Vieraskynä, Helsingin Sanomat, 11.3.2008
Toby Archer
Toisin kuin amerikkalaiset, eurooppalaiset kokevat nykyistä
laajemman vuorovaikutuksen islamin kanssa uhaksi, kirjoittaa Toby
Archer.
Maailman talousfoorumin hiljan julkaisema vuosiraportti islamin ja länsimaiden suhteista on karua luettavaa eurooppalaisille.
Euroopan valtiot erottuvat muista kyselytutkimuksen kohdemaista, joita
on mukana niin Pohjois- ja Etelä-Amerikasta kuin Itä-Aasiasta ja
Afrikastakin. Eurooppalaiset kokevat nykyistä laajemman
vuorovaikutuksen islamin kanssa uhaksi toisin kuin muiden
ei-muslimimaiden kansalaiset.
Osa eurooppalaisista pitää Yhdysvaltojen hallinnon pakkomiellettä
terrorismista vainoharhaisena. Yhdysvallat kieltäytyykin yhä
päästämästä maahan sveitsiläistä Oxfordin yliopiston professoria Tariq
Ramadania, mutta samalla 70 prosenttia amerikkalaisista on sitä mieltä,
että lännen ja islamilaisen maailman välisiä yhteyksiä on suotavaa
lisätä.
Sen sijaan kansainvälisinä ja edistyksellisinä pidetyissä Euroopan
maissa, kuten Hollannissa ja Ruotsissa, noin kaksi kolmannesta
väestöstä näkee yhteyksien lisäämisen uhkana. Eurooppa näyttää
tutkimuksen valossa pelokkaalta ja sisäänpäin kääntyneeltä.
Eurooppalaisten asenteita selittää yksi selvä ero Euroopan ja
Yhdysvaltain välillä: Euroopassa on runsaasti muslimisiirtolaisia.
Euroopassa terrorismi- ja maahanmuuttokeskustelu ovat sekoittuneet
toisiinsa. Kansalaiset samaistavat suojautumisen marginaalijoukon
väkivallalta globalisaation uhkaaman identiteettinsä suojeluun.
Nämä eivät ole täysin erillisiä asioita, mutta julkista keskustelua
kannattaa selkiyttää. Muuten hyöty koituu juuri niille, joilla on
pahoja aikeita.
Eurooppalaiset päättäjät väittelevät muslimiväestön kotouttamisesta ja
seuraavat vähintään puolihermostuneesti nuorten, politiikasta
kiinnostuneiden muslimien aktivoitumista. Samalla pyhän sodan lietsojat
käyttävät hyväkseen joidenkin musliminuorten identiteettiongelmia ja
syrjäytymistä valtaväestön elämäntavasta. Juuri tämä marginalisoitunut
vähemmistö on altis väkivaltaisen radikalismin houkutuksille.
Samaan aikaan maanosaa valtaa uusi poliittinen ilmiö:
äärioikeistolaiset puolueet pyrkivät eroon rasistisesta
menneisyydestään ja määrittelevät nyt itsensä ”eurooppalaisen
juutalais-kristillisyyden” puolustajiksi.
Puolueet hyödyntävät täsmälleen sitä islamin pelkoa, josta
talousfoorumin vuosiraportti kertoo. Niiden aiempi, ihonväriä
painottava linja ei saavuttanut suurta kannatusta vaaleissa, mutta
uskonnon korostaminen tuntuu poliittisesti hyväksyttävämmältä.
EU:n ja sen jäsenmaiden on lakattava korostamasta terrorismia. Uhka on
todellinen ja vakava, mutta se ilmenee johdonmukaisesti ja tietyillä
tavoilla: itsemurhapommittajien iskuina mahdollisimman julkisiin
kohteisiin, kuten Lontoossa ja Madridissa nähtiin. Vastaavia hankkeita
on paljastunut Tanskassa, Saksassa, Britanniassa ja Espanjassa.
Suomen kaltaisille maille terrorismi ei ole merkittävä uhka. Sen
nujertaminen on poliisin ja turvallisuuspalvelun työtä, ja ne
tarvitsevat resursseja ja tukea suoriutuakseen tehtävästä.
Sen sijaan muiden julkisten tahojen toimia, kuten EU:ssa hyväksyttyjä
kriittisen siviili-infrastruktuurin suojeluohjelmia, ei pidä
automaattisesti kytkeä terrorismiin. Suojelu on tärkeää ja
välttämätöntä, muttei ensisijaisesti terrorismin vuoksi.
Ääri-islamilaiset voivat yrittää myrkyttää vesijohtoverkoston tai
turmella sähköverkkoja, mutta todisteita heidän aikeistaan tehdä niin
ei ole.
Viime kesän massiiviset metsäpalot Kreikassa ja vakavat tulvat
Britanniassa sitä vastoin korostivat luonnonkatastrofien torjunnan
merkitystä ilmastonmuutoksen edetessä.
Korostamalla terrorismia haetaan usein huomiota tai resursseja jollekin
tärkeälle mutta vähemmän jännittäviin syihin perustuvalle työlle.
Tällainen ei ole ainoastaan tarpeetonta vaan kääntyy itseään vastaan
herättämällä pelkoa ja turhaa kyynisyyttä.
Ennen kaikkea terroripelkojen lietsonta sekoittaa
turvallisuuskeskustelun yhä pahemmin maahanmuutto-, kotouttamis- ja
identiteettikeskusteluun.
Muslimeja aletaan pitää paitsi erilaisina myös vaarallisina, mikä
voimistaa ääriaineksia sekä äärioikeistossa että muslimiyhteisöissä.