Helsingin Sanomat
Matti Nojonen
Finanssikriisin laajentuessa talousvaikuttajat eri puolilla
maailmaa pyrkivät torjumaan kysynnän hiipumisen vaikutuksia
kotimarkkinoihinsa. Kiina, maailman kolmanneksi suurin talous ja
Yhdysvaltain suurin luotottaja, ei ole poikkeus.
Uutiset Kiinasta ovat kuitenkin huolestuttavia. Kymmenettuhannet
tuotantolaitokset ovat panneet lapun luukulle, ja sosiaaliturvan
puuttuessa paineet mielenosoituksiin kasvavat.
Kiinan kolme vuosikymmentä jatkunut talouskasvu on perustunut
infrastruktuurin rakentamiseen sekä tuotantoteollisuuteen pohjautuvaan
vientiin. Kansantaloudesta on näin tullut täysin riippuvainen
maailmanmarkkinoiden kysynnän kehityksestä. Samalla kotimarkkinoiden
kehittäminen on jäänyt taka-alalle.
Kiinan hallitus pyrki lokakuussa piristämään
kotimarkkinoiden kysyntää laskemalla keskuspankin ohjauskorkoja,
vapauttamalla kiinteistömarkkinoiden säätelyä ja lisäämällä pankkien
vapautta rahoittaa yrityksiä. Kulutuslainaluottojen korkoja ei laskettu,
sillä se olisi nostanut inflaatiopaineita.
Marraskuussa Kiinan keskushallitus julkisti 458 miljardin euron
tukipaketin kotimarkkinoiden elvyttämiseen. Ekonomistit maailmalla
huokaisivat helpotuksesta: Kiina kantaisi sittenkin kortensa kekoon.
Elvyttämällä omaa talouttaan se vakauttaisi myös maailmantaloutta.
Tukiohjelman tavoitteiksi mainittiin infrastruktuurin rakentaminen, kuten
tie- ja rautatieverkoston laajentaminen, maanjäristysalueen
jälleenrakennus sekä koulutuksen ja maaseudun kehittäminen.
Heti tukipaketin julkistamisen jälkeen Kiinassa alettiin kuitenkin
keskustella siitä, mistä rahat saadaan ja miten ne jaetaan. Lisäksi
tukiohjelman linjausten todettiin olevan päällekkäisiä aiempien lupausten
kanssa. Pian tukipakettia yllättäen leikattiin puolella. Tästä huolimatta
paketilla odotetaan olevan taloutta elvyttävä vaikutus.
Kiinan vienti hiipui merkittävästi vuoden 2008
lopussa. Jotkin vaikutusvaltaiset kiinalaiset tahot ovat alkaneet vaatia
yuanin devalvaatiota. Sillä elvytettäisiin vientiä ja pidettäisiin
ihmiset tehdaslinjoilla ja poissa kaduilta.
Devalvaatio tuomittaisiin kuitenkin heti ulkomailla, ja se
kyseenalaistaisi Kiinan pyrkimyksen esiintyä vastuullisena
kansainvälisenä toimijana. Tukipaketti ja mahdollinen devalvaatio eivät
ratkaise edes pitkällä aikavälillä maan riippuvuutta maailmantaloudesta
eivätkä kehitä kotimarkkinoita.
Kiina voisi hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän kotimarkkinoidensa
mahdollista kysyntää. Kiinan kansantalouden säästöaste on maailman
korkein, noin 50 prosenttia. Kaupungeissa asuvat kiinalaiset panevat
keskimäärin joka neljännen ansaitsemansa yuanin sukanvarteen.
Säästämisen syyt ovat yksinkertaiset. Sosialistisessa
markkinatalousjärjestelmässä kansalaiset maksavat kaikista yhteiskunnan
tarjoamista palveluista, kuten lasten päivähoidosta, vanhustenhoidosta,
terveydenhuollosta ja koulutuksesta sekä erilaisista lupamenettelyistä.
Säästöt luovat turvaa myös eläkepäivien varalle.
Länsimaissa kulutusta lisätään usein suuntaamalla
verohelpotuksia kotitalouksille. Kiinassa tämä ei onnistuisi, sillä
kotitalouksien verotus on jo ennestään keveää.
Yksi keino lisätä kulutusta olisi rakentaa toimiva
sosiaaliturvajärjestelmä ja purkaa paikallisviranomaisten ylläpitämä
lupamaksujärjestelmä. Näiden toimien vaikutukset talouteen ovat kuitenkin
hitaita.
Toimivan sosiaaliturvajärjestelmän rakentaminen edellyttää poliittista
tahtoa, sitoutumista ja avoimuutta. Kiinalla on voimavaroja kehittää
avaruusohjelmaa ja tukea yhdysvaltalaisia kuluttajia ostamalla
Yhdysvaltojen laatimia velkakirjoja, mutta maan johdolta puuttuu
poliittista päättäväisyyttä ja keinoja luoda toimiva
sosiaaliturvajärjestelmä.
Sosiaaliturvajärjestelmän rakentamista vaikeuttaa Kiinan keskushallituksen
ja paikallisviranomaisten intressien välinen ristiriita. 1990-luvun
budjettiuudistusten seurauksena keskushallitus alkoi antaa vuosi vuodelta
vähemmän rahaa paikallishallinnolle samalla kun se keräsi veroja yhä
enemmän.
Paikallishallinnon ja valtion instituutioiden, kuten sairaaloiden, oli
keskushallituksen mukaan ”luotava itse tulonsa”. Lopputuloksena oli
nykyisin käytössä oleva maksujärjestelmä, jolla paikallisviranomaiset ja
instituutiot täyttävät budjettivajettaan.
Sosiaaliturvajärjestelmän rakentaminen edellyttää, että
budjettijärjestelmä uudistettaan ja että viranomaiset ja valtion
instituutiot luopuvat voittoa tuottavasta maksujärjestelmästä.
Toimivan sosiaaliturvajärjestelmän rakentaminen on hidasta ja edellyttää
avoimempaa yhteiskuntaa. Tiedotusvälineillä ja kansalaisjärjestöillä
tulisi olla mahdollisuus osallistua järjestelmän rakentamiseen ja
valvontaan. Virallisten kiinalaislähteiden mukaan vuosien 2005 ja 2007
välisenä aikana viranomaiset käyttivät väärin tai varastivat yli 35
miljardia euroa.
Kiinan johdolla on kivinen tie edessään, kun se
pyrkii vähentämään maansa riippuvuutta maailmanmarkkinoista.
Kotimarkkinoiden kehittäminen on välttämätöntä mutta poliittisesti hyvin
haastavaa.
Kiinan johdolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa infrastruktuurin
rakentamista ja vientiteollisuuden tukemista. Tämä syventää entisestään
Kiinan riippuvuutta maailmanmarkkinoista ja lisää tarvetta jatkaa
Yhdysvaltojen velkaantuneen kansantalouden tukemista.
Nähtäväksi jää, miten Kiina onnistuu vähentämään riippuvuuttaan
maailmanmarkkinoista, kehittämään sisämarkkinoitaan ja lisäämään
kansalaistensa hyvinvointia.