Edes yksi ennusti Krimin kriisin oikein
Helsingin Sanomat
Saska Saarikoski

Helsingin Sanomat kertoi 30.3., että Ulkopoliittisen instituutin toimituspäällikkö Joonas Pörsti ennusti Ulkopolitiikka lehteen 2008 kirjoittamassaan artikkelissaan Ukrainan nykytilanteen. Pörsti totesi jo silloin, että ‘jos Venäjä ja Ukraina ajautuisivat avoimeen konfliktiin Nato-jäsenyyden tai laivastotukikohtaa koskevan kiistan vuoksi, Krimin niemimaa olisi mahdollinen voimankäytön näyttämö’.

Suomessa on haluttu ylpeillä itänaapurin tuntemuksella, mutta Ukrainan kriisi ja Krimin miehitys tuntuivat tulleen kaikille yllätyksenä.
Mutta eivät aivan kaikille.
Toimituspäällikkö Joonas Pörsti kirjoitti vuonna 2008 Ulkopolitiikka-lehteen analyysin, jossa tapahtumat ennustettiin lähes pienimpiä piirteitä myöten.
“Jos Venäjä ja Ukraina ajautuisivat avoimeen konfliktiin Nato-jäsenyyden tai laivastotukikohtaa koskevan kiistan vuoksi, Krimin niemimaa olisi mahdollinen voimankäytön näyttämö. Osa venäläisistä kommentaattoreista, esimerkiksi englanninkieliseen Moscow Times -lehteen kirjoittava liberaali Georgy Bovt, pitää yhteenoton uhkaa suurena jopa ennen vuotta 2017, jolloin Sevastopolin vuokrasopimus päättyy.”
Maailmassa on niin paljon liikkuvia osia, että aika harvoin ennustukset osuvat näin tarkasti kohdalleen. Siksi Pörstin juttu on nyt julkaistu uudestaan Ulkopolitiikka-lehden verkkosivulla.
Artikkelin kirjoittaja Joonas Pörsti, 40, vastaa puhelimeen kotoaan, jossa hän potee flunssaa ja odottaa isäksi tuloa.
Pörsti muistaa jutun hyvin. Hän kieltäytyy kuitenkin kohteliaasti turvallisuuspolitiikan Noora Karman tittelistä.
“Artikkeli syntyi ryhmätyönä. Tärkeänä asiantuntijana oli ukrainalainen tutkija Igor Torbakov, joka toimii nykyään Ruotsissa. Sinun pitää ehdottomasti puhua myös hänen kanssaan.”
Ennen sitä täytyy kuitenkin kysyä, oliko artikkeli täysosuma. “Kyllähän siinä onnistuttiin aika hyvin haarukoimaan se laivastotukikohtaan liittynyt riski.”
Pörstin mukaan vuoden 2008 analyysissä oli kolme keskeistä tekijää: Krimin venäläisväestö suhtautui kriittisesti ukrainalaisvaltaan, Sevastopolin laivastotukikohdan tulevaisuus oli epävarma, ja Ukraina oli asettunut Georgian puolelle Venäjän ja Georgian konfliktissa.
Sen jälkeen tilanne näytti Venäjän kannalta parantuvan. Venäjän tukema Viktor Janukovytš nousi presidentiksi, ja laivastotukikohdan vuokrasopimusta pidennettiin.
Kun Janukovytš vielä hylkäsi EU:n kanssa neuvotellun lähentymissopimuksen, kehitys näytti kulkevan Venäjän kannalta hyvään suuntaan.
Sitten asiat saivat Venäjälle ikävän käänteen: kansan suurmielenosoitukset pakottivat presidentin sivuun, ja vallan otti länsimielinen hallitus.
“Kun Venäjä menetti tilanteen kontrollin, he päättivät iskeä”, Pörsti sanoo.
Pörstin mukaan länsimaat ovat sulkeneet silmänsä Venäjän huonolta kehitykseltä, koska ei ole halunnut haitata kaupankäyntiä.
“Kansainvälisten suhteiden analyysiä näyttää liian usein ohjaavan toiveajattelu. Ei nähdä sitä, mitä todella tapahtuu, vaan nähdään se, mitä halutaan nähdä.”
Pörsti arvelee, että Venäjä voi hyvinkin tyytyä tällä erää Krimiin, kuten se vuonna 2008 tyytyi Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan. Sen ei pitäisi kuitenkaan hämätä enää ketään.
“Krimin opetusta ei pidä unohtaa samalla tavalla kuin länsi unohti Georgian sodan. Historia opettaa, että kansainvälisessä politiikassa tällainen uhkailu on vain pakko panna kuriin.”
Igor Torbakov vastaa puhelimeen Uppsalan yliopistossa, jossa hän toimii Venäjän ja Euraasian keskuksen vanhempana tutkijana. Ukrainan Harkovassa syntynyt ja Moskovan yliopistosta tohtoriksi valmistunut 55-vuotias historioitsija tuntee hyvin konfliktin molemmat osapuolet.
Hänen mielestään Putinin hyökkäävän käytöksen takana on kauhu.
“Putinin selkärangassa kulkivat varmasti kylmät väreet, kun hän näki Janukovytšin pakenevan helikopterilla keskellä yötä. Se mikä näyttää nyt voimalta, on itse asiassa heikkoutta ja epävarmuutta. Hän pelkää oman asemansa puolesta.”
Torbakovin mukaan sisäpolitiikka kulkee Putinilla aina ulkopolitiikan edellä. Hän haluaa nitistää Ukrainan demokraattisen liikehdinnän alkuunsa, jottei se leviäisi Venäjälle.
“Hänen taktiikkansa on nöyryyttää Ukrainan vallanpitäjiä, lietsoa levottomuuksia venäläisväestössä ja painostaa Ukrainaa sotilaallisesti. En usko, että hän tähtää sotilaalliseen konfliktiin, mutta tällaisessa tilanteessa on aina vaarana, että kehitys karkaa käsistä.”
Putin noudattaa Torbakovin mukaan tuttua venäläistä taktiikkaa, jossa pyritään pelottelemalla pääsemään vastustajan niskan päälle. Sen jälkeen Putin voi “tyytyä” siihen, ettei Ukraina liity Natoon ja venäjänkielisten edut turvataan perustuslaissa.
Krimin valloitus on synnyttänyt spekulaatioita Venäjän uudesta laajentumisesta. Torbakovin mukaan tämäkin episodi kuuluu kuitenkin Neuvostoliiton imperiumin pitkään hajoamisprosessiin.
“Pitää katsoa, miten asiaan on reagoitu Venäjän naapurimaissa, esimerkiksi Kazakstanissa. Käytännössä valloitus torpedoi kaikki ajatukset ainakaan minkäänlaiseen vapaaehtoisuuteen perustuvasta Euraasian unionista.”
Suomalaisena Torbakov nukkuisi yönsä rauhallisesti.
“Ymmärrän suomalaisten pelon ja halun vahvistaa turvallisuuttaan esimerkiksi Nato-jäsenyydellä, mutta analyyttisesti katsoen näköpiirissä ei ole mitään todellista uhkaa Suomea kohtaan. Venäjällä riittää niin paljon muitakin huolia.”
Edellinen ennustus osui niin hyvin, että on pakko kokeilla uudestaan. Missä Venäjä on viiden vuoden kuluttua?
“Historioitsijana tutkin tietysti menneisyyttä enkä tulevaisuutta. Yksi mahdollinen kehityskulku on kuitenkin sellainen, että Ukrainan kriisi sysää liikkeelle ketjureaktion, joka aiheuttaa vallan vaihtumisen Venäjällä.”
“Venäjän talous on hauras ja haavoittuvainen. Jos talouspakotteet eristävät Venäjän rosvovaltioksi, se voi romahduttaa talouden ja synnyttää poliittisen kriisin, joka lopulta kaataa Putinin. Eikös Venäjällä muuten ole vaalit vuonna 2018…”
 
Helsingin Sanomat | 30.3.2014