Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tanja Tamminen kommentoi Suomen Kuvalehden haastattelussa 15.2. Kosovon ja Serbian välisiä suhteita.
Viidessä vuodessa maat ovat ottaneet monta pientä, konkreettista askelta.
Kun Kosovo helmikuun 17. päivänä 2008 julistautui itsenäiseksi, tunnelma pääkaupungissa Prištinassa oli sekä euforinen että pelokas. Serbialta odotettiin kostoa. Yhdysvallat ja useimmat Euroopan maat taas toivottivat tulokkaan avosylin tervetulleeksi.
Viidessä vuodessa sen enempää suuret pelot kuin odotuksetkaan eivät ole toteutuneet. Serbia vannoo yhä, ettei se ikinä tunnusta Kosovoa. Sitä myötäilevät Venäjä, Kiina ja viisi EU:n jäsenvaltiota.
Sen sijaan 98 maata, puolet maailman valtioista, on Kosovon tunnustanut. Viimeksi Pakistan.
Myös tilanne Pohjois-Kosovossa on lähes ennallaan. Serbit elävät omaa, Belgradin rahoittamaa elämäänsä ja kieltäytyvät johdonmukaisesti kaikesta yhteistyöstä Prištinan johdon tai EU:n kanssa.
Myönteisiä askeleita on kuitenkin otettu monia. Lähes kaikki suositukset presidentti Ahtisaaren tekemästä itsenäisen Kosovon tiekartasta on toteutettu.
Myös Serbian ja Kosovon väliset suhteet ovat kohentuneet. Viime viikolla maiden presidentit Kosovon Atifete Jahjaga ja Serbian Tomislav Nikolic´ istuivat ensimmäisen kerran kasvokkain alas keskustelemaan.
EU:n Catherine Ashtonin vetämässä tapaamisessa maiden presidentit sopivat, että pääministerit jatkavat keväällä yhteistyötä käytännön asioiden ratkaisemiseksi.
”Tapaaminen oli merkittävä askel eteenpäin. Tuleva kevät on selvästi uusi momentum maitten välisissä suhteissa”, arvioi Tanja Tamminen, joka työskentelee poliittisena neuvonantajana EU:n palveluksessa Prištinassa.
Monia käytännön ongelmia on jo ratkottu. Serbia on alkanut toimittaa takaisin Kosovoon sieltä vuonna 1999 viemiään maa- ja väestörekistereitä. Niiden palautuminen on merkittävästi helpottanut niin kiinteistökauppoja kuin maanomistusriitojen ratkaisemista.
Jopa maiden välisiä rajanylityspaikkoja valvotaan sopuisasti yhteistuumin, vaikka rajaa ei Serbian silmissä edes ole.
EU on käyttänyt Balkanilla sekä keppiä että porkkanaa saadakseen naapurukset pöydän ääreen. Koska kumpikin maa mielii EU:n jäseneksi, ne ovat olleet halukkaita myönnytyksiin.
EU pitää tiukasti kiinni siitä, että Serbian on normalisoitava suhteensa Kosovoon ennen kuin sen jäsenyys voi edetä.
Kosovon tie pysyy puolestaan tukossa, kunnes Espanja, Kreikka, Romania, Slovakia ja Kypros ovat valmiita tunnustamaan sen. Siinä puolestaan Serbialla on sanansa sanottavana.
Itsenäisyys ei ole kuitenkaan ratkaissut Kosovon rakenteellisia ongelmia. Työttömyys on edelleen 40–45 prosenttia.
Vaikka maassa kitketään korruptiota ja rakennetaan oikeusvaltiota yli tuhannen EU-tuomarin ja poliisin avustamana, uudistukset etenevät monen mielestä tuskallisen hitaasti.
Toiveikas mieliala näkyy kuitenkin arjessa. Prištinassa rakennetaan kiivaasti uusia kerrostaloja, ja nuoret perheet muuttavat pois kylistä ja sukulaisten nurkista, kaupunkiin omiin asuntoihin.
Prištinan ja Albanian pääkaupungin Tiranan välille on valmistunut moottoritie, joka on lyhentänyt kuuden tunnin ajomatkan puoleen. Albanian satamat ovat Kosovon taloudelle yhtä tärkeitä kuin Albanian aurinkorannat ovat kosovolaisille lomailijoille. Ja moottoritie on Kosovon itsensä rahoittama.
Myös kyläteitä on asfaltoitu, sähkö- ja vesikatkot ovat harventuneet.
Suuria teollisia investointeja Kosovo ei ole onnistunut hankkimaan, mutta Yhdysvalloissa asuvien kosovolaisten rahoilla maahan on perustettu useita menestyksekkäitä viinitarhoja.
Diasporassa elävät kosovolaiset pitävät muutoinkin huolen, että kotimaahan jääneet sukulaiset pysyvät leivän syrjässä kiinni.
Vähälle tuelle on jäänyt maan koululaitos. Se ei ole saanut suuria rahoja EU:lta, vaikka koulua kehitetään nyt Suomen mallin mukaan.
Kosovolaiset ovat Euroopan nuorin kansa – väestöstä 53 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Koulut ovat tupaten täynnä, ja opetusta joudutaan antamaan kolmessa vuorossa.
Nopeasti vanhenevan Euroopan näkökulmasta koulutuksen ja erityisesti ammattikoulutuksen laiminlyönti tuntuu lyhytnäköiseltä.
”Todennäköistä on, että Kosovo ennemmin tai myöhemmin liittyy EU:hun. Siksi tuntuisi mielekkäältä huolehtia, että kosovolaisnuoret saisivat nyt kunnollisen koulutuksen”, Tanja Tamminen sanoo.
Kun koulutus jää heikoksi eikä työpaikkoja ole tarjolla, Balkanin rikollisringit jäävät monelle ainoaksi vaihtoehdoksi.
Katri Merikallio
Nikolić yllätti jälleen
”Kosovon itsenäisyyden hyväksyminen olisi viimeinen asia, mitä elämässäni tekisin”, julisti Serbian presidentti Tomislav Nikolić serbialaiselle uutistoimistolle viime viikolla keskusteltuaan ensi kerran kasvotusten Kosovon presidentin kanssa.
Ja vain pari päivää myöhemmin serbeille kerrottiin, että Kosovon hallitus avaa Belgradissa oman ”toimistonsa”.
”Ei toki suurlähetystöä vaan yhteystoimiston”, Belgradissa vakuutettiin.
Äärikansallismielinen Nikolić on kahdeksan kuukauden virkakautensa aikana lähentynyt Kosovoa ja EU:ta nopeammin ja rohkeammin kuin hänen edeltäjänsä demokraattien Boris Tadić olisi koskaan uskaltanut.
Vielä muutama vuosi sitten Nikolić ilmoitti, että liittäisi Serbian ennemmin Venäjän provinssiksi kuin osaksi EU:ta.
Slobodan Miloševićin entinen ministeri ja Srebrenican kansanmurhan kieltäjä muutti kuitenkin mielensä. Nyt Nikolić sanoo, että EU:n jäsenyys on hänen ykköstavoitteensa.
”Sen eteen me teemme kaiken, mitä itseään kunnioittava valtio voi tehdä”, hän sanoo.
Kosovon kannalta Nikolić voi kuitenkin olla arvaamaton neuvottelukumppani. Takin kääntäminen uudelleen ei yllättäisi ketään.