Kaksi astetta ylittymässä
Etelä-Suomen Sanomat
Markku Peltonen

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto Vihma kommentoi Eteleä-Suomen Sanomissa 30.12.2012 Dohan ilmastokokouksen tuloksia.

 

 

Maapallolla vielä mahdollisuuksia torjua ilmastokriisi.

Yliajalle venytetty Dohan ilmastokokous eli virallisemmin YK:n ilmastosopimuksen 18. osapuolikokous päätyi 8. joulukuuta vaatimattomiin tuloksiin. Tärkeitä päästövähennystavoitteita ei saatu aikaan. Kokous noudatteli siten monien edeltäjiensä peruskaavaa.
Laihana lohtuna oli, että vuodenvaiheessa päättymässä ollutta Kioton ilmastosopimusta sentään saatiin jatkettua vuoteen 2020 saakka. Maailman valtioiden pyrkimyksenä on pitää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisprosessi edes jotenkuten hengissä.
Ilmaston lämpenemisen kriittisenä rajana on pidetty kahden asteen nousua esiteolliseen aikaan verrattuna. Asteraja hyväksyttiin yhteiseksi tavoitteeksi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009. Siitä oli toki puhuttu jo paljon aikaisemminkin.
Kompromissina määritellyn rajan ylittämisen on arveltu voivan johtaa peruttamattomiin maailmanlaajuisiin vaikutuksiin.
Kahden asteen merkkipaaluun tuijottaminen tuntuu yhä turhemmalta. Tänä syksynä maailmalla on levinnyt antautumismieliala päästötavoitteiden suhteen. Sekä poliitikot että tiedemiespiirit ovat alkaneet nostaa kädet pystyyn, koska sitovia päästörajoituksia koskevat neuvottelut polkevat paikallaan. 
– Nykymenolla kahden asteen ikkuna on sulkeutumassa, myöntää moniin ilmastoneuvotteluihin osallistunut tutkija Antto Vihma Ulkopoliittisesta instituutista.

Maapallon ilmaston on tähän mennessä lämmennyt noin 0,8 astetta esiteolliselta ajalta lähtien. Kasvihuonekaasut säilyvät pitkään ilmakehässä, joten lämpeneminen jatkuu väistämättä vielä pitkään.
Vaikka fossiilisten energiavarojen tupruttelu lopetettaisiin tähän päivän, jatkaa maapallon lämpötila nousuaan ainakin puolen asteen verran.
Fossiilienergian käyttö näyttää vain lisääntyvän muun muassa Kiinan ja Intian kaltaisissa nousevissa maissa.
EU on ollut päästöasioissa edelläkävijä, mutta senkin tavoite supistaa päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä on tunnustettu aivan liian matalaksi.-
– Viime aikoina jotkut poliitikot näyttävät menettäneen otteensa asiaan. Se on hieman outoa, koska poliitikot ajattelevat yleensä ratkaisukeskeisesti, Vihma sanoo.
Hän ei pidä epätoivoa aiheellisena.
– Tieteen kannalta kahden asteen rajoissa pysyminen on yhä mahdollista, mutta se näyttää epätodennäköiseltä. Vaikka kahden asteen rajoissa ei pysyttäisikään, on 2,5 tai kolmen asteen nousu kuitenkin parempi kuin viiden tai kuuden asteen kuumeneminen.
Vihma pelkää kaikkein eniten tässä tilanteessa sitä, että suurissa päästömaissa kuten Yhdysvalloissa ja Kiinassa saatetaan tehdä vaarallisen radikaaleja ratkaisuja sitten kun niissä joudutaan reagoimaan paheneviin ympäristöongelmiin.
– Nämä maat voivat vaikka turvautua tieteiskirjallisuudesta tuttuihin ilmastomanipulaation keinoihin. Niillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia. Pitäisin siksi perinteisiä päästövähennyksiä parhaana ilmastoratkaisuna.
Myös ympäristöjärjestö Greenpeacen kansainvälisen päämajan ilmasto- ja energiapolitiikan neuvonantaja Kaisa Kosonen on havainnut lisääntyvää turhautumista ilmastoasioissa.-
Vuosikaudet on tuloksetta yritetty saada aikaan yhteisiä tavoitteita. Nykylinjalla jatkettaessa saattaa lämpötila nousta 3,5-4 astetta.
– Kahden asteen tavoitteesta ei kuitenkaan saa luopua. Teknisesti ja taloudellisesti sen saavuttaminen olisi yhä mahdollista. Kaikki riippuu poliittisesta tahdosta.
Toisaalta tarkkaan astelukuun ei ole syytä takertua.– Sehän oli poliittinen päätös. Pienemmälläkin lämpötilan nousulla on ikäviä vaikutuksia. Toisaalta jotkut muutokset alkavat vasta kuumemmissa oloissa.