Britannian luokkayhteiskunta näyttää todelliset kasvonsa

Syitä mellakoida on yhtä monta kuin on mellakoitsijoita, mutta levottomuuksia ei voida ymmärtää irrallaan maan eriarvoistavasta politiikasta.
Lontoossa viikon jatkunut mellakointi sai alkunsa, kun poliisi ampui 29-vuotiaan neljän lapsen isän Mark Dugganin 4. elokuuta. Poliisi väitti Dugganin ampuneen ensin, mutta väite on osoittautumassa perättömäksi.
Pohjois-Lontoon Tottenhamista mielenosoituksena alkanut mellakointi on keskittynyt kaupungin köyhimmille reuna-alueille. Se on levinnyt Lontoosta nopeasti myös muihin teollisuuskaupunkeihin, kuten Manchesteriin, Birminghamiin, Nottinghamiin, Bristoliin ja Liverpooliin.
Nina Power kirjoittaa brittilehti The Guardianissa, että vuoden sisällä maassa on nähty useita opiskelijamielenosoituksia, lakkoja ja puolen miljoonan ihmisen ay-marssi.
Hän näkee mellakoinnin osana samaa liikehdintää, joka on pitkän epätasa-arvoisen kehityksen päätteeksi saanut sytykkeensä hallituksen tekemistä leikkauksista. Leikkauksia hän luonnehtii brutaaleiksi.
Powerin mukaan Dugganin ampumisella on historiansa myös Metropolitan Police Servicen eli Suur-Lontoon poliisilaitoksen lontoolaisiin, erityisesti etnisiin vähemmistöihin, kohdistamassa syrjinnässä, tarkkailussa ja jopa häirinnässä.
Hän mainitsee myös, etteivät poliisit ole käytännössä koskaan joutuneet vastuuseen käsiinsä kuolleista ihmisistä.
Politiikka enteillyt levottomuuksia
Britanniassa sosiaalinen liikkuvuus on teollisuumaiden jähmeintä, eli vanhempien varallisuus määrittelee hyvin pitkälle lasten tulevaisuuden. Suurten tuloerojen maassa kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on suurimmillaan moneen kymmeneen vuoteen.
Sosiologian professori Harri Melin Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksen laitokselta arvioi, että kasvualustaa mellakoille on ollut.
–Tässä on taustalla se tilanne, mikä Iso-Britanniassa on pikkuhiljaa kehittynyt. Talous on mennyt huonompaan suuntaan ja Brownin hallituksen loppuajat tuottivat joukon tietynlaisia ratkaisuja. Ei voida syyttää yksin David Cameronia ja konservatiiveja.
Kaikkiaan hän näkee mellakoiden taustalla suurta turhautumista.
–Yleensäkin kehitystrendi viimeisen 30 vuoden aikana länsimaissa on ollut se, että sosiaalinen liikkuvuus on vähentynyt. Britannia on tässä kaikkein jäykimpiä yhteiskuntia. Nuorelle odotettavissa on ennemminkin sosiaalisen aseman lasku kuin nousu.
Lontoossa koulutus- ja työmahdollisuudet ovat huonontuneet entisestään.
–Vaikuttaisi, että liikkeellä on kaikkein haavoittuvaisin, heikoimmassa asemassa oleva nuoriso. Tästä kielii myös se, että mellakat keskittyvät esikaupunkialueille.
Mellakoitsijoita yhdistää köyhyys
Melinin mukaan mellakoitsijoita yhdistää lähinnä kuuluminen niin sanotusti alimpaan yhteiskuntaluokkaan.
–Näen tämän tietyllä tapaa luokakapinana. Aiemmista mellakoista on pystytty sanomaan, että ne ovat tuollaisen tai tällaisen ryhmän. Nyt liikkeellä on täydellinen etninen mix, siellä on syntyperäisiä englantilaisia ja edustajia eri etnisistä ryhmistä.
Osa mieltään osoittaneista on kuvannut mellakoita työväenluokkaisen nuorison kapinaksi. Tähän arvioon Melin suhtautuu kuitenkin varovaisesti, koska mellakoitsijat eivät tiettävästi ole esittäneet mitään vaatimuksia.
–Ei työväenliike ole perinteisesti toiminut tällä tavalla.
Tutkija hämmästelee myös vihan suuntautumista mellakoitsijoiden omaan lähiympäristöön ja niihin, jotka ovat ahdinkoon syyttömiä.
–Thatcherin aikana vihan kohteena oli väkivaltakoneisto, nyt osansa saavat kaikki.
Uutena ulottuvuutena mellakoissa Melin näkee myös sosiaalisen median käytön.
Kolmas tutkijaa kiinnostava piirre on mellakoitsijoiden nuori ikä. Huomattava osa heistä on 15–20-vuotiaita.
–Siellä on pirun nuorta jengiä. Eikö niiden pitäisi olla koulussa?
Ryöstely on kuluttajan kannanotto
Myös Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelman johtaja Mika Aaltolan mukaan sosiaalisen median käyttö mellakoissa on uutta.
–Sen avulla voidaan järjestäytyä nopeasti ja harhauttaa poliisia. Voidaan sanoa, että mellakoitsijat ovat tulleet taitavammiksi.
Aaltola nostaa esiin näkökulman, josta levottomuuksia ei juuri ole käsitelty. Tutkijan mukaan mellakoinnin yhteydessä esiintynyt ryöstely voidaan nähdä myös kuluttajakansalaisen kannanottona.
–Yksi mielenkiintoinen näkökulma liittyy tähän, miten poliittinen kansalaisuus on siirtynyt kuluttajapolitiikaksi. Suurin osa ideologiasta on hävinnyt ja siirtynyt kulutukseen, tästähän puhuttiin koko 2000-luvun. Ryöstelyn voi nähdä tätä kautta poliittisena toimintana, kuluttajien kapinana.
Tutkijan mukaan brittiläisen yhteiskunnan pitkä mellakkakulttuuri ylipäänsä mahdollistaa sen, että taloudellisessa ahdingossa ja tiettyen alueiden kurjistuessa tartutaan radikaaleihin keinoihin.
–Suomessa tällaista on päästy lähimmäksi ehkä 50-luvun lakkojen yhteydessä.
Britannian hallitus on pääministeri David Cameronin johdolla antanut luvan vesitykkien käytölle. Vesitykkejä on aiemmin käytetty vain Pohjois-Irlannissa. Aaltolan mukaan hallitus kosiskelee lupauksillaan ”keskivertoa äänestäjää”.
–Hallituksen toimet suuntautuvat tälle kansanosalle, tavalliselle keskivertokansalaiselle, joka ei innostu mellakoista vaan pelkää niitä.
Ovatko kaduilla sitten epätavalliset kansalaiset?
–Siellä on sekalainen sakki pääasiassa nuoria ihmisiä, taustallaan taloudellista ahdinkoa.
Merkit ilmassa
jo kauan sitten
Mellakoiden yhteydessä on eri kaupungeissa pidätetty toistatuhatta ihmistä. Poliisi on uhannut ottaa käyttöön vesitykkien lisäksi myös kumiluodit. Aaltola ei usko tämän olevan toimiva keino levottomuuksien hillitsemiseksi.
–Kurinpidollisilla toimenpiteillä ei kovin pitkälle päästä, ne voivat pikemminkin lietsoa väkivaltaisuuksia.
Tutkija näkee kapinan taustalla myös sen, että ihmisten luottamus poliisiin on horjunut.
–Mellakat alkavat usein poliisiin liittyvistä asioista, usein siitä, kun joku kuolee. Tämä symboloi laajempaa epäluuloisuutta poliisia kohtaan.
Aaltolan mukaan luottamus poliisiin on Isossa-Britanniassa ollut laajemminkin koetuksella muun muassa korruptioepäilyjen vuoksi.
Kaiken kaikkiaan tutkijan mukaan levottomuudet olivat odotettavissa.
–Luokkayhteiskuntahan Britanniassa vielä ihan tosiasia. Pari vuotta sitten ennustettiin, että valtion toimintojen, kuten terveyenhuollon, alasajaminen tulee aiheuttamaan mellakoita. Merkit olivat ilmassa jo kauan aikaa sitten.