Vieraskynä, Helsingin Sanomat, 10.3.2008
Raimo Väyrynen
Useat puolueet tulevat kilpailemaan ”uuden” keskiluokan äänistä,
sillä se on koostumukseltaan heterogeeninen, kirjoittaa Raimo Väyrynen.
Tähän saakka keskiluokka on useimmissa Euroopan maissa ollut
harjoitettuun politiikkaan tyytyväistä, koska sen absoluuttinen ja
suhteellinen elintaso on kehittynyt hyvin. Tilanne on toinen
Yhdysvalloissa, missä keskiluokan suhteellinen asema on heikentynyt
1980-luvulta lähtien.
Nyt tilanne on Euroopassakin muuttumassa. Liki kaikissa maissa
tulonjaon eriarvoisuus kasvaa. Se näkyy palkkatuloissa, mutta
erityisesti jaossa palkka- ja pääomatulojen välillä.
Palkkatulojen osuus bkt:sta on Suomessakin historiallisen alhaalla,
mikä heijastaa yritysten hyvää kannattavuutta ja kansainvälistymistä
sekä niihin liittyviä ylimmän johdon kannustinjärjestelmiä. Toisaalta
taloudellisesti syrjäytyneiden osuus ei ole ainakaan laskussa. Olemme
Suomessa lähestymässä tilannetta, missä palkka- ja pääomatulojen
osuudet ovat liki tasoissa.
Vaikka tilastot saattavat kertoa totuuden yhteiskunnallisesta
eriarvoisuudesta, ihmiset reagoivat siihen omien kokemustensa
perusteella.
Työläiset ovat tottuneet olemaan taloudellisesti alakynnessä, mutta
pystyneet ajoittain parantamaan asemaansa poliittisella voimalla. Nyt
entinen työväenluokka on hajautunut: paremmin menestyneet ovat
tyytyväisiä elämäänsä ja syrjäytyneet eivät ole yhteiskunnallisesti
aktiivisia.
Maataloudesta elantonsa saavien lukumäärä supistuu, ja perinteinen
perheviljelmäideologia alkaa olla historiaa. Maatalous on
maailmanmarkkinoiden avautuessa ja Euroopan yhdentyessä joutunut uuteen
tilanteeseen, ja jäljellä olevien maanviljelijöiden valmius kritiikkiin
on kasvanut heidän yritystaloudellisen tietämyksensä lisääntyessä.
Uuteen tilanteeseen on joutunut myös keskiluokka, joka tähän asti on
ollut passiivista ja hyötynyt sosiaalisista tulonsiirroista. Varsinkin
koulutettu keskiluokka näkee yhteiskunnallisen asemansa
ristiriitaisena.
Toisaalta sen jäsenet kokevat olevansa arvostettuja. Yleinen mielipide
Suomessakin pitää tärkeinä terveyden, turvallisuuden ja
peruskoulutuksen parissa työskenteleviä ammattiryhmiä, kun taas
yhteiskunnan yläkerrokseen kuuluvan korkean virkamieskunnan arvostus on
kansan silmissä alenemassa. Asetelma on tyypillinen vanhenevalle
yhteiskunnalle.
Toisaalta koulutettu keskiluokka tuntee jääneensä taloudellisesti
alakynteen, kun se kokee työnsä vaativaksi ja vertaa siitä saamaansa
palkkaa taloudellisen ja poliittisen eliitin tuloihin. Tuntemusta
ruokkii vielä palkkatulojen sekä pääoma- ja osinkotulojen jakautuminen.
Edellä kuvatuista eriarvoisuuden kokem
uksista syntyneet jännitteet ovat suomalaisessa yhteiskunnassa selvästi
havaittavissa nyt ja tulevaisuudessa. Kun niitä hyödynnetään
poliittisten tavoitteiden edistämiseksi, sekä etujen vaatijat että
niistä päättävät poliitikot joutuvat uuden todellisuuden eteen.
Vanhassa poliittisessa järjestelmässä työväestön, maanviljelijöiden ja
keskiluokan ongelmat ratkaistiin suureksi osaksi tulonsiirroilla. Tämä
on edelleenkin välttämätöntä ja kestävää politiikkaa.
Tulonsiirtojen jakovara ja kohteet ovat kuitenkin muuttumassa. Istuva
hallitus on luvannut säätää verohelpotuksia kautensa loppupuolella.
Samalla väestön ikääntymisestä johtuvat terveys- ja hoivatarpeet
kasvavat, vaikka pyrkisimme noudattamaan kuinka terveitä elämäntapoja
tahansa.
Yhteiskunnan toimivuus edellyttää myös jatkuvia investointeja
perusrakenteeseen sekä koulutukseen ja tutkimus- ja
innovaatiotoimintaan. Joukossamme on myös aina, nyt jopa kasvavassa
määrin, vähäosaisia, joita ei voida jättää ilman yhteiskunnan tukea.
Ranskalaisen Louis Harris -tutkimuslaitoksen viime keväänä tekemä
kansainvälisesti vertaileva mielipidekysely osoittaa, että yleinen
mielipide on kääntynyt johtavissa maissa voimallisesti talouden
globalisaatiota vastaan.
Syynä ei ole vihamielisyys markkinoita kohtaan sinänsä –
globalisaatiota ei kritisoida ideologisin perustein – vaan
eriarvoiseksi koettu tulonjako. Yhä useampi teollisuusmaiden
kansalainen kokee, että yhteiskunta ei toimi reilusti.
Suomessakin mielipidetutkimukset osoittavat, että kasvava taloudellinen
epäoikeudenmukaisuus ja turvattomuus huolestuttavat kansalaisia.
Jopa taloudellisen kasvun ja vakaan valtiontalouden oloissa
mahdollisuudet toteuttaa eri väestöryhmiin kohdistettuja tulonsiirtoja
kaventuvat. Kun koulutukseen ja terveydenhuoltoon suunnatut
tulonsiirrot kohdistuvat tasaisesti eri väestöryhmiin, niin
suhteellisen köyhtymisen kierteeseen joutuneita aktiivisia
yhteiskuntaryhmiä ei voida valtiontalouden rajoitusten ja
kansainvälisen kilpailun vuoksi hyvittää aikaisemmalla tavalla. Näin
voidaan tehdä kerran tai pari tulopoliittisten neuvottelujen
liittokierroksella, mutta niiden jälkeen tie onkin kuljettu loppuun.
Seuraus on, että itsensä aliarvostetuksi kokeman keskiluokan
poliittinen kapina jatkuu ja vaikuttaa maan sisäpolitiikkaan ainakin
parin seuraavan vaalikauden ajan.
Useat puolueet tulevat kilpailemaan ”uuden” keskiluokan äänistä, sillä
se on koostumukseltaan heterogeeninen eikä minkään puolueen omaisuutta.
Se on kuitenkin tietoinen sosiaalisen ja materiaalisen asemansa
välisestä ristiriidasta ja toimii sen mukaisesti. Sen edustajat ovat
oppimassa panemaan kovan kovaa vastaan ja jopa saamaan osan
tavoitteistaan läpi.