Uutispäivä Demari
Tapani Vaahtoranta – haastattelu
Kun ilmasto lämpenee, Suomi voi aluksi jopa
hyötyä siitä. Haitoilta ei lopulta vältytä täälläkään.
Vaikka ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta on tutkittu jo
vuosikymmeniä, sen vaikutusten vyyhtiä puretaan edelleen. Viime vuosina
kansainvälisen politiikan tutkimus on nostanut korostetusti esiin ympäristön ja
turvallisuuden välillä piilevän yhteyden.
Ulkopoliittisen instituutin
ohjelmajohtaja Tapani Vaahtorannan mukaan erityisesti ilmaston lämpenemisellä on
sekä suoria, että epäsuoria turvallisuusvaikutuksia.
Suorat
turvallisuusuhat, kuten entistä kuumemmat helleaallot, voivat uhata yksilöiden
henkeä ja terveyttä. Toisenlaiset ympäristönmuutokset, esimerkiksi merten pinnan
nousu voi vaarantaa pienien saarivaltioiden tulevaisuuden.
Toisaalta
ilmastonmuutos voi kärjistää ennalta räjähdysherkkiä tilanteita erityisesti
maapallon köyhimmillä alueilla, mikä voi välillisesti aiheuttaa konflikteja,
jopa sotia.
Vaahtorannan mukaan Ulkopoliittisen instituutin käytävillä ei
kiistellä siitä, onko ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos totta vai
tarua.
– Maailman luonnontieteilijöiden keskuudessa on asiasta vahva
konsensus. Ei sitä enää kyseenalaisteta.
Hallitusten välisen
ilmastopaneelin IPCC:n tuoreimman raportin mukaan ilmasto lämpenee ensi
vuosisadan alkuun mennessä 1,8–4,5 astetta. Koska lämmönnousu on hyvin hidasta,
on vaikea eritellä niitä seurauksia, jotka aiheutuvat nimenomaan
ilmastonmuutoksesta. Yleissuunta ja aikataulu ovat kuitenkin selviä.
–
WHO arvioi, että ilmaston lämpenemisen suorien seurausten vuoksi kuolevien
ihmisten määrä on selvästi kasvussa. 2003 Keski-Eurooppaan iski helleaalto jossa
kuoli noin 35 000 ihmistä, enimmäkseen vanhuksia. Laskelmat ovat sellaiset, että
vuonna 2 040 kesän keskilämpötila on tuon helleaallon tasoa, Vaahtoranta
kertoo.
Niukkuudesta on matkaa konfliktiin
Ilmastonmuutos ei Tapani Vaahtorannan mukaan itsessään
aiheuta sotia, mutta se voi kärjistää valmiiksi hataraa tilannetta.
–
Ilmaston tai paikallisen ympäristön muutos aiheuttaa niukkuutta erilaisista
asioista: juomakelpoisesta vedestä, ruoasta, viljeltävästä peltoalasta.
Niukkuuden kautta syntyy kilpailua ja paineita, jotka voivat purkautua
esimerkiksi poliittisina konflikteina tai muuttoliikkeinä.
Hänen mukaansa
väkivallan riski on suurin olosuhteissa, joissa puuttuu poliittista kykyä ja
instituutioita sopeutua muutoksiin, ja joissa sodan todennäköisyys on muista
syistä jo valmiiksi suuri.
– Esimerkiksi Darfurista on puhuttu
ensimmäisenä ilmastosotana, mutta kuivuus oli siellä vain yksi
osatekijä.
Ilmastokriiseihin pystyy Vaahtorannan mukaan parhaiten
sopeutumaan instituutioiltaan vahva valtio, jossa valtiojohto ottaa kansan
kärsimyksen todesta demokrattisen järjestelmän kautta.
Ikävä kyllä
ilmastonmuutoksen kovimmat haittavaikutukset tulevat Vaahtorannan mukaan
iskemään juuri niille alueille, joissa valtiot ovat köyhiä, heikkoja ja
epädemokraattisia.
– Sahelin alue Saharan eteläpuolella tulee kuivumaan.
Yksittäisistä maista Mosambikiin tulevat suurimmat vaikutukset. Sinne on
laskettu iskevän kuivuuksia, hirmumyrskyjä ja tulvia.
Himalajan vuoriston
jäätiköiden sulaminen tulee Vaahtorannan mukaan aiheuttamaan tulvia, ja samalla
vaarantuu satojen miljoonien ihmisten tärkein makean veden lähde. Alajuoksulla
Bangladeshissa puolestaan myrskyt ja merenpinnan nousu voivat pakottaa ihmiset
muuttamaan pois suistoalueilta.
Ilmastonmuutos on tullut Vaahtorannan
mielestä yhä vahvemmin osaksi suomalaista kehitysajattelua, mutta sen käytäntöön
saattaminen ei ole ollut helppo yhtälö.
– Kehitysmaissa olevia erilaisia
niukkuuksia ei tähänkään mennessä ole onnistuttu poistamaan kehitysyhteistyön
avulla. Ilmastonmuutos tekee tämän vielä vaikeammaksi.
Lisäksi
kehitysyhteistyössä ollaan jouduttu paradoksin ääreen:
– Köyhyyden
poistaminen vaatii kehitystä ja talouskasvua, mutta tämä on joka paikassa
merkinnyt kasvihuonepäästöjen kasvua. Hiilipihin kehitystien löytämisessä on
aika paljon tekemistä, Vaahtoranta haastaa.
Suomen hyöty voi jäädä lyhyeksi
Vaahtorannan mukaan Suomi kuuluu siihen osaan maailmaa,
jossa ilmaston kohtalainen lämpeneminen aiheuttaa vähiten haittaa.
–
Alkuvaiheessa Suomi voi monessa suhteessa hyötyäkin: Esimerkiksi kasvukausi
pitenee ja talvet leudontuvat.
Ilmatieteen laitoksen viime viikolla
julkaiseman tutkimuksen mukaan lisälämmön ansiosta eteläisen Suomen ilmasto
muistuttaisi vuosisadan lopulla nykyistä Keski-Eurooppaa. Muutoksen mukanaan
tuomia epämiellyttäviä seurauksia olisivat hellejaksojen ja metsäpalojen määrän
kasvu, sekä rankkasateiden ja runsaiden talvisateiden
yleistyminen.
Tapani Vaahtoranta muistuttaa kuitenkin, että
ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin äärimmäisten skenaarioiden
heijastusvaikutuksilta Suomikaan ei pystyisi välttymään.
– Vaarana on
aina, että ilmaston lämpeneminen lähtee käsistä. Jos Grönlannin ja Antarktiksen
jäät sulavat, puhutaan merten pinnannoususta useilla metreillä. Ja Golfvirran
pysähtymistä ei voida kokonaan sulkea pois laskuista.
Ilmastonmuutoksen
hyödyt ja haitat jakautuisivat epätasaisesti myös Euroopan sisällä, Vaahtoranta
povaa. Tämä nostattaa kysymyksiä haittojen kustannusten jakamisesta Unionin
sisällä.
– Jos niukkuus Afrikassa pahenee, muuttopaine Eurooppaan voi
lisääntyä ja jopa karata hallitsemattomaksi. Lisäksi Etelä-Eurooppaa uhkaavat
kuivuminen ja liiankin helteiset kesät. Puhutaan jo, että esimerkiksi Espanjan
ja Italian kesäturismi kärsii, kun sinne tulee yksinkertaisesti liian
kuuma.
Vaahtorannan mielestä kansainvälisiä päätöksiä päästövähennyksistä
pitäisi saada aikaan paljon nopeammassa tahdissa kuin nykyään.
– On vain
10–20 vuotta aikaa tehdä päätökset päästöjen kuriin pistämiseksi. Muuten se on
liian myöhäistä. Jo seuraava sukupolvi tulee näkemään monia ilmaston
lämpenemisen konkreettisia seurauksia.
Arktiset meret aukeavat taloudelle kun jäät
sulavat
Ympäristön lämpenemisestä aiheutuu etelän maille
enimmäkseen kuivuutta ja niukkuutta, mutta Arktisilla alueilla on tapahtumassa
juuri päinvastoin: Kun jäät sulavat ja pohjoiset merireitit aukeavat, uusia
resursseja aukeaa kilpailulle. Niukkuuden sijasta kilpailua aiheuttaakin
runsaudenpula.
Aikaisemmin julmista ja vaarallista alueista on nyt
tulossa seilattavia vesiä. Merentutkimuslaitoksen mukaan jään peittävyys
Pohjoisella jäämerellä oli syyskuussa 2007 noin 40 prosenttia pienempi
1980-luvun tilanteeseen verrattuna.
UPI:n Tapani Vaahtorannan mukaan osa
Arktisilla vesialueilla olevista öljy- ja kaasuvaroista on vielä jakamatta.
Lisäksi nyt avautuvien reittien hallintaoikeus on avoin kysymys, ja merialueiden
kalastusoikeudetkin voidaan nostaa pöydälle.
Kilpasilla näistä
resursseista ovat alueen rantavaltiot Venäjä, Yhdysvallat, Kanada, Tanska ja
Norja. Myös EU on osoittanut yhä enemmän kiinnostusta alueen
kehitykseen.
Vaahtorannan mielestä on vaikea ennustaa, millaisia
geopoliittisia muutoksia tämä kaikki aiheuttaa.
– Tilanne ei ole missään
nimessä täysin hallitsematon, sillä mannerjalustan jakamisen pelisäännöistä on
sovittu YK:n merioikeussopimuksessa UNCLOSissa. Lähinnä on käynnistymässä
kilpailu siitä, kuka jään sulamisesta eniten hyötyy.
Vaikka Suomi menetti
pohjoisen rantaviivansa jatkosodan jälkeen, Vaahtoranta uskoo, että alue palaa
nyt uudelleen taloudelliselle agendalle myös Helsingissä.
– Suomi yrittää
jo nyt hyötyä erityisesti Barentsinmeren toimeliaisuudesta esimerkiksi
jäänmurtajateknologian myynnin kautta. Toinen ehdotus on tarjota
kuljetusreittejä Pohjois-Suomen läpi. (JS)