Kiina löysi Afrikan tähden

Aasian talousjätti Kiina vyöryy rahan voimalla Afrikkaan. Kiinan ja Afrikan maiden välinen talousyhteistyö on moninkertaistunut viime vuosina. Ulkomaankaupan arvo on noussut 107 miljardiin dollariin eli 72 miljardiin euroon. Kiina tuo jo lähes kolmanneksen öljystään Afrikasta.

Kiina on erityisen kiinnostunut öljystä ja muista raaka-aineista, mutta lisäksi se on vahvasti mukana rakentamassa Afrikkaan infrastruktuuria kuten teitä, rautateitä, lentokenttiä ja asuinrakennuksia. Joidenkin arvioiden mukaan Kiina saa jopa puolet kaikista uusista julkisista hankkeista Afrikassa.

– Kiinan ja Afrikan välisessä yhteistyössä on kaksi tasoa. Strategisella tasolla Kiinan hallitus haluaa öljyn ja muiden raaka-aineiden osalta haltuunsa koko tuotantoketjun. Tämä pätee myös infrastruktuurin rakentamiseen ja viime vuosina myös rahoitukseen.

– Toinen taso on tavallisten kiinalaisten pk-yritysten toiminta Afrikassa. Tällä ei ole suoria kytkentöjä Kiinan hallitukseen, vaan yritykset hakevat uusia markkinoita, Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Matti Nojonen selvittää.

Nojosen mukaan Kiina hakeutuu Afrikkaan, koska siellä on vähiten kilpailua. Tosin samoille apajilla ovat pyrkimässä myös Venäjä, Intia ja Brasilia.

Työpaikkoja ja infrastruktuuria

Kiinan panostus on tuonut Afrikan valtioille selviä etuja: vauraus lisääntyy ja uusia työpaikkoja syntyy. On rakennettu infrastruktuuria sekä kehitetty terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmiä.

– Afrikkalaisten asiantuntijoiden mukaan yleiskuva Kiinan toiminnasta mantereella on positiivinen. Afrikkalaisten kannalta on hyvä, että länsimaiden lisäksi mantereella on toinenkin vahva toimija, Nojonen sanoo.

Useiden Afrikan maiden johtajat myös arvostavat kiinalaisten tapaa toimia. Siinä missä länsimaita syytetään holhoavasta ja ylimielisestä asenteesta, pidetään kiinalaisia vaatimattomina ja hienotunteisina. Kiina ei aseta ihmisoikeusasioita ehdoksi taloudelliselle yhteistyölle. Kiinalaisia pidetään lisäksi tehokkaina.

– Kiinalainen tapa suhtautua meidän tarpeisiimme sopii afrikkalaisille paremmin kuin hidas ja holhoava, joskus jälkikolonialistinenkin tapa, jolla eurooppalaiset asioita hoitavat, kirjoittaa Senegalin presidentti Abdoulaye Wade Financial Times -lehden kolumnissa.

Yhteistyössä myös ongelmia

Täysin kitkatonta ei Kiinan ja Afrikan maidenkaan yhteistyö ole. Kiinalainen tuonti on syönyt paikallista tuotantoa. Osa uusista työpaikoista ei olekaan mennyt afrikkalaisille vaan kiinalaisille. Lisäksi Kiinaa syytetään työelämän sopimusten polkemisesta. Alhainen palkkataso, pitkät työajat ja kulttuurierot vaikeuttavat paikallisten hakeutumista kiinalaisyrityksiin.

Kiinalaisia syytetään myös korruptiosta. Väitetään, että avustukset ja luotot ohjataan suoraan kiinalaisyrityksiin, joilla on kytkentöjä avustuspäätöksiä tehneisiin kiinalaispäättäjiin.

Länsimaissa huolta on herättänyt erityisesti se, että Kiina tekee yhteistyötä ihmisoikeuksia polkevien maiden kuten Sudanin kanssa.

– Länsimaat käyttävät ihmisoikeuksia lyömäaseena Kiinaa vastaan. Jos asiassa lähdetään moralisoimaan, niin pitäisi katsoa myös omaa toimintaa. Tälläkin hetkellä länsimaat tekevät kauppaa sellaisten maiden kanssa, joilla ihmisoikeudet eivät ole kunnossa. Öljy on aina ajanut ihmisoikeuksien ohi. On tietenkin välttämätöntä, että keskustelua ihmisoikeuksista pidetään yllä, mutta Kiina on saatava mukaan keskusteluun, Nojonen sanoo.