Nykyinen Libyan valtio on italialaisten kolonialistien luomus.
Maan itä- ja länsiosia erottaa edelleen muun muassa suhtautuminen uskontoon.
Libyassa käynnissä olevan sisällissodan taustalla on paljon muutakin kuin roistomaisista otteistaan tunnetun diktaattori Muammar Gaddafin vastustaminen.
Maan itä- ja länsiosien välistä vastakkainasettelua voi selittää ainakin historialla, sillä Libyan länsiosa eli Tripolitania ja itäosa eli Kyrenaika naitettiin yhdeksi valtiolliseksi kokonaisuudeksi vasta vuonna 1911, kun Italia valtasi Libyan alueen ottomaaneilta.
Libyan syntyä voi hyvällä syyllä kutsua pakkoavioliitoksi, sillä Tripolitania oli perinteisesti suuntautunut Tunisiaan ja muihin Maghreb-alueen maihin ja Kyrenaika taas vanhaan emämaahansa Egyptiin.
– Tripolitania ja Kyrenaika olivat eläneet ottomaanien valtakunnassa lähes itsenäisen valtion elämää. Kyrenaikan omaleimaisuutta korosti paikallinen sanusi-uskonlahko, joka yhdisteli wahhabilaisuuden ja suufilaisuuden perinteitä ja alkoi hallita alueen elämää 1800-luvun lopulta alkaen, kertoo tutkija Timo Behr Ulkopoliittisesta instituutista.
Kuningas oli idästä
Italialaiset yrittivät siis yhdistää alueita, mutta luopuivat hankkeestaan jo vuonna 1927, kun sekä Tripolitanialle että Kyrenaikalle annettiin omat erilliset siirtomaastatuksensa.
Kun Libya lopulta itsenäistyi vuonna 1951, maasta muodostettiin kuninkaan johtama liittovaltio, jonka osiksi tulivat Tripolitania, Kyrenaika ja Fezzanin laaja aavikkoprovinssi.
Kuningas Mohammad (Idris I) As-Sanousi hallitsi maataan muodollisesti kahdesta pääkaupungista, idän Bengasista ja lännen Tripolista.
– Käytännössä kyreneläistaustainen kuningas kuitenkin hallitsi Libyaa nimenomaan Bengasista, Timo Behr huomauttaa.
– Tähän tuli muutos vuonna 1969, kun eversti Muammar Gaddafin johtama vallankumousneuvosto kaappasi kuninkaalta vallan ja siirsi hallinnon Tripoliin. Kaappaus jätti pysyvän jännitteen maan itä- ja länsiosien välille. Vaikutusta korosti se, että syrjäytetty kuningas kuului idän asukkaille tärkeään sanusi-lahkoon, Behr sanoo.
1990-luvulla paukkui
Behrin mukaan Tripolitanian ja Kyrenaikan välillä on edelleen henkinen kuilu.
– Ennen muuta kansalaisten suhde uskontoon on selvästi vahvempi Kyrenaikassa kuin Tripolitaniassa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Libyan suurimman islamistisen taistelujärjestön LIFG:in (Al-Jama’a al-Islamiyyah al-Muqatilah bi-Libya) lähes kaikki taistelijat ovat tulleet nimenomaan maan itäosasta.
LIFG:illä tiedetään olevan al-Qaeda-kytköksiä, mikä on antanut Muammar Gaddafille mahdollisuuden väittää taistelevansa al-Qaedaa vastaan.
Behrin mukaan islamistimilitanteilla ei tiedetä kuitenkaan olleen ainakaan merkittävää roolia viime päivien taisteluissa.
– Libyassa ei missään nimessä ole meneillään islamistinen kansannousu… Mutta yhtä varmaa on se, että Itä-Libyassa on, tai oli ainakin takavuosina, hyvin vahvoja islamistisia voimia. Tämä näkyi esimerkiksi viimeisimmässä Irakin sodassa, jossa libyalaiset olivat toiseksi suurin ulkomaalainen taistelijaryhmä. Yli 90 prosenttia tästä joukosta tuli nimenomaan Itä-Libyasta, Behr sanoo.
– Huomionarvioista on myös se, että Gaddafi kävi 90-luvulla jonkinlaista taistelua maansa islamistisia voimia vastaan. Näihin voimiin kuului esimerkiksi Abu Laith al-Libi – al-Qaedan ylimpiä komentajia – joka yritti järjestellä epäislamilaisena pidetyn Gaddafin salamurhaa vuonna 1994, mutta kuoli itse toissa vuonna amerikkalaisten lennokki-iskun seurauksena Pakistanin Waziristanissa.
– Aivan viime vuosina Gaddafi on kuitenkin yrittänyt päästä sovintoon islamistien kanssa. Vuoden 2008 suuressa armahduksessa päästettiin vapaaksi noin 80 LIFG:in taistelijaa, tutkija lisää.
Hajallaan antiikin ajoista lähtien
Nykyinen Libyan alue on ollut etnisesti ja kulttuurisesti hyvin epäyhtenäinen alue läpi vuosisatojen. Eriytyminen alkoi noin 3000 vuotta sitten, kun Kyrenaikan rannikon asuttivat kreikkalaiset ja Tripolitanian foinikialaiset kauppiaat.
Rooman vallan aikana Kyrenaika kuului samaan hallintoalueeseen Kreetan kanssa, Tripolitania taas niputettiin African provinssiin yhdessä Tunisian kanssa.
Muslimit valloittivat sekä Kyrenaikan että Tripolitanian 600-luvulla. Kyrenaikan komentokeskus siirtyi tämän seurauksena Egyptiin lähes 900 vuoden ajaksi. Tripolitania taas joutui osaksi marokkolaista Almohadin kalifaattia ja myöhemmin tunisialaisen Hafsidien dynastian alaiseksi.
Ottomaanit (turkkilaiset) ottivat alueet itselleen 1500-luvulla.
Etelä-Suomen Sanomat, 11.3.2011, s. 12