Karisma auttaa pikkumaita
Korillinen viinaa, sauna ja Kekkonen eivät enää riitä takaamaan Suomen etuja kansainvälisessä politiikassa.
Kansainvälisistä sopimuksista neuvottelevilta virkamiehiltä vaaditaan tiukan asiantuntemuksen lisäksi myös sosiaalisia taitoja, karismaa ja luottamusta herättäviä ominaisuuksia. Suomalainen väitöstutkimus osoittaa, että henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja eri maiden neuvottelijoiden välisellä henkilökemialla oli suuri vaikutus EU:n perussopimusneuvotteluissa.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tiia Lehtonen tutki väitöskirjassaan myös päätöksentekosääntöjen vaikutusta pienten maiden vaikutusvaltaan EU:n perussopimusneuvotteluissa. Lehtonen vertasi sitä, miten pienten maiden ääni kuului yksimielisyyttä vaativassa päätöksentekomallissa ja enemmistöpäätösmallissa.
Vertailussa olivat Suomen, Tanskan, Irlannin ja Belgian todelliset vaikutusmahdollisuudet. Tapausesimerkkeinä olivat vaikutusmahdollisuudet neuvotteluissa komission kokoonpanosta, määräenemmistöpäätösten lisäämisestä sekä kiertävästä EU-puheenjohtajuudesta luopumisesta.
Joukosta ärhäkkäimmät neuvottelijat olivat Tanska ja Irlanti. Ne saivat pitää neuvotteluissa useimmin oman päänsä.
Yksimielisiä päätöksiä vaativa hallitustenvälinen konferenssi osoittautui pienten maiden kannalta suotuisimmaksi paikaksi puolustaa näkemyksiään. Tämä tutkimustulos näyttää toki ennalta selvältä. Isothan jyräävät pienet aina halutessaan, jos päätöksiä tehdään määräenemmistöllä.
Tutkimuksessa osoitetaan, että vuosien 2002-2003 vaihtoehtoinen sopimusneuvottelumalli eli niin kutsuttu EU:n tulevaisuuskonventti jätti pienet maat huomattavasti vähäisemmälle huomiolle. Siinä päätöksiä tehtiin rajoitetulla enemmistöperiaatteella.
Tutkimuksen mukaan hallitustenvälisessä konferenssissa pienten maiden neuvottelujen onnistumiseen vaikutti selvästi myös se, kuinka tärkeänä maa piti asiaa itselleen. Jos tahtoo oikein kovasti, menestys on todennäköisempää.
Kaikkein kovin neuvotteluvaltti näkyy olevan kansa. Tanskalla ja Irlannilla oli heittää pöydälle kansanäänestyspeikko, joka perusteli heidän vaatimuksiaan: ”Jos ette suostu tähän, sopimus ei mene läpi kansanäänestyksessä…”
Lehtosen väitöskirja tarkastettiin maaliskuun lopulla Firenzen yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa.