Euroopan unioni saa vetäjäkseen euroskeptikon Tshekistä

Turun Sanomat
Tiia Lehtonen

Tuleva puheenjohtajamaa ei ole ratifioinut Lissabonin sopimusta

EU-maiden johtajat kokoontuivat loppuviikosta Ranskan isännöimään huippukokoukseen Brysseliin, jossa oli tarkoitus lyödä lukkoon koko joukko unionin tilaan, tulevaisuuteen ja suuntaviivoihin välittömästi vaikuttavia sopimuslausekkeita ennen puheenjohtajuuden siirtymistä Tshekille.

Talouden elvytykseen, ilmasto- ja energiapakettiin sekä EU:n rakenteita uudistavaan Lissabonin sopimukseen keskittyvää kokousta ehdittiin tituleerata painoarvoltaan – ei enempää eikä vähempää kuin – historian tärkeimmäksi.

Pöydän täytyttyä lähes messiaanisista asiakokonaisuuksista oli alun alkaen selvää, että lähes jokaisen huulilla oleva finanssikriisi löisi leimansa kaikkiin käsiteltäviin teemoihin ja määrittäisi samalla niiden keskinäisen prioriteettijärjestyksen. EU-johdon päänsärkyä ei vähentänyt myöskään se, että ilmaston ja talouden elvytyksen toimenpiteet ovat käytännön tasolla osittain toisensa poissulkevia.

Miten huippukokous sitten eteni ja minkälaisia päätöslauselmia siellä muotoiltiin? Entä minkälaisen johtajan EU saa Tshekin tasavallasta Ranskan jälkeen? Sikäli kokous muistutti tyypillistä Eurooppa-neuvoston sessiota, että yhteisten lauselmien tekeminen oli vielä toisen kokouspäivän loppumetreillä kirkkaasti kesken. Ilmastopäätös lepäsi pöydällä EU-johtajien tavoitellessa inhimillistä kompromissia talouden ja ympäristövaatimusten ristitulessa.

Irlanti esitti kokouksessa lupaamansa tiekartan ja kertoi vievänsä Lissabonin sopimuksen uuteen kansanäänestykseen syksyllä 2009, mikäli sopimusta muutettaisiin niin, että kaikki saisivat pitää jatkossakin kansallisen komissaarinsa. Tähän suostuminen ei ollut muille jäsenmaille vaikeaa, sillä useimmat näkivät ehdotuksen olevan jo lähtökohtaisesti yhteensopiva myös omien intressiensä kanssa. Lisäksi Irlanti sai takeet siitä, ettei sopimus vaikuta sille erityisen tärkeisiin politiikkasektoreihin: puolustukseen, verotukseen ja aborttilainsäädäntöön.

Kunnianhimoisen isännän mestaroima kokous on juuri saatu päätökseen, mutta lopullinen analyysi Ranskan puheenjohtajuuskauden aikaisista toimintatavoista tai yhteenvedot sen tärkeimmistä saavutuksista odottavat vielä tekijäänsä.

On kuitenkin varmaa, ettei ruoriin tarttuminen ole Ranskan kaltaisen ison ja arvonsa tuntevan perustajajäsenen jälkeen helppoa kenellekään, kaikkein vähiten se on sitä ensimmäiseen puheenjohtajuuteensa valmistuvalle ja sisäpoliittisten ongelmien kanssa valmiiksi painiskelevalle pienelle jäsenmaalle. Tshekin poliittisen eliitin luova kaaos ei voi olla vaikuttamatta sen ensi kevään EU-askeliin.

Unionin kapteeniksi EU-skeptikko

Tshekin puheenjohtajuuskaudelleen asettamat päätavoitteet ovat retoriset ja yllätyksettömät: EU:n kilpailukyvyn lisääminen, energia- ja ilmastopäätösten edistäminen sekä turvallinen ja avoin Eurooppa.

Presidentti Václav Klaus on profiloitunut euroskeptikkona, jonka EU-ajattelun ydin tiivistynee hänen viime lokakuussa tekemäänsä arvioon siitä, ettei Euroopan yleistilanne ole juurikaan muuttunut vuodesta 1938, jolloin suurvallat luovuttivat Tshekkoslovakian sudeettialueet Saksalle Münchenin sopimuksen turvin. Tuolloin Eurooppa oli vahvasti Saksan, Ranskan, Italian ja Ison-Britannian komennossa, “aivan kuten nytkin”. On siis turha kuvitella, että Tshekin kokoinen pieni kansa saisi missään tapauksessa ääntään olennaisesti kuuluviin EU:n päätöksentekoareenoilla.

Václav Klaus ei ole myöskään luvannut allekirjoittaa Lissabonin sopimusta ainakaan ennen samanmielistä Irlantia. Viimeistään sen voimaantultua EU:sta tulee hänen mukaansa kansallista suvereniteettia olennaisesti heikentävä liittovaltiokurjimus, jolla on kaikki valtiolliset tunnusmerkit maantieteellisestä alueesta omaan väestöön, kansallishymniin, perustuslakiin ja autojen rekisterikilpiin. Tshekin virallinen “Eurooppa ilman rajoja” -motto tuntuukin sopivan verrattain heikosti juuri kansallisvaltioaatteen nosteessa hötkyilevän ja itsemääräämisoikeuttaan korostavan maan viralliseksi puheenjohtajuus-sloganiksi.

Vaikka maan perustuslakituomioistuin näytti Lissabonin sopimukselle jo vihreää valoa ja totesi sen olevan yhteensopiva kansallisen perustuslain kanssa, ratifiointi on Tshekin osalta yhä jäissä. Aloittaessaan puheenjohtajuuskautensa Tshekki onkin ainoa valtio, joka ei ole äänestänyt Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä ja siinä mielessä maan presidentti on paljon vartijana, että hänen puumerkkinsä todella tarvitaan siihen.

Ehkä hyvä niin, sillä Tshekin on myös aivan viime aikoina onnistunut epäedullisesti kytkeä lakiluonnos sellaisiin sisäpoliittisiin kysymyksiin, joilla ei ole mitään tekemistä itse sopimuksen sisällön kanssa. Sen hahmottaminen, kuinka omien ratifiointiongelmiensa kanssa näin perusteellisesti painiskeleva jäsenmaa yrittää puheenjohtajuuskautensa aikana löytää innovatiivisia ratkaisuehdotuksia toisen jäsenmaan vastaaviin ongelmiin, vaatiikin jo poikkeuksellinen hyvää mielikuvitusta.

Ottaen siis huomioon unionin verrattain epävakaan nykytilan ja edessä olevat massiiviset päätöksentekovaatimukset on vähintäänkin mielenkiintoista, että henkilötasolla EU:n johtoon on astumassa Klausin kaltainen ansioitunut, vakaumuksellinen, mutta myös karismaattinen euroskeptikko.

Mikäli ilmasto- ja energiapolitiikan peruslinjojen muotoilu ja niihin liittyvien aloitteiden tekeminen voidaan Lissabonin sopimuksen voimaantulon edistämisen lisäksi katsoa seuraavan puheenjohtajavaltion erityisvelvollisuudeksi, on odotettavissa erikoisia aikoja. Henkilö, joka kyseenalaistaa koko ilmastonmuutoksen olemassaolon ja on muistuttanut planeettamme olevan ennemminkin sininen kuin vihreä, tarjoaa tiettävästi aivan omanlaistaan strategiasuunnittelua ja apua Kööpenhaminan ilmastokonferenssin valmisteluun tai vuoden 2007 maaliskuussa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vaikka siis markkinaliberalistista talouspolitiikkaa kannattava puheenjohtajamme olisi EU:n sisämarkkinoiden uudistamisperiaatteiden suhteen ehtymätön ideakaivo, on päästökauppamarkkinoiden kehittäminen tai aiheesta tolkkupäisen keskustelun käyminen kolmansien maiden kanssa sille kokonaan toinen haaste. Uusiutuvan energian käytön lisääminen, vähähiiliseen energiatalouteen siirtyminen tai kasvihuonepäästöjen vähentäminen ei ole ilmastonmuutosateistille suinkaan itseisarvo.

Presidentti Klaus on liittynyt siihen äänekkäiden epäilijöiden joukkoon, joiden mielestä tieteellinen näyttö koko ilmastonmuutoksesta on heikkoa, energiapoliittiset kannanotot sarja virhearviointeja ja suurin osa ilmiöistä selittyy luontaisella vaihtelulla. Tämä ei sovi välttämättä unionin muille jäsenmaille.

Eurovaaleihin uudella puolueella?

Sen lisäksi että Tshekin sisäpolitiikka on suloisessa epäjärjestyksessä, myös Euroopan unionin suhteen presidentti Klaus on pääministeri Mirek Topolánekin kanssa täysin eri linjoilla. Pääministeri Topolánek kannattaa sekä aktiivista että pragmaattista EU-politiikkaa eikä yhdy Klausin ajatukseen siitä, että perussopimus uhkaisi tshekkiläistä demokratiaa, vapausarvoja tai hyvinvointia.

Dialogin kliimaksi saavutettiin kuun alussa, jolloin presidentti Klaus erosi perustamastaan Kansalaisdemokraattisesta puolueesta ODS:sta ja ilmoitti suunnittelevansa uuden integraatiokriittisen oikeistopuolueen perustamista yhdessä muiden Topolánekin EU-linjauksiin kyllästyneiden puoluetovereidensa kanssa.

Hylättyään ‘puhtaat oikeistoarvot’ ODS ei ollut Klausin mukaan enää ainakaan se puolue, jonka hän aikoinaan perusti ja jonka kunniapuheenjohtajana toimi. Puheenjohtajuuden alkaessa Tshekillä näyttäisi siis olevan yhden sijasta kaksi nuijanheiluttajaa, joiden keskinäinen työnjako on kaikkea muuta kuin selvä.

Laajemmassa mittakaavassa Klaus on ehtinyt ottaa yhteen jo muun muassa Euroopan parlamentin edustajien kanssa ja Topolánek on saanut yhdessä varapääministeri Alexandr Vondran kanssa kilvan paikkailla presidenttinsä lausuntoja ja pehmentää niitä paremmin tulevan EU-puheenjohtajamaan suuhun sopiviksi.

Pian perustettavalla uudella puolueella arvioidaan jo tässä vaiheessa olevan läheiset suhteet Irlannin Libertas-järjestöön, jonka osuus ei-puolen voittoon viime kesän kansanäänestyksessä oli ilmeinen. Provosoimisen taidon osaava Klaus nautti marraskuisella Irlannin vierailullaan Libertaksen johtohenkilön Declan Ganleyn kanssa pitkän ja protokollan ulkopuolisen illallisen, jonka aikana pariskunnalla oli aikaa suunnitella myös ideologisen yhteisrintaman perustamista ensi kesän Euroopan parlamenttivaaleja silmällä pitäen.

Nähtäväksi jää ainakin kolme asiaa: kuinka Václav Klausin luotsaama puolue tulee jakamaan vanhan ODS:n, kuinka epäsovinnaisesti se on ajatellut käyttäytyä EU:n parlamenttivaalikampanjan aikana ja miten perusteellisesti sen onnistuu lietsoa yleistä eurovihaa.
Václav Klaus pitänee omalta osaltaan huolen siitä, että Euroopan unioni on jatkossakin pienimmän yhteisen nimittäjän kautta etenevä kompromissien summa.