Ulkopoliittinen instituutti on
koonnut kansiin ja analysoinut satoa viime joulukuussa järjestetystä
seminaarista, jossa kansalliset vaikuttajat ja eturivin kansainväliset
Eurooppa-tutkijat pohtivat EU:n epäonnistumisia.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Timo Behr toteaa, että EU:n
epäonnistumisten ja onnistumisten arviointi on usein kovin poliittisesti
latautunutta ja vähemmän objektiivista.
– Samalla kun EU-kriitikoilla on taipumusta sälyttää suurin osa nyky-Euroopan
poliittisista ja taloudellisista ongelmista EU:n harteille, on EU-intoilijoilla
puolestaan ongelmia myöntää, että joissain kohdin EU ei ole toiminut hyvin ja
että sen on muututtava. Raportillamme halusimme tarjota objektiivisempaa
analyysia EU:n epäonnistumisista sen toiminnan eri alueilla, Behr summaa Why
the EU fails -raportin tavoitteita.
Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja
Juha Jokela muistuttaa, että varsinaisten epäonnistumisten lisäksi on syytä
tarkastella sitä, ovatko EU:n epäonnistumisiksi leimatut asiat lopulta
sittenkään epäonnistumisia.
– Toiseksi on tutkittava, mitkä taustatekijät ovat vaikuttaneet
epäonnistumisiin. Tällä tavoin virheistä opitaan ja unionin toimintaa voidaan
kehittää eteenpäin ja tehokkaammaksi, Jokela toteaa.
Kasvavat odotukset tuovat paineita
Raportissa esitetään, että
käsityksemme EU:n epäonnistumisesta heijastelee EU:lle asetettuja ja alati
muuttuvia vaatimuksia ja odotuksia. Behr toteaa, että EU on onnistunut
rauhanprojektina erinomaisesti tuomalla rauhaa ja tasapainoa historiallisesti
jakautuneeseen Eurooppaan, mutta EU:lle on asetettu useita uusia vaatimuksia.
– EU:lta odotetaan vastausta taloudellisen globalisaation haasteisiin, sen
odotetaan antavan eurooppalaisille suuremman sanavallan kansainvälisissä
asioissa, säilyttävän eurooppalainen hyvinvointivaltio ja löytävän ratkaisun ilmastonmuutoksen
haasteisiin.
– Ottaen huomioon tämän jatkuvasti laajenevan vaatimusten listan, ei liene ihme
että EU ei ole onnistunut näissä kaikissa alueissa, Behr sanoo.
Ulkopoliittisen instituutin raportissa muistutetaan, ettei epäonnistumisten
analysointiin tulisi suhtautua EU:n onnistumisen vähättelynä tai
euroskeptisismin lietsontana. Ei voida väittää, että EU olisi tyystin
epäonnistunut, vaikka kylmää vettä EU:n niskaan kaatui esimerkiksi erityisesti
Kreikka-kriisin johdosta. Julkinen mielipide onkin keskeinen haaste EU:n
kannalta.
– Kreikka-tapauksen yhteydessäkin on tullut hyvin paljon EU-kriittistä
keskustelua esiin jopa sellaisilla Euroopan integraation vahvoilla
tukialueilla, kuten Saksassa. On herännyt epäilyksiä, että onko tämä oikea tapa
edistää eurooppalaista taloutta, hyvinvointia ja turvallisuutta.
– Uskon, että kriiseistä syntyy myös julkisen keskustelun paikkoja, joissa
voidaan valottaa kansalaisillekin EU:n todellisuutta: missä asioissa EU on
tärkeä ja missä asioissa ei ehkä niin tärkeä. Tuleehan unioni toisaalta
lähemmäs tavallista kansalaista, kun keskustellaan tällaisista suurista
asioista, Jokela sanoo.
Ei helppoja vastauksia
Ulkopoliittisen instituutin raportissa on neljä erilaista näkökulmaa EU:n
epäonnistumisten syihin. Raportissa esitetään muun muassa, että EU:n
epäonnistumiset johtuvat instituution epätäydellisestä ja tehottomasta
rakenteesta, joka heikentää EU:n kykyä toimia yhtenäisesti ja
tarkoituksenmukaisesti.
Behr nostaa esiin huomionarvoisimpina EU instituutioiden heikkoudet, resurssien
puutteen ja jäsenvaltioiden väliset erot kyvyssä toimia.
Toiseksi epäonnistumisiin vaikuttavat raportin mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat
muuttaneet asennettaan EU:ta kohtaan sukupolvellisten, geopoliittisten ja
sosioekonomisten muutosten vuoksi.
Kolmannen näkökulman mukaan EU eivätkä sen jäsenvaltiot ole syypäitä EU:n
epäonnistumisiin, vaan muut maat ovat estäneet EU:ta onnistumasta.
Neljännen mielipiteen mukaan EU:n epäonnistuminen on johtunut siitä, että EU on
vain tavoitellut vääränlaista politiikkaa ja aloitteita, jotka ovat estäneet
EU:ta saavuttamasta tavoitteitaan.
– Tästä huomaa, että ei ole olemassa helppoja vastauksia EU:n epäonnistumisiin.
Jotta EU voisi oppia virheistään, on sen käsiteltävä jollain tasolla kaikkia
näitä neljää aluetta, Behr sanoo.
Ulkopoliittisen instituutin raportin Why
the EU fails – Learning from past experiences to succeed better next time ovat
toimittaneet Toby Archer, Timo Behr ja Tuulia Nieminen. Raportissa on myös puheenvuoroja
joulukuun seminaarin keskeisiltä puhujilta, kuten Jorma Ollilalta, Erkki
Liikaselta, Mark Leonardilta, Anand Menonilta ja Pawel Swiebodalta.
Epäonnistumisten analysointi auttaa välttämään virheet tulevaisuudessa
Epäonnistuiko EU
Kööpenhaminassa?
Juha Jokela kertoo, että esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokousta
pidettiin EU:n epäonnistumisena, vaikka sen voi nähdä myös toisin.
Jokelan mukaan Kööpenhaminan ilmastokokoukseen agenda ja sinne asetetut
kunnianhimoiset tavoitteet olivat hyvin pitkälti EU:n tavoitteiden mukaisia. Kritiikkiä
on herättänyt se, että tavoitteet eivät toteutuneet ja EU jätettiin syrjään
neuvotteluiden viimeisistä vaiheista.
– Mitä tulee tavoitteiden toteutumiseen, suuret maat eivät olleet valmiita yhtä
kunnianhimoiseen sopimukseen kuin EU. Neuvotteluiden loppumetreillä
sopimuksesta neuvoteltiinkin juuri näiden maiden välillä, Jokela selvittää.
Tämän vuoksi Jokelan mukaan voidaan ajatella, että EU:n syrjäyttäminen johtui
osittain siitä, ettei EU:ta tarvittu kokouksen loppurutistuksessa, koska sen sitoutumista
pidettiin selvänä asiana.
– Sitä tietysti voidaan pitää epäonnistumisena, että riittävän tiukkaa
sopimusta ei saatu aikaiseksi. Tästä vastuu kuuluu kuitenkin ensisijaisesti
sitä vastustaneille valtioille, kuten Yhdysvalloille ja Kiinalle. Olisiko
sittenkin niin, että nämä maat epäonnistuivat Kööpenhaminassa, Jokela kysyy. (A-LB)
”Samalla kun EU-kriitikoilla on taipumusta sälyttää suurin osa ongelmista EU:n
harteille, on EU-intoilijoilla puolestaan ongelmia myöntää, että joissain
kohdin EU ei ole toiminut hyvin.”
Lisää tietoa kansalaisille
Juha Jokelan mukaan yksi Euroopan unionin haasteista on se, miten päästä
lähelle kansaa niin, että EU:n kansalaiset ymmärtävät EU:n toiminnan entistä
paremmin ja kykenevät näkemään EU:n hyödyt ja haitat.
Julkisen keskustelun kautta ymmärtämys unionia ja yhteisen politiikan
tarpeellisuutta kohtaan kasvaa, mutta edelleen EU joutuu perustelemaan
olemassaolonsa tarpeellisuutta kriitikoilleen.
– On viitteitä siitä, että monessa maassa kansallismieliset ajatukset ovat
voimistuneet. On tullut uusia puolueita ja vanhojenkin puolueiden sisällä
ajetaan kansallisesti orientoituneita politiikkoja. Se on paradoksaalista,
koska Euroopan unionin jäsenmaat ovat kuitenkin sitoutuneet monella politiikan
osa-alueella unionitason päätöksentekoon ja hyväksyneet ylikansallisen vallan,
Jokela kertoo.
Kansalaiset ovat siis turhautuneita siitä, etteivät kansallisen politiikan
tukijoina esittäytyvät hallitukset voi pitää antamiaan lupauksia, koska
hallitukset ovat kuitenkin antaneet valtaansa toisaalle, EU:n lisäksi
markkinoille.
– Keskeinen asia on se, miten hyvin kansalliset poliitikot ja EU itse pystyvät
kertomaan, missä asioissa EU:sta on hyötyä eurooppalaisille. Vaikka nyt on
ollut kriisejä, EU:n vahvuuksien selventäminen kansalaisille on tärkeää.
– Esimerkiksi Kreikan tapauksessa voidaan pohtia EU:n merkitystä pienien
valtioiden turvaverkkona markkinoiden myllerryksessä. Toisaalta olisi hyvä
puhua myös siitä, millaisessa kriisissä Euroopan ja myös Suomen talous
saattaisi olla ilman EU:ta, Jokela selvittää. (A-LB)
Yhteinen näkemys Lähi-idästä
puuttuu
Juha Jokelan mukaan EU:n olisi tärkeää perehtyä tarkemmin myös omaan
toimintaansa maailman politiikassa ja globaalin hallinnan uudistamisessa. Joukko,
joka maailmanpolitiikan suuntaviivoista päättää, on kasvanut, ja Jokelan mukaan
on tärkeää pohtia niitä asioita, joita olisi syytä ajaa yhteisesti ja niitä,
joita jokainen eurooppalainen maa ajaa itse kansallisesti.
– Tässä varmasti suurten jäsenmaiden etujen yhteensovittaminen on aika
oleellista. Löytyykö yhteistä ymmärrystä esimerkiksi Britannian, Ranskan ja
Saksan välillä siitä, miten yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja
ulkosuhteita jatkossa ajetaan, jotta pärjätään kiristyneessä kansainvälisessä
kilpailussa myös maailmanpolitiikan kannalta keskeisissä politiikan tekemisen
paikoissa kuten YK:ssa ja talouteen liittyvissä instituutioissa, Jokela sanoo.
EU ei ole Ulkopoliittisen instituutin raportin mukaan onnistunut erityisen
hyvin myöskään Lähi-idän politiikassaan. Tutkija Timo Behr uskoo, että
epäonnistuminen Lähi-idässä johtuu siitä, etteivät Euroopan maat ole vieläkään
päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä alueella tulisi tehdä.
– EU ei ole onnistunut toimimaan talouskasvun vauhdittajana, eikä se ole
onnistunut ratkaisemaan kauan muhineita kriisejä ja konflikteja tai kyennyt
panostamaan demokraattisemman Lähi-idän luomiseen.
– EU:lta puuttuu yhteinen näkemys alueen tulevaisuudesta ja ilman sitä avun
antaminen alueelle tai uusien rauhanturvaajien lähettäminen Lähi-itään ei
todennäköisesti tule olemaan suuri menestys, Behr muistuttaa.