Valtapuoluiden ulkopuolella olevat ryhmät voivat tutkijoiden mukaan kasvattaa suosiotaan sunnuntain EU-vaaleissa. Yhtenäistä vallankäyttäjää niistä tuskin tulee.
Oikeistopopulistit ja
äärioikeisto voivat lisätä paikkalukuaan Euroopan parlamentissa, mutta se ei
välttämättä tarkoita vallankumousta politiikassa.
”Ne lisännevät paikkojaan mutta eivät jytkymäisesti”, Ulkopoliittisen
instituutin (Upi) vanhempi tutkija Teemu Sinkkonen arvioi.
Oikeistopopulisteja yhdistää EU:n arvosteleminen. Ryhmään lasketaan muun muassa
Suomen perussuomalaiset.
Äärioikeisto taas ajaa usein hyvin isänmaallista, maahanmuutto- ja
EU-vastaista, suorastaan fasistista politiikkaa. Moni liike lasketaan myös
Venäjän tukijaksi, mitä ruokkii Venäjän EU-epäileväisyys.
Parlamenttiin päästyään äärilaita ei kuitenkaan löytäne edelleenkään yhteistä
säveltä. EU-kriittiset ja -vastaiset ryhmät ovat nykyisin jakautuneet kahteen
leiriin, ECR:ään ja EFD:hen. Äärioikeistopuolueiden edustajat toimivat pääosin
ryhmien ulkopuolella.
”Kaikkia ryhmiä yhdistää EU-kriittisyys, mutta muissa asioissa ei ole
yhtenäistä linjaa”, Sinkkonen sanoo.
Upin tutkija Tuomas Iso-Markku ennustaa eripuraisuuden ja hajanaisuuden
jatkuvan – kiitos kahden kilpailevan brittipuolueen. Niistä toinen, Britannian
eroa EU:sta ajava UKIP, on mielipidemittausten ykkönen Britanniassa yli 30
prosentin kannatuksella.
Saksassakin ääriääni on voimistunut kuuteen prosenttiin. Se tarkoittaa useampaa
mepin paikkaa.
Iso-Markun mukaan ECR:n ja EFD:n ohella oikealle laidalle on perusteilla kolmas
ryhmä, jonka ytimen muodostaisivat Hollannin Vapauspuolue ja Ranskan
Kansallinen rintama.
Jälkimmäisen perusti vuonna 1972 Jean-Marie Le Pen, jonka työtä jatkaa nyt
tytär Marine Le Pen. Kansallinen rintama johtaa tällä hetkellä gallupeja.
Vastavoima
valtavirralle
Ääripuolueet ovat
toiminnallaan rohkaisseet valtapuolueita kriittisyyteen ja muuttuneet
pehmeämmiksi. Näin äänestäjä ei välttämättä tarvitse niitä protestinsa
välineeksi.
”Toisaalta ääripuolueiden pinnan alla kytevät rasismi ja sovinismi, vaikka
puheet ovatkin siistiytyneet”, Sinkkonen arvioi.
”Ja pitää muistaa, että EU-kriittisiä on vasemmallakin”, Iso-Markku huomauttaa.
Sinkkonen ennustaa etenkin oikeistopopulistien lisäävän paikkojaan, mutta ei
vallankumoukseen saakka.
Ääripuolueissakin on eroja. UKIP vetää linjaa, jonka perussuomalaisetkin voivat
hyväksyä, kun taas avoimen muukalaisvastainen Ranskan Kansallinen rintama on
sillekin liikaa.
Vaihtoehtopuolueiden suosiota lisäävät Euroopan pitkittynyt talouskriisi sekä
ylipäätään lisääntynyt kriittisyys valtavirtapolitiikkaa kohtaan, Sinkkonen
arvioi.
”Poliitikot eivät ole ottaneet riittävästi huomioon tavallisten ihmisten
näkökulmaa ja vaivautuneet perustelemaan päätöksiään. Se näkyy nyt
vastustuksena. Myös Suomessa haluttaisiin takaisin kansallista päätösvaltaa”,
Sinkkonen sanoo.
Protesti ei siis välttämättä tarkoita politiikan suunnanmuutosta, sillä
kokoomusta ja SDP:tä edustavien valtaryhmien ennustetaan pitävän paikkansa.