Taloustsunami pieksi Yhdysvaltoja ja
Eurooppaa melkoisella voimalla, ja moottorit yskivät yhä. Mutta Kiina
sen kun mennä porskuttaa Intian lipuessa sen vanavedessä.

Onko tämä alkusoittoa idän ja lännen valtataistolle? Meneekö
maailmanjärjestys uusiksi?

Monet kansainväliset talouden ja politiikan tuntijat väittävät globaalin
talouskriisin ja sen aiheuttaman korinan Yhdysvalloissa ja Euroopassa
olevan merkki siitä, että lännen aika on ohi. Enää ei pohdiskella sitä,
vaikuttaako Kiinan ja Intian nousu maailman politiikkaan. Nyt pohditaan
sitä, miten vaikutusvallan ja voiman siirtyminen Aasiaan tulee
muuttamaan maailmaa.

On ennustettu, että viimeistään 2050 Kiina ja Intia ovat maailman
suurimmat taloudet. Yhdysvallat jää kolmanneksi. Tämän ajatuksen
siivittämänä monet visioivat jo täyttä päätä uutta maailmanjärjestystä,
jossa itä haastaa lännen paitsi taloudessa ja politiikassa myös
”länsiaatteissa”, kuten ihmisoikeuksissa, demokratiassa ja vapaissa
markkinatalouksissa. Talouden saralla puhutaan jo ”Aasian mallista” ja
”Pekingin konsensuksesta”.

Norsu ja kung fu panda jyräävät

Kiinassa ja Intiassa asuu kolmasosa maailman väestöstä. Parin viime
vuosikymmenen ajan Kiinan talous on kasvanut 9–10 prosentin
vuosivauhdilla, Intia kuuden. Asiantuntijoiden mukaan molempien kasvu
jatkuu 7–8 prosentin tahdilla vielä vuosikymmeniä. Maiden investoinnit
ovat myös lisääntyneet roimasti.

Maat ovat erilaisia, mutta samalla toisiaan täydentäviä. Kiina on
maailman hardware, Intia software. Kiina on maailman tavaroiden tehdas,
Intia maailman it-keidas.

Maiden huiman kehityksen mahdollistavat muun muassa miljoonat insinöörit
ja tiedemiehet, joita maissa valmistuu. Tulevaisuudessa idän
insinöörien lukumäärä vain kasvaa, lännen supistuu.

Lisäksi Kiinan vahvuutena on kurinalainen ja halpa työvoima, nuori
kulutustalous ja massiivinen markkina-alue omasta takaa.
Tuotantokustannusten noustessa se voi siirtää tehtaita sisämaahan,
muualle Aasiaan tai Afrikkaan.

Intian lyömätön etu on sen nuori ja energinen väestö, josta riittää
työvoimaa vielä pitkään, sekä maan englanninkielisyys. Intian kasvun
selkäranka on it- ja ohjelmisto-osaaminen sekä innovaatiot. Sillä on
myös vahva palvelusektori, lääketeollisuus ja nopeasti kasvava
autoteollisuus.

Näillä näkymin Kiinan ohittaa maailman toiseksi suurimman talouden
Japanin jo tänä vuonna ja maailman suurimman, Yhdysvallat, vuonna 2050.
Intian puolestaan arvioidaan kipuavan Saksan ohi 2035. Tuolloin Aasian
jätit saattavat vastata puolesta maailman tuotannosta.

Kasvun tiellä isoja kiviä

Kiinasta ja Intiasta on muodostunut länsimaiden Eldorado, jonne
bisnesihmiset rynnivät dollarinkuvat silmissä.

Viimeistään globaali talouskriisi sai maailman tajuamaan, että Kiina ja
Intia ovat kovemmat luut kuin luultiinkaan.

–Kiina on vahva, koska se on puoliksi komentotalous. Niin kauan kun
Kiina pystyy komentamaan omaa pankkisektoriaan, sillä on taloudellinen
interventiokyky, jota lännessä ei ole, toteaa Turun yliopiston
Itä-Aasian laitoksen yliopistotutkija Lauri Paltemaa.

Tästä huolimatta Aasian jättien talouskasvu ei ole ongelmatonta
länsimaiden toiveista ja harhaluuloista huolimatta.

–Kiinan kasvu kestää vuoteen 2015 saakka, jolloin väestö ikääntyy ja
maan talouskasvu hidastuu. Intia puolestaan jatkaa kasvuaan reilusti yli
vuoden 2050, hahmottaa delhiläisen politiikan tutkimuskeskuksen johtaja
intialainen Mohan Guruswamy sähköpostihaastattelussa.

Guruswamy on pohdiskellut Kiinan ja Intian merkitystä alkuvuodesta
ilmestyneessä kirjassaan ”Chasing the
Dragon: Will India Catch Up with China?”.

Ikääntymisen lisäksi Kiinalla on myös muita kasvua haittaavia ongelmia.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Matti Nojosen mielestä muun muassa Kiinan sisäiset
levottomuudet saattavat estää Kiinan nousun maailman talousjohtajaksi.

–Kiinassa oli viime vuonna 86 000 mellakkaa ja niiden määrä kasvaa koko
ajan. Sillä on merkitystä talouskasvuun ja se pitää ottaa huomioon.

Tämän lisäksi myös ympäristöongelmat, korruptio, heikko sosiaaliturva ja
huono hallinto mahdollistavat sen, että autoritaarisella maalla saattaa
olla edessään jopa alamäki.

–Kiinalla on edellytykset romahdukseen jo tänään, herättää Nojonen.

Munat sijoitettava eri koriin

Professori Yuan Jing-dong toteaa sähköpostihaastattelussa, että Intialle
ikärakenne ei ole ongelma, mutta kasvua haittaa surkea infrastruktuuri,
hajanainen hallinto ja massiivinen byrokratia. Yuan on Kiinan ulko- ja
puolustuspolitiikan asiantuntija yhdysvaltalaisessa Montereyn
instituutissa. Hän on yksi ”China and
India: cooperation or conflict?” -nimisen kirjan tekijöistä.

–Lisäksi uskonnolliset ja alueelliset konfliktit sekä etenkin Pakistanin
politiikka saattavat aiheuttaa hallaa Intian kehittymiselle, arvioi
Yuan.

Vaikka pääministeri Matti Vanhanen kehottaa suomalaisia menemään Kiinaan
ja Intiaan opintoretkelle, suomalaisten ei Nojosen mukaan kannata
tuudittautua uskomaan jatkuvaan talouskasvuun.

–Onko viisasta sijoittaa munat yhteen koriin, kuten Suomi nyt tekee?
Kiina on suomalaisen liikemiehen märkä päiväuni. Juuri nyt kaikki
ajattelevat, että sinne pitää päästä. Mutta tässä ei oteta huomioon
sitä, että kasvujohteinen strategia ilman, että ihmisten elintaso ja
hyvinvointi kasvavat samassa mittakaavassa ei ole tervettä, Nojonen
kritisoi ja viittaa muun muassa kiinalaisten valtaviin
itsemurhalukuihin.

Valtaa vaan ei vastuuta

Kiinan ja Intian poliittinen painoarvo on myös kasvanut. Nyt länsimaat
kuuntelevat itää aiempaa tarkemmin.

–Kiina hakee koalitiota Afrikasta ja muista kehittyvistä maista. Se
pystyy tulevaisuudessa kääntämään taloudellisen vallan poliittiseksi
vallaksi. Kiinan painoarvo kansainvälisissä elimissä tulee kasvamaan, ja
valta menee pois länsimailta. Siinä mielessä lännen todellinen
johtoasema heikkenee, arvioi yliopistotutkija Paltemaa.

Ohjelmajohtaja Nojonen huomauttaa, että talouskriisi antoi Kiinalle
lisää taloudellista ja poliittista valtaa.

–Kriisin johdosta länsi tarjosi Kiinalle ensimmäistä kertaa paikkaa
globaaliin päätöksenteon pöydässä, kertoo Nojonen.

G20-huippukokouksen alla keväällä 2009 talouskriisin ratkaisun sanottiin
olevan Kiinan ja Yhdysvaltojen käsissä, koska maat piristivät
talouksiaan mittavilla elvytyspaketeilla. Yhdysvaltojen riippuvuus
Pekingistä oli aiempaa selkeämpää. Niinpä Yhdysvallat tarjosi Kiinalle
kokouksessa ”G2-roolia” eli tasavertaista mahdollisuutta johtaa ja
vaikuttaa globaaliin kehitykseen. Merkittävää on se, että Kiina ei
ottanut roolia vastaan.

Nojosen mukaan tällä Kiina pystyy välttämään monta vaikeaa kysymystä ja
myös vastuuta.

–Samalla Kiina pystyi välttämään kritiikkiä, jolle se on hyvin herkkä.
Kiina haluaa luoda itselleen ”pehmeän vallan” -imagon. G2-roolin
vastaanottamalla tilanne olisi johtanut juuri päinvastaiseen suuntaan.

Rauhantahto punnitaan tulevaisuudessa

Mitä tärkeämmäksi Intia ja Kiina tulevat, sitä enemmän niillä on valtaa
sekä kykyä haastaa vallitseva strateginen maailmanjärjestys myös
aseellisesti.

–Kun Kiina on siirtynyt suurvalta-asemaan, sillä on tarve puolustaa omia
kansallisia intressejään merten takana. En näe maailmanhistoriassa
yhtään suurvaltaa, joka ei olisi tätä tehnyt, toteaa Nojonen
pessimistisesti.

Nojonen huomauttaa, että erittäin merkittävä siirto tapahtui viime
vuonna, jolloin Kiinan ulkoministeriö nosti edustustojensa yhdeksi
keskeisimmäksi tehtäväksi ”lähteä turvaamaan omien kansalaisten fyysinen
ja materiaalinen turvallisuus” kolmansissa maissa.

Mohan Guruswamy väittää kuitenkin, että Intian ja Kiinan etu on pitää
yllä maailman rauhaa ja tasapainoa nimenomaan siksi, että ne ovat
tulevia taloussupervaltoja.

–Aasia vastaa 35 prosenttia maailman bkt:stä. Se on enemmän, kuin
NAFTA:n (Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue) ja EU:n osuus yhteensä. Tätä
menoa Aasian osuus kasvaa puolella vuoteen 2025 mennessä, hän sanoo.

Yuan Jing-Dong on samoilla linjoilla Guruswamyn kanssa.

–Epäilen, ettei Intialla ja Kiinalla ole samanlaisia tavoitteita kuin
Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla oli aiemmin. Nyt maailma on
erilainen. Nyt kilpaillaan innovaation, taloudellisen kasvun ja
rahatalouden tasapainon maailmassa. Ei imperialistisella uhittelulla.

Yuanin mielestä Intian ja Kiinan nousussa ei ole mitään pelättävää.

–Mutta on aina viisasta kehittää kansainvälisiä järjestöverkostoja ja
suojautua odottamattomia kehityskulkuja vastaan, hän huomauttaa.

Uusi marssijärjestys

Aasia nousee, siitä ei ole epäilystäkään, mutta asiantuntijat eivät
usko, että tahtipuikko siirtyisi kokonaan sinne.

–Aasian asema vahvistuu, mutta siitä ei tule dominoiva alue, koska länsi
on taloudessa ja teknologiassa vielä edellä, toteaa yliopistotutkija
Lauri Paltemaa.

2000-luvun alussa luotiin termi ”Chindia”, joka alleviivasi Kiinan ja
Intian yhteisvoimaa. Ajateltiin, että jos nämä kaksi puhaltaisivat
tarpeeksi voimakkaasti yhteen hiileen, siitä syntyisi vahva liitto
Yhdysvaltojen tahdittamassa maailmassa.

–Chindiaa ei ole olemassakaan. Maat ovat erilaisia kuin yö ja päivä.
Niistä kehittyy mahtavat kilpailijat, mutta ei välttämättä vihollisia,
politiikan asiantuntija Mohan Guruswamy epäilee.

Paltemaa on samoilla linjoilla. Hänen mielestään olennaista on, kuka saa
Intian puolelleen. Yksi ehdokkaista on Yhdysvallat.

Guruswamy puolestaan näkee myös Afrikan tähden kirkastuvan.

–Afrikka alkaa nousta. Jo nyt kiinalaiset ja intialaiset yritykset
tekevät valtavia investointeja siellä. Mutta Afrikka tulee aina olemaan
sirpaleinen, joten siitä ei tule poliittismaantieteellistä peluria.
Brasilia ja Venäjä osoittavat vakuuttavaa edistymistä, mutta Venäjän
saavutukset ovat peräisin lähinnä kallistuneesta öljyn hinnasta.

Guruswamyn mielestä Yhdysvallat tulee kaikesta huolimatta pitämään
pintansa maailman suurimpana valtana.

Kun Aasia nousee, on arvioitu, että ”aasialainen ajatusmalli” valtaa
myös läntisen maailman.
 
Paltemaan mielestä Kiinalla on ollut länsimaista katsottuna ikävä
vaikutus muun muassa Afrikan ja joihinkin Aasian hallituksiin.

–Näille maille kiinalaisen johtamisen malli on tervetullut. Se on
itäaasialainen autoritaarinen malli; bisnesmyönteinen ja
markkinahenkinen. Afrikkaan saattaa nousta pikku-Kiinoja, joissa
lähdetään kehittämään taloutta vahvan hallinnon alla. Talous hoidetaan
ensin, sitten vasta ihmisoikeudet.

Professori Yuan Jing-dong on toista mieltä.

–Maailma ja inhimillinen kehitys on edistynyt niin valtavasti, että
tulevaisuudessa ihmisoikeuksia kunnioitetaan enemmän. Ihmiset
tavoittelevat myös demokratiaa, jos heille vain annetaan siihen
mahdollisuus. Kiina ei voi muuttua kansalaisilleen enää nykyistä
johtotavaltaan tukahduttavammaksi.

Kiinan ja Intian noususta ei ole kyse mistään uudesta ilmiöstä.
Päinvastoin. Esimerkiksi Kiinassa vallitseva ajatuskulku on, että Kiina
– Keskustan valtakunta– ottaa takaisin paikan, joka sen mielestä sille
historian valossa kuuluukin.

–Jos katsotaan historiaa ja kaikkia maailman sivilisaatioita, ainoastaan
yksi niistä on teollistunut. Me, läntinen sivilisaatio, olemme
historiallinen poikkeama. Kiinan ja Intian imperiumit hallitsevat
tulevaisuudessa, niinkuin ne ovat hallinneet tuhansia vuosia. Nykyisen
kehityskulun myötä palataan noin 200–300 vuotta taaksepäin, aikaisempaan
maailmanjärjestykseen, jota hallitsivat perinteiset imperiumit,
huomauttaa erikoistutkija Matti Nojonen.