Anna Korppoo – haastattelu
Yrityksillä ja yhteisöillä on niin kiire, etteivät ne ehdi enää itse ajatella. Niinpä ne ulkoistivat ajattelun.
Ennen vanhaan kaikki ajattelivat töissä ja virkansa puolesta. Nyt Suomi on täynnä pajoja, porukoita ja verkostoja, jotka ajattelevat sinun puolestasi ja parhaaksesi.
Erilaiset ajatuspajat tuottavat vuodessa satoja ajatuksia. Osa niistä on viisaita oivalluksia, osa tylsiä pintaraapaisuja.
Ajatuksia ja ideoita on niin paljon, että päättäjät ehtivät tarttua tai edes tutustua vain muutamiin. Osa pohdinnoista katoaa heti julkaisun jälkeen turhan tiedon mustaan aukkoon.
Enää ei ole paluuta aikaan, jossa ajattelu oli johtoryhmän yksinoikeus ja velvollisuus. Suljetuissa kokouksissa kukoistivat putkinäkö, likinäkö ja silkka sokeus.
Ajattelun ulkoistuksessa on kuitenkin omat vaaransa.
Kukaan ei ole varsinaisesti päättänyt ajattelun ulkoistamisesta. Ajattelu on vain valunut ulos yrityksistä, ministeriöistä ja laitoksista. Vähitellen voi syntyä tilanne, että organisaatiot ajattelevat älyn esiintyvän vain omien seinien ulkopuolella. Silloin työyhteisön omat kokemukset ja näkemykset eivät enää jalosta palveluja ja tuotteita.
Ajattelu keskittyy niille, jotka jaksavat työskennellä ahkerasti työpaikan ulkopuolisissa verkostoissa. Pohdinnoissa syntynyt viisaus katoaa tai ainakin unohtuu, kun verkosto hajoaa. Verkosto on viisas tapa työskennellä, mutta tulokset jäävät harvojen päähän eivätkä leviä laajalle.
Ajatuspajoille ja ajattelun verkostoille on siirtynyt asiantuntijoiden valtaa ja hallinnon päätösten valmisteluvaltaa. Ne pohtivat paljon tulevaisuuden Suomea ja maailmaa, paikallisia ja globaaleja haasteita, palveluiden rakenteita ja rahoitusta, kehityksen riskejä ja mahdollisuuksia.
Näiden muutosten ratkaisut ovat keskeinen osa yritysten ja hallinnon menestystä. Niitä kuuluisi pohtia syvästi myös työpaikoilla, mutta johdon ja työntekijöiden aika uppoaa tulosraportointiin, sijoittajasuhteiden hoitoon, asiakastapaamisiin, myyntiin ja omien asemien varmisteluun.
Sitra ajattelee kansakunnan puolesta
Suomen aktiivisin ajatussinko on Sitra. Se valitsee muutaman alueen, joihin se haluaa asiantuntijoiden verkostojen, selvitysten ja seminaarien kautta vaikuttaa. Keskiössä ovat terveydenhuollon tehokkuus, julkishallinnon johtaminen, maaseudun tulevaisuus, energia sekä kone- ja metalliteollisuuden toimintamallit.
Muiden puolesta ajattelun ongelmat tiivistyvät esimerkiksi Sitran terveysohjelmassa.
Harvard Business Schoolin professori Michael Porter valotti syksyllä ajatuksiaan terveydenhuollon suurista haasteista sadoille suomalaisille terveyspäättäjille Helsingissä.
Mitä Porter sanoi? Hän totesi, ettei sairaalan tehokkuutta kuvaa leikkausten määrä tai käytetty raha, vaan terveyshyöty, joka potilaalle koituu. Potilaiden nopea ja viisas hoito on perheille ja kansantaloudelle fiksuinta, koska väki tervehtyy pian takaisin työkuntoon tai pysyy ainakin poissa pitkästä laitoshoidosta.
Onko todella niin, että suomalaiset terveyden ja sairauden asiantuntijat olisivat unohtaneet näin keskeisen ja tervejärkisen periaatteen? Tuntuu pelottavalta, että tarvitaan kansainvälinen superguru kaivamaan kuonan alta esiin aivan perusasioita.
Guru ei pysty väkisin kantamaan viisautta sisään yhteisöihin ja yrityksiin. Gurut ja erilaiset ajatushautomot kuitenkin käyttävät nykyään arvovaltaa, joka ennen kuului johtajille, virkamiehille ja poliitikoille.
Toinen suuri keskustelun avaaja on Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA. Se on pukannut ajatusten markkinoille viimeksi raportit verotuksesta, kaupunkien kehityksestä, venäläisestä kapitalismista ja naisjohtajista.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla pohdiskelee globaalia kilpailua, Venäjää, alueellista elinvoimaisuutta, palkkausjärjestelmiä ja tutkimuspolitiikkaa.
Omia pohdintojaan käyvät erilaiset säätiöiden verkostot, puolueiden hautomot ja kansalaisjärjestöjen puuhapoppoot. Puolueet eivät tosin ole pitkään aikaan tuottaneet mitään kansalaisia herätteleviä avauksia, vaan poliitikot poimivat muiden ajatushautomojen ideoista kivalta kuulostavimmat.
Ajattelu voi olla myös elämäntapa. Yhden miehen yhteiskunnallisia ajatushautomoita ovat esimerkiksi Osmo Soininvaara ja Sixten Korkman.
Hallinnossa poliitikoista koostuvat komiteat ja virkamiesten sisäiset työryhmät ovat menneen talven lumia. Valmistelussa ovat valttia laaja pohja, visiot ja nopeus. Ministeriöt ovat ulkoistaneet tulevaisuuden pohdinnat yhteiselle ennakointiverkostolleen.
Ja jos ministeriöt eivät osaa keskenään päättää, mikä niistä johtaa asioiden pohdintaa, ne lykkäävät vastuun hallinnon ulkopuoliselle taholle. Tänä keväänä julkistettava laaja luonnonvarastrategia syntyy Sitran vetovastuulla.
Keitä nämä sinun puolestasi ajattelevat ihmiset sitten ovat ja mitä he ajattelevat? Talouselämä esittelee neljä erilaista ajattelijaa, jotka pohtivat sekä työnsä puolesta että erilaisissa verkostoissa.
Keksi uutta, älä kelaa vanhaa
Ajatushautomo Demoksessa pohtii päätyökseen viisi henkilöä ja toiset viisi osa-aikaisesti. Demos on tuottanut ajatuksia valtioneuvoston kanslialle ja Sitralle. Näkyviä kädenjälkiä ovat Ilmastotalkoot-kampanja ja työ- ja elinkeinoministeriön Sukupolvifoorumi.
”Parhaimmillaan ajatushautomo näyttää esimerkkiä, ettei kenenkään tarvitse omaksua valmiita eturyhmien tai puolueiden näkökulmia. Yritysten, hallinnon ja yhteisöjen on vaikeaa kyseenalaistaa omia toimintamallejaan, vaikka elämä ja maailma monimutkaistuvat”, tutkija Aleksi Neuvonen luonnehtii ajatushautomoja.
Demos noudattaa ajatuspajojen tyypillisiä piirteitä. Pohdinta on poikkitieteellistä, verkostot ovat laajoja ja tuloksena syntyy käytännön ratkaisuja. Kiinnostavia pohdintoja syntyy Neuvosen mukaan, kun asiantuntija ajattelee jotain erikoisalueensa vierestä.
Mikä erottaa ajatushautomon konsultista, kansalaisjärjestöstä tai tieteellisestä tutkimuslaitoksesta?
”Hyvät konsultit pystyvät samanlaisiin irtiottoihin kuin ajatushautomot, mutta konsulttien on tarkoitus tehdä liiketoiminnallaan voittoa. Hautomoiden pohdinnat ovat julkisia ja yleisesti saatavilla, konsulttien yleensä salaisia ja yhdelle tilaajalle tuotettuja. Hautomot hakevat käytännön ratkaisuja ja hyötyjä, tieteellinen tutkimus selvittää asioita enemmän tieteenalan omistajalähtökohdista”, Neuvonen luettelee eroja.
Etla on yksi Suomen suuria pohdintakoneistoja. Osa selvityksestä syntyy omista aloitteista, osa eri tahojen järjestämien tarjouskilpailujen tuloksena.
”Tutkimusaiheet ja lähestymistavat konkretisoituvat vapaassa keskustelussa. 20 prosenttia selvitystyöstä on luovuutta ja 80 prosenttia ojankaivuuta. Tärkeä on päätös, millä menetelmillä ojaa kaivaa”, tutkimuspäällikkö Jyrki Ali-Yrkkö kuvaa tutkijan työtä.
Ali-Yrkön tie tutkijaksi on epätyypillinen. 14-vuotiaana kirkastui päätös, että hänestä tulee ohjelmoija-suunnittelija. Niin hänestä tulikin. Parikymppisenä kuitenkin alkoi tuntua, ettei unelma-ammatti kiinnostaisi enää pitkään. Lukion väliin jättänyt Ali-Yrkkö päätyi kauppatieteiden tohtoriksi ja tutkimuspäälliköksi Etlaan.
Hän on yksi maan parhaista Nokia-asiantuntijoista. Ali-Yrkkö on selvittänyt muun muassa Nokian innovaatiopolitiikkaa ja merkitystä Suomen kansantaloudelle, tuotekehitystukien merkitystä teknologian kehitykselle ja ulkomaalaisomistuksen vaikutusta yritysten kasvuun.
”Tieteellinen aikakauskirja ei ole minulle motivaation lähde. Selvitysten ei pitäisi koskaan olla vain nivaska paperia.Tuloksilla pitäisi aina olla käytännön merkitystä”, Ali-Yrkkö sanoo.
Ennen vaalit, nyt kaasu
Energia- ja ilmastopolitiikasta on tullut kauppa-, kilpailu- ja valtapolitiikkaa. Tästä tuoreita esimerkkejä ovat joulun alla kasattu EU:n päästöpaketti ja kaasutarkkailijat Ukrainan rajoilla.
”Kilpailu luonnonvaroista luo epävakautta. Ilmastonmuutos kärjistää monilla alueilla tilannetta, kun vettä ja viljelymaata on entistä niukemmin. Luonnonvarojen jako on myös globaalin oikeudenmukaisuuden kysymys”, sanoo vt. ohjelmajohtaja Anna Korppoo.
Korppoo tutkii Ulkopoliittisessa instituutissa erityisesti Venäjän asemaa ja linjauksia ilmastopolitiikassa. Venäjä on ilmastopolitiikassaan ollut sooloilija, eikä koko aihepiiri ole korkealla päättäjien asialistalla.
”Energiapolitiikka sen sijaan on tiimipeliä. Mikä on EU:lle energian saatavuuden varmuutta, on Venäjälle kysynnän vakautta. Energiapolitiikka on Venäjälle myös valtapolitiikkaa, mutta ei Venäjä ole kaasutappelua yksin saanut aikaan, vaan siinä on osansa myös laskunsa maksamatta jättäneellä Ukrainalla”, Korppoo kuvaa.
Sirkka Heinonen pohtii työkseen tulevaisuutta Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professorina. Hän on Rooman Klubin jäsen ja mukana Sitran energiaohjelman pohdintaryhmässä ja useissa ennakointiverkostoissa.
Heinosen mukaan liian harvat yritykset ennakoivat systemaattisesti tulevia kehityspolkuja. Yritysten olisi nähtävä erityisesti muutokset, joita tapahtuu oman toimintakentän ulkopuolella. Yksi edelläkävijä on Nokia ja sen World Map -järjestelmä.
”Tulevaisuuteen voi aina vaikuttaa. Kun tuleva ei yllätä, voi ongelmankin kääntää hyödyksi tai ainakin väistää sen”, Heinonen kuvaa.
Kotimaisen ja kansainvälisten ajatuspajojen konkari on huomannut, että vaikeinta on saada viesti perille päättäjille. Esimerkiksi kasvun rajoista jo vuosikymmeniä puhuneen Rooman Klubin tietopääomaa olisi hyvä jakaa suomalaisille yrityksille, jos löytyisi sopivia tapoja.
Seija Holtari
Jyrki Ali-Yrkkö
Tutkimuspäällikkö, Etla
Talouskriisi, innovaatiopolitiikka, Nokian merkitys kansantaloudessa
Tämä on hermoromahdusyhteiskunta
”Kuinka pitkään ja aina vaan tehokkaammin voimme tehdä työtä 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivää viikossa?”
”Tähän hermoromahdusyhteiskuntaan liittyy jotain paljon suurempaakin kuin työ. Ehkä se on liiallista kilpailun korostamista kaikilla elämänaloilla, jota myös viihdeohjelmat välittävät. Yhden viikon aikana television pääkanavilla oli 34 ohjelmaa, joissa joku pudotettiin pois joukosta.”
”Mitä seuraa maailmankuvasta, jossa jokainen voidaan pudottaa päiväkodista, koulusta, työstä, harrastuksesta tai perheestä milloin vaan? Millainen vaikutus on sillä, että jo viisivuotias saa käsityksen maailmasta paikkana, jossa on oltava koko ajan tarkkana, ettei vain pudotettaisi joukosta?”
”En usko selityksiin, että Suomen kärkisijat itsemurhissa ja masennuslääkkeiden käytössä johtuvat pimeistä syksyistä ja talvista.”
Sirkka Heinonen
Professori, Turun kauppakorkeakoulu
Hidas asuminen, etätyö, tulevaisuudentutkimus
Työpaikoille temmellyskenttiä
”Kannattaa edistää hyvinvointia ja vähentää pahoinvointia. On tärkeää, että lapsilla ja nuorilla säilyy usko ja toivo omaan tulevaisuuteen, vaikka ympäröivä maailma tulvii talouskriisiä ja ilmastonmuutosta. Pitäisi pohtia keinoja ja mekanismeja, jotka estävät nuorten syrjäytymisen.”
”Hidasta elämää ja etätyötä kannattaa tutkia – syntyykö luovuutta paremmin tehomyllyn ulkopuolella? Vain kokeiluissa tulevat esille parhaat käytännöt ja toisaalta tavat, jotka eivät toimi.”
”Työpaikoille pitäisi luoda yhteisöluovuuden temmellyskenttiä – luovia tulevaisuustiloja. Ne voisivat olla taukotiloja tai kirjastonurkkauksia, joissa jokainen pääsee selailemaan ja työstämään kuva-aineistoa ja ideoiden aihioita.”
Anna Korppoo
Vt. ohjelmajohtaja, Ulkopoliittinen instituutti
Kansainvälinen ilmastopolitiikka
Päästöjä pitää verottaa
”Pitäisi arvioida uudelleen kulutustarpeen ja hyvinvoinnin suhdetta. Globaalin talouden rakenne muuttuu lähivuosikymmenten aikana. Tämä tarkoittaa myös yrityksille kamppailua eloonjäännistä.”
”Raskaalle teollisuudelle muutos on kova ja osa tehtaista näivettyy ja katoaa. Globaali nouseva trendi on käyttää aiempaa vähemmän tavaraa ja materiaaleja.”
”Kasvihuonepäästöihin perustuva verotus olisi yksinkertainen tapa tehdä hiilidioksidin hinnasta koko talouden läpäisevä ohjauskeino. On hölmöä, jos vain aletaan laskea vain sämpylöille ja puseroille päästömääriä ja -kertoimia.”
Aleksi Neuvonen
Tutkija, ajatushautomo Demos
Kaupunkitutkimus, kulutusvalinnat, sosiaaliset innovaatiot
Uutta tukea vanhoille
”Kokeilujen kautta päästään kiinni siihen, miten yhteiskunnassa ja ihmisten käyttäytymisessä tapahtuu muutosta.”
”Meillä on menossa monien radikaalien muutosten kausi. Ikääntyminen muuttaa yhteiskunnan ajankäyttöä ja ihmisten osallisuutta pois palkkatyöstä. Luonnonvarojen niukkuus vaikuttaa sekä talouteen että arkeen.”
”Ikääntymiseen liittyen pitäisi nopeasti kokeilla vertais- ja lähimmäistuen uusia järjestelyjä. Millainen olisi kunta, joka satsaisi sosiaali- ja terveyskulujen kasvun ehkäisyyn niin, että vertais- ja lähimmäistuki kukoistavat vanhustenhoidossa? Se tarkoittaisi ehkä vähemmän palkkatöitä ja verotuloja, mutta vastaavasti jotkin kulut olisivat pienempiä.”