Paikallispoliisit nöyryyttävät yhä rikoksista epäiltyjä kaduilla.
Kiina haluaa eroon rikoksista epäiltyjen julkisesta esittelystä. Häpeäkulkueissa kaupunkien kaduilla on kuljetettu yleisimmin prostituutiosta epäiltyjä.
Turvallisuudesta vastaava ministeriö on määrännyt paikallispoliiseja kunnioittamaan epäiltyjen oikeuksia, sen jälkeen kun kaksi heinäkuun alun tapausta nousi julkisuuteen.
Määräyksestä raportoivat kiinalaisviestimet tiistaina.
Ensimmäinen tapaus sattui Dongguanissa Etelä-Kiinassa.
Paikallinen tiedotusväline julkaisi kuvia, joista näkyy, kuinka kahta prostituoiduksi epäiltyä naista kuljetetaan paljasjalkaisina käsiraudoissa kadulla, köysi vyötärön ympärille sidottuna. Sanomalehti China Dailyn mukaan kuvissa näkyy heitä töllistelevä ihmisjoukko.
Toisessa tapauksessa Wuhanissa Keski-Kiinassa paikallispoliisi kiinnitti ilmoituksia, joista kävi ilmi pidätettyjen prostituoitujen ja heidän asiakkaidensa nimet, iät ja osoitteet.
Tapaukset ovat herättäneet halveksuntaa.
”Jos jotkut on pakko laittaa kulkueeseen, niin prostituution järjestäjät ja alaa suojelevat viranomaiset – ei prostituoituja, jotka yleensä myyvät ruumistaan pakotettuina”, kommentoi pekingiläinen opiskelija Wang Hao China Dailylle.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Matti Nojosen mukaan Kiinan rikoslainsäädäntö ei vaadi julkista esittelyä, vaan käytäntö nojaa perinteeseen.
”Lisäksi paikallisviranomaiset pystyvät osoittamaan omaa tehokkuuttaan. Jos jollakin alueella on levotonta, viranomaiset voivat kuljettaa rikollisia ja näyttää, että katsokaa, tässä ne ovat nyt kiinni.”
Häpeäkulkueiden historiallinen tausta juontaa juurensa keisarilliseen Kiinaan.
Tuolloin rikollisia esimerkiksi tatuoitiin ja polttomerkittiin tai laitettiin häpeäpuuhun, kuten monessa muussakin maassa on tehty.
Nojosen mukaan häpeärangaistukset saavuttivat Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana tietynlaisen kliimaksinsa.
”Ihmisten piti stadioneilla tunnustaa syntinsä ja olla näytillä, heitä haukuttiin ja heille huudettiin. Nykyinen käytäntö on tavallaan jatkumoa tälle.”
Hänen mukaansa nykyiset häpeäkulkueet eivät ole kovin yleisiä ja käytäntö elää lähinnä sisämaassa.