Grönlanti sulaa irti Tanskasta
Hämeen Sanomat
Pirkko-Liisa Kastari

Muuttuva ympäristö muokkaa ratkaisevalla tavalla grönlantilaisten tulevaisuutta.

Tanskalle kuuluvan Grönlannin asema on muuttunut entistä itsenäisemmäksi. Itsehallintoa vahvistettiin vuonna 2008, mutta ratkaisevalla tavalla grönlantilaisten tulevaisuutta muokkaa ilmastonmuutoksen takia muuttuva ympäristö.

– Ilmastonmuutos antaa tulevaisuudenlupauksia, että Grönlannin sulavan mannerjään alta löytyy öljyä ja mineraaleja. Grönlanti saattaa jopa julistautua itsenäiseksi tulevaisuudessa, arktisiin alueisiin erikoistunut Ulkopoliittisen instituutin tutkija Lotta Numminen sanoo.

Ilmastonmuutoksen lupaus Grönlannille tarkoittaa, että saari voi päästä hyödyntämään arktisen alueen maaperän rikkauksia. Samalla tavalla kaikki Jäämeren rantavaltiot, Norja, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä, haaveilevat rikkauksiin kiinni pääsemisestä.

– Tanskalle Grönlannin itsenäisyys ei olisi ongelma, mutta Grönlannin täytyy saada taloutensa kuntoon.

Jäätiköt sulavat vesivirroiksi

Grönlannin ilmasto on lämmennyt kaksi astetta 30 vuoden kuluessa. Vuosittaista vaihtelua ilmenee aina, mutta lämpeneminen on nyt pitkän ajan trendi.

Lotta Numminen kertoo, että arktisia alueita on tutkittu paljon, koska ne ovat ilmaston laboratorioita. Grönlannin mannerjäätiköllä on tutkimuskeskus, jossa tutkitaan kairauksilla satojen vuosien aikana ilmastossa tapahtuneita muutoksia.

– Nykyinen muutos on ennennäkemätön, Lotta Numminen sanoo.

Jokunen viikko sitten kerrottiin uutisissa, että suuri jäälohkare oli jälleen irronnut Grönlannin mannerjäästä mereen. Lohkeaminen on aina uutisena kiinnostava, näyttävä luonnonnäytelmä, mutta se on harvinaistuva ilmiö Grönlannissa.

– Grönlannin jäätikön kokonaistilavuus on pienentynyt ja lisäksi sulamisvesi on lisääntynyt. Yleensä jäävuoret eivät enää lohkea mereen, vaan jäät sulavat maalle ja aiheuttavat mereen valuvia sulamisvirtoja.

Jos arktisen alueen merijää supistuu, se tietää eläimistölle elinalueen kaventumista. Miten silloin käy arktisten lajien kuten, myskihärkien, arktisten lintujen, hylkeiden, jääkarhujen? Toisaalta arktisille alueille siirtyy uusia hyönteislajeja ja lintujen pesimäalueet laajenevat.

– Meren lämpötilan muutokset vaikuttavat hylje- ja valassaaliisiin ja siten ihmisten elämään. Jos merivesi lämpenee, eläimet menevät muualle tai kuolevat sukupuuttoon. Toistaiseksi meri ei ole lämmennyt niin paljon kuin 1900-luvun alussa, Numminen kertoo.

Vain vanhukset ja pojat kalastivat

Sata vuotta sitten meri lämpeni luontaisen ilmastonvaihtelun tuloksena, mikä pakotti grönlantilaiset sopeutumaan muuttuneisiin luonnonoloihin. Lotta Numminen on tohtorinväitöskirjassaan tutkinut grönlantilaisten sopeutumista muuttuneisiin olosuhteisiin.

Perinteisesti Grönlannin elinolot ovat olleet ankaria kylmyyden ja pimeyden vuoksi. Saaliseläinten saatavuus on vaihdellut luontaisen ilmastonvaihtelun seurauksena, joten grönlantilaiset ovat joutuneet liikkumaan hankkiakseen ravintoa.

Entisaikaan grönlantilaiset eivät kalastaneet, vaan saalistivat pääasiassa hylkeitä. Etelä-Grönlannissa alettiin vähitellen pyytää myös valaita, Pohjois-Grönlannissa mursuja sekä Koillis-Grönlannissa myskihärkiä.

– Suurmetsästäjät pyytivät valaita ja hylkeitä. Kalastusta pidettiin vähempiarvoisena, vanhusten ja poikien juttuna.

Meren lämmetessä sata vuotta sitten Grönlantilaisten vanhastaan arvostamat hylkeet katosivat. Mereen tuli kaloja, joita he eivät olleet tottuneet saalistamaan.

Grönlannin yhteiskunta kurjistui. Tuberkuloosi yleistyi ja elämänolosuhteet vaikeutuivat. Lotta Numminen on tutkimuksessaan osoittanut, miten tämä on väärinymmärretty siten, että tanskalaiset siirtomaaherrat tulivat ja aiheuttivat yhteiskunnan kurjistumisen.

Kalastus muuttui teollisuudeksi

Grönlantilaiset eivät olleet suinkaan sivistymättömiä ihmisiä tanskalaisten tullessa, vaan valveutunutta väkeä. He osasivat lukea ja muun muassa jo 1800-luvun puolivälissä Grönlannissa ilmestyi maailman ensimmäinen värikuvin kuvitettu sanomalehti.

– Grönlantilaiset tulivat 1900-luvun alussa itse siihen tulokseen, että he tarvitsevat apua. Tanskalaiset eivät määränneet ylhäältä, miten toimitaan. Tanskalaiset siirtomaaherrat miettivät sitä, onko ilmaston muuttuminen pysyvä.

Grönlanti muuttui selvästi kalastusmaaksi 1920-luvulla. Jo tätä ennen Tanskan perustamien siirtokuntien yhteyteen syntynyt pienimuotoista grönlantilaisasutusta. Nyt yhä useampi grönlantilainen muutti siirtokuntiin, josta saattoi saada ruokaa ja työtä.

– Siihen asti grönlantilaisille oli luonteenomaista, että he siirtyivät talvi- ja kesäasutukseen sen mukaan miten saaliseläimet liikkuivat.

Grönlanti oli Tanskan siirtomaa vuoteen 1953 asti, jolloin siirtomaahallinto purettiin. Siihen aikaan ihmiset muuttivat suurin joukoin kaupunkiin, mistä seurasi sosiaalisia ongelmia ja tuberkuloosia.

Pakkomuutto on vain myytti

Jotakin oli tehtävä, joten tanskalaiset aloittivat Grönlannissa G-60-kehitysohjelman. Kalastus muuttui teollisuudeksi, kun käyttöön otettiin avomerikalastuksen mahdollistavat troolarit. Samalla alettiin pyytää katkarapuja.

– Ihmisten haluttiin muuttavan asutuskeskuksiin työvoimaksi kalatehtaisiin, mutta myös kerrostaloihin, joissa oli juokseva vesi ja viemäröinti. Toisin sanoen ihmiset haluttiin kaupunkeihin, joissa oli toimiva yhteiskunnan infrastruktuuri, koulut ja sairaalat.

Tämä on myöhemmin tulkittu tanskalaisten järjestämäksi grönlantilaisten pakkomuutoksi. Nummisen mukaan tulkinta on osittain oikea, mutta toisaalta kylissä ei enää ollut ihmisille elinmahdollisuuksia eikä työtä.

Nummisen mukaan grönlantilaiset olivat itsekin sitä mieltä, että jotain oli tehtävä.

Vain kymmenessä vuodessa yhteiskunta muuttui valtavasti. Grönlantiin muutti tanskalaisia työntekijöitä, akateemisesti koulutettuja tarvittiin hallintoon, syntyi vaaleatukkaisia grönlantilaislapsia.

Tanskalainen kausi tuotti 1970-luvun alussa grönlantilaisen vastareaktion. Itsehallintoa vaativa nuorten protestiliike muuttui poliittiseksi liikkeeksi.

Tutkija luonnehtii ajan eetosta kansallisromantiikaksi, jolloin haettiin grönlantilaista identiteettiä ”kajakkiromantiikasta”.

– Hallinto alkoi painottaa, että kylät pitää säilyttää hinnalla millä hyvänsä, vaikka se ei ollut taloudellisesti kannattavaa. Poliittisessa retoriikassa alettiin puhua pakkomuutosta, joka piti lopettaa.

Kaupungistuminen on muodikasta

Grönlanti saavutti itsehallinnon vuonna 1979. Kylien lakkauttamisesta syntyi laaja yhteiskunnallinen keskustelu. Uuden politiikan aiheeksi nousi käsitys, että rahat pitää käyttää järkevämmin.

– Grönlantilaiset eivät ole enää yhtä riippuvaisia alkutuotannosta kuin aikaisemmin, eivätkä sen vuoksi myöskään yhtä riippuvaisia ilmaston muutoksista. Kytkös on löyhentynyt, mutta haavoittuvuus osuu kouluttamattomaan, metsästäjäväestönosaan.

Kaupungistuminen jatkuu. Grönlannissakin ihmiset muuttavat työn ja koulutuksen perässä asutuskeskuksiin, lähinnä pääkaupunki Nuukiin. Uusi, entistä vahvempi itsehallinto houkuttelee kaupunkiin, koska se tarjoaa työtä hallinnossa ja palveluammateissa.

– Kaupungistuminen on muodikasta. Grönlantilaiset nuoret haluavat huvituksia, koulutusta ja harrastuksia. He hakevat parempaa elämää, kuten nuoret kaikkialla maailmassa.

Alkuperäiskansojen rintama horjuu

Grönlannin poliittinen asema muuttui merkittävästi vuoden 2008 marraskuussa, kun itsehallinnollisessa saaressa järjestettiin kansanäänestys siitä, pitäisikö itsehallintoa laajentaa. Peräti 75 prosenttia grönlantilaisista äänesti laajentamisen puolesta.

Viime vuoden kesäkuussa, kun oli kulunut 30 vuotta itsehallinnon julistamisesta, Grönlanti siirtyi laajennettuun itsehallintoon. Käytännössä se tarkoittaa, että oikeus käyttää hyväksi laajojen maa- ja merialueiden luonnonvarjoja siirtyi Tanskalta täysin grönlantilaisille itselleen.

– Kun Grönlanti alkaa hyötyä potentiaalisista luonnonvaroistaan taloudellisesti, sen Tanskalta saama vuotuinen määrärahan pienenee samassa suhteessa. Grönlannin taloudellinen riippuvuus emämaasta pienene, tutkija Lotta Numminen kertoo.

Emämaa määrää edelleen itsehallinnollisen Grönlannin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mutta Jäämeren rantasaaresta on tulossa aktiivinen kansainvälinen toimija.

Grönlantilaiset ovat jo alkaneet toimia kuin itsenäinen kansa, mikä on aiheuttanut liikettä muiden arktisten alkuperäiskansojen keskuudessa.

Siperiassa, Alaskassa ja Kanadassa asuu arktisia alkuperäiskansoja, joiden asema on ollut vahva verrattuna maailman muihin alkuperäiskansoihin.

– Nyt arktisten alkuperäiskansojen yhteinen rintama on alkanut horjua, toki muistakin syistä, mutta myös ilmastonmuutoksen lupauksesta johtuen. Grönlanti on alkanut irtaantua alkuperäiskansan statuksesta, ja alkanut toimia itsenäisenä toimijana.

SITAATTI

Grönlantilaiset eivät ole enää yhtä riippuvaisia alkutuotannosta kuin aikaisemmin, eivätkä sen vuoksi myöskään yhtä riippuvaisia ilmaston muutoksista. Kytkös on löyhtynyt.
Tutkija Lotta Numminen

FAKTA

Lotta Numminen
Ulkopoliittisen instituutin tutkija
erikoistunut arktisiin alueisiin, ilmastonmuutokseen ja jäämeren geopolitiikkaan
syntynyt Janakkalassa
yo Tervakosken lukio 1993
filosofian tohtori Helsingin yliopiston maantieteen laitokselta 2010