Kauppamiehet
Suomen Kuvalehti 11/2013
Susanna Niinivaara

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mikael Mattlin arvioi Suomen Kuvalehden haastattelussa 16.3., että Suomen ulkopoliittisessa keskustelussa on palattu 1990-luvun tilanteeseen. Keskustelu keskittyy lähinnä lähinnä Pohjoismaihin, Venäjään sekä taloudellisiin interesseihin EU:ssa ja muualla.

 

Suorassa lähetyksessä radioasema Eho Moskvyn toimittaja uteli presidentti Sauli Niinistöltä, millainen presidentti Venäjällä oikein on.
Kysymyksen saattoi arvata ennakolta, sillä Niinistö oli juuri edellisenä päivänä tavannut Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Kahdenkeskinen keskustelu helmikuisena tiistaina oli kestänyt toista tuntia.
Sen jälkeen yhteiseen lounaspöytään presidenttien kanssa oli kutsuttu vielä suomalaisia yritysjohtajia eli kapteeneja, kuten Niinistö heitä amerikkalaisperäistä captains of industry -sanontaa mukaillen kutsuu.
Myös suomalaisille toimittajille järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Niinistöltä oli kysytty arviota presidentti Putinista. Niinistöhän oli nyt tavannut tämän jo kahdesti.
Niinistö oli vastannut, että hän jättää henkilöön menevät arviot esittämättä.
Oppositiomyönteisen Eho Moskvy -radion toimittaja Tatjana Felgengauer sai Niinistöltä hieman kekseliäämmän vastauksen:
”Hän on erinomainen keskushyökkääjä jääkiekossa.”
Niinistö viittasi näin ensimmäiseen tapaamiseensa Putinin kanssa. Miehet pelasivat jääkiekkoa Pietarin liepeillä kesäkuussa 2012. Putin kaatui kerran, Niinistö pysyi koko ajan pystyssä.
”Tiesin, että sanotte jotain jääkiekosta”, Felgengauer kommentoi Niinistön vitsailua. ”Noin kokenut poliitikko ei voisikaan toisin vastata.”
Suomalaisille toimittajille Niinistö kertoi, ettei hän Putinin kanssa juuri puhunut talouden ulkopuolisista asioista, sillä demokratiasta hän oli keskustellut laajasti jo pääministeri Dmitri Medvedevin kanssa.
Sitä keskustelua Niinistö ei pyydettäessäkään halunnut avata.

Niinistö on määritellyt ulkopolitiikan ”koosteeksi suhtautumisia ja toimia”, ja keskeistä on ”kyky vastata muutoksiin” (Suomen Kuvalehti 39/2012).
Venäjä-suhteet ovat se osa ulkopolitiikkaa, missä presidentillä on vielä liikkumatilaa. Vaikka Niinistö kaihtaakin ulkopolitiikan linjan nimeämistä, hänen ”suhtautumisistaan ja toimistaan” voi etsiä niinistöläisen Venäjä-politiikan suuntaa.
Kaikesta päätellen Niinistö on ottanut naapurimaan tosissaan. Hän on kuullut laajasti suomalaisia Venäjä-asiantuntijoita puoluekantaan katsomatta, ja kabinetissaan hänellä on neuvonantajana kokenut Venäjä-tuntija Mikko Hautala.
Niinistö on opiskellut venäjän kieltä ja mielellään myös käyttää kielitaitoaan.
Putinin Niinistö on jo tavannut kaudellaan kahdesti, ja kutsunut tämän myös kesällä Suomeen.
Niinistöllä on ollut aikaa miettiä, miten Venäjän kanssa toimitaan.
Tapaamiset Putinin kanssa osoittavat, että ennen kaikkea Venäjän kanssa hierotaan kauppaa.
Niinistö on molemmilla Venäjän-matkoillaan itse korostanut sitä, että tapaamisissa Suomen kaupan edistämisellä on tärkeä sija.
”Minun tehtäväni ymmärtääkseni on tarjota suomalaiselle elinkeinoelämälle mahdollisuus käydä näitä keskusteluja sekä kollegoidensa että presidentti Putinin kanssa”, Niinistö sanoi lehdistötilaisuudessa Moskovassa Putinin tavattuaan.
”Vastavuoroisesti meidän on toimittava samalla tavalla. Jos vastavierailulle halutaan tuoda teollisia kapteeneja, niin siitä vaan.”
Jean Monnet -professori Pami Aalto Tampereen yliopistosta näkee Niinistön toimintatavan olevan selkeää jatkoa kokoomuksen linjauksille, jotka tulivat esille Alexander Stubbin ulkoministerikaudella.
”Stubb korosti sitä, miten ulkopolitiikka on nykyään talouspolitiikkaa tässä kansainvälisessä ympäristössä, missä nousevat vallat ovat ennen kaikkea nousevia talouksia”, Aalto sanoo.
Näiden valtioiden joukkoon kuuluvat BRIC-maat Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina sekä joukko muita valtioita, kuten Etelä-Korea, Meksiko, Indonesia.
Ulkopolitiikan uusi ulottuvuus ei ole yksin Suomen keksintö. Sama havainto on tehty Euroopan unionin ulkosuhteissa.
”Suomi on ehkä vähän proaktiivisesti mukautumassa tähän uuteen toimintaympäristöön”, Aalto sanoo. ”Tai ei ainakaan pyristele vastaan.”

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mikael Mattlin arvioi, että Suomen ulkopoliittisessa keskustelussa on ikään kuin palattu 1990-luvun alun tilanteeseen.
”On hätkähdyttävää huomata, miten parin viime vuoden aikana maailma Suomen ulkopoliittisessa keskustelussa on kutistunut. Ulkopolitiikka on nyt hyvin perinteistä. Siihen kuuluvat nyt lähinnä Pohjoismaat ja Venäjä sekä taloudelliset intressit EU:ssa ja muualla”, Mattlin sanoo.
”Ei siitä ole kovinkaan paljon aikaa, kun Suomessa puhuttiin EU:n ulkopolitiikasta, miten EU pystyy vaikuttaman kaukaisten maiden asioihin. Nyt on palattu Suomen kansallisiin intresseihin.”
Mattlin pitää muutoksen yhtenä tärkeänä syynä vuonna 2008 Yhdysvalloista alkanutta talouskriisiä ja toisena sitä, että EU:n ulkopolitiikan kehitys on ollut nihkeää.
”Pienvaltiorealismi tulee nyt vahvasti esiin. Elettiin hetken sellaisessa huumassa, että olemme kokoamme isompia ja meitä kuunnellaan. Se on nyt ohi.”
Niinistön voi nyt nähdä puolustavan suomalaisten etuja maailmassa, jossa kilpailu markkinoista on yhä kovempaa. Siihen sopii hyvin se, että Venäjällä puhutaan käytännönläheisestä taloudesta eikä kiusallisista yhteiskunnallisista ongelmista.
Elinkeinoelämän edustajat ovat Niinistön taloutta korostavaan linjaan tyytyväisiä. Niinistö kutsuu elinkeinoelämän edustajien mukanaoloa ”tradition elvyttämiseksi”, johtajia on ollut presidenttien matkoilla mukana aikaisemminkin.
Nyt presidenttinä on mies, jonka ”kapteenit” ovat äänestäneet presidentiksi. Liike-elämällä on paljon odotuksia Niinistön suhteen, ja Niinistö kokee tehtäväkseen täyttää ne odotukset.
Entä jos sitten kauppoja ei synnykään? Onko Niinistön Venäjä-politiikka sitten epäonnistunut?
Valtiokapitalismia edustavissa maissa poliittisen johdon tuki liike-elämälle on professori Pami Aallon mukaan entistä tärkeämpää. Tämä osoitetaan juuri sillä, että poliittinen johto ja liike-elämä matkustavat yhdessä.
”Se on kynnyskysymys mutta ei takaa onnistumista”, Aalto sanoo.
Venäjällä nähdään koko ajan, miten puheista huolimatta tulosta ei välttämättä synny. Asiat eivät toimi niin, että Putin käskee ja muut tottelevat. Matkalla Putinin komennosta siihen, että tehdas on toimintakunnossa, on monta mutkaa.
Vaikka kauppaa hieroisi presidentti, liike-elämän on syytä varautua myös pettymyksiin.

Putinin asema Venäjän presidenttinä on erilainen kuin se oli vielä hänen toisella presidenttikaudellaan. Venäjää johtaa nyt Putin, jonka suosio laskee. Samaan aikaan yhä useampi kyseenalaistaa nykyiset vallanpitäjät.
Pami Aallon mukaan on olemassa hienoinen riski, että Suomessa oletetaan kaiken pysyvän Venäjällä ikuisesti samanlaisena.
”Toisaalta, minkä tahansa tahon, mikä tulee Venäjällä valtaan, pitää järjestää suhteet ennen kaikkea Venäjän talouselämään. Siinä mielessä Niinistön taloutta painottava strategia on kohtuullisen turvallinen.”
Niinistön Venäjä-politiikan linjaukset eivät silti ole ongelmattomia. Suomen presidentti edustaa maailmalla väistämättä koko Suomea, ei vain liike-elämää.
Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mukaan ei ole hyvä asia, jos Suomen presidentti rajaa keskustelunaiheet Venäjän presidentin kanssa talouteen.
Talous on vain osa ulkopolitiikkaa. Suomen omastakin mielestä ulkopolitiikkaan kuuluvat myös ihmisoikeuskysymykset.
”Pitäisi pystyä nostamaan pöydälle myös erimielisyydet”, Johansson sanoo. ”Jos ei ole aikaa käydä ihmisoikeuksista pitkää keskustelua, niin ainakin pitäisi tehdä markkeeraus: nämä ovat meille tärkeitä asioita. Näette asian ehkä eri lailla, mutta näin me sen näemme.”
Johanssonin mielestä esille olisi tuotava myös se, että ihmisoikeusloukkaukset ovat esteenä valtioiden suhteiden kehittymiselle.
Kun ihmisoikeuskysymykset, esimerkiksi Venäjällä kansalaisjärjestöjen toiminnan ja oppositioliikehdinnän häirintä, nostetaan esiin valtionpäämiesten tasolla, se edistää asioista keskustelemista alemmilla tasoilla. Näin Johansson kokemuksesta tietää.
Arvoista puhumista Niinistö ei sinänsä kaihda. Toistaiseksi hänellä näyttää kuitenkin olevan tapana herättää arvokeskustelua vain kotimaassa ja kotimaisista aiheista.

Eho Moskvy -radioaseman toimittaja Tatjana Felgengauer pyysi Niinistöä myös kommentoimaan Venäjän seksuaalivähemmistöjä koskevaa lainsäädäntöä, joka on kiristynyt.
Niinistö kommentoi asian olevan Venäjän sisäinen, Venäjän duumassahan lait säädetään.
Niinistö ei innostunut kommentoimaan aihetta, vaikka hän elokuussa suurlähettiläspäivillä Helsingissä sanoi näin: ”Meidän ei pidä vaieta Venäjän oikeusvaltiota, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevista ongelmista. Se ei olisi kenenkään etu.”
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mielestä on harmillista, että presidentti Niinistö ei pidä sanoistaan kiinni.
”Ihmisoikeuskysymysten rajaaminen ulos keskustelunaiheista on selkeä osoitus Suomen ihmisoikeuspolitiikan hampaattomuudesta”, Teivainen sanoo.
Se on Teivaisen mielestä paitsi moraalisesti väärin myös käytännön politiikan kannalta ongelmallista.
”Jos syntyy mielikuva, että Niinistö on kumarrellut ihmisoikeuskysymyksissä liikaa oman taustapuolueensa kokoomuksen venäläisen veljespuolueen Yhtenäisen Venäjän linjaa, se voi olla ongelma myös reaalipolitiikassa vallan joskus vaihtuessa Venäjällä.”

Jotain ihan uuttakin Sauli Niinistö on Venäjällä aloittanut. Moskovan pimenevässä illassa, Putinin tapaamisen jälkeen, Niinistö kävi Punaisen torin tekojääradalla luistelemassa.
Sellaista on tuskin kukaan presidentti Moskovassa tohtinut tehdä.
Niinistö koetti kertoa luistelutarinan myös Eho Moskvyn toimittajille, mutta he eivät pysähtyneet juttua kuuntelemaan.
Luultavasti se kuulosti liian hassulta ollakseen totta. SK