuen.

Lukašenkan asema on pitkälti Venäjän käsissä, sillä Valko-Venäjä sinnittelee itänaapurin talousavun varassa.

Halutessaan Venäjä saa kansan nousemaan voimalla Lukašenkaa vastaan esimerkiksi kaasunhintaa nostamalla. Etenkin kylminä talvikuukausina kaasulla on suuri merkitys.

Tällöin vallanvaihdos näyttäisi demokraattiselta myös lännen silmissä, Marin sanoo.