Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyrki Kallio kommentoi Helsingin Sanomien haastattelussa 30.9. Kiinan kehitystä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana.
Linkki artikkeliin Helsingin Sanomien digilehteen, s. B1
Kiinan kymmenen vuotta vallassa olleet johtajat vaihtuvat nyt. Nykyisten johtajien aikana maan talous on kukkinut, vaikka monissa asioissa kehitystä ei ole tapahtunut.
PEKING. Bu Zhin, 32, elämä on yksi niistä lukemattomista kiinalaisista menestystarinoista, jotka Kiinan nopea talouskasvu on mahdollistanut.
Kymmenen vuotta sitten hän oli juuri valmistunut pekingiläisestä yliopistosta, missä hän luki lakia. Bu halusi tulla maakunnasta pääkaupunkiin, koska uskoi satojenmiljoonien muiden kiinalaisten tavoin parempaan elämään isossa kaupungissa.
”Ja lauloimmehan jo koulussakin, kuinka rakastamme Pekingiä”, Bu naurahtaa nyt trendikkäässä kahvilassa Pekingin bisneskortteleissa.
Valmistuttuaan Bu sai ensimmäisestä työpaikastaan palkkaa noin 200 euroa kuukaudessa. Hän asui muiden siirtolaisten tavoin kerrostalojen kellareihin tehdyissä halvoissa ja ahtaissa asuntoloissa.
Nyt Bu on osakkaana pr-yrityksessä, ja saa reilun 5000 euron kuukausipalkan lisäksi bonuksia. Hänellä on kolmevuotias tytär, mies, kolme asuntoa, auto ja viimeisin Nokian kännykkä.
”Elämäni on muuttunut niin paljon enemmän kuin mitä uskalsin koskaan kymmenen vuotta sitten uneksia. Yksi syy kehitykseen on varmasti se, että yhteiskunta on avautunut”, Bu sanoo.
Arviot Kiinan kehityksestä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana ovat tulleet ajankohtaiseksi, sillä marraskuussa Kiinassa vaihtuu valta. Edellisestä kerrasta on kulunut vuosikymmen.
Kiinassa paikkansa jättävät muun muassa presidentti Hu Jintao sekä pääministeri Wen Jiabao. Nuorempi sukupolvi ottaa vastuun myös kiinalaisen vallankäytön ytimessä, yhdeksänhenkisessä politbyroon pysyväiskomiteassa.
Taloudellisen kasvun mittareilla Hun ja Wenin kausi on ollut huikea menestystarina. Kiinan talous on viisinkertaistunut, ja se on vuosikymmenessä noussut kuudenneksi suurimmasta kansantaloudesta toiseksi suurimmaksi.
Kiinalla on maailman suurimmat valuuttavarannot, ja siitä on tullut merkittävä tekijä maailmantaloudessa. Kiinalaiset tiedotusvälineet puhuvatkin ”kultaisesta vuosikymmenestä”.
Kiinassa on rakennettu kyliä ja kaupunkeja uskomatonta vauhtia. Esimerkiksi 2010 Manner-Kiinassa valmistui enemmän kuin yksi yli 152 metriä korkea pilvenpiirtäjä joka viikko.
Saavutuksia on myös toisenlaisia. Kiina on valloittanut avaruutta, järjestänyt Pekingin olympialaiset ja Shanghain maailmannäyttelyn sekä tehnyt mittavia sijoituksia maailmalle esimerkiksi Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.
Kiina on yrittänyt myös levittää kulttuurista vaikutusvaltaansa maailmalla kymmenillä miljardeilla euroilla muun muassa tiedotusvälineiden ja kulttuuri-instituuttien avulla.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyrki Kallio laskee myös, että kulutuskykyisen väestön määrä on kasvanut vuosikymmenessä 200 miljoonalla kiinalaisella 520 miljoonaan.
Eli joka vuosi noin 20 miljoonaa kiinalaista enemmän on voinut ostaa muutakin kuin välttämättömyystarvikkeita. Lisäksi yhä useampi kiinalainen on edes jonkinlaisen sairausvakuutuksen piirissä, Kallio muistuttaa.
Oma kysymyksensä on se, paljonko Kiinan kehitys on ollut presidentti Hun ja pääministeri Wenin ansiota. Kallion mukaan ei paljoakaan, koska Kiinan johdetaan nykyisin kollektiivisesti, eikä maan politiikka enää yksilöidy vahvoihin johtajiin.
”Tuskin tuleva historiankirjoitus tulee erityisemmin puhumaan Hun ja Wenin aikakaudesta”, Kallio sanoo.
Taloudellinen kehitys on ollut huikeaa, mutta samalla on jäänyt paljon tekemättä.
Tuloerot kasvavat Kiinassa hälyttävästi, ympäristön totaalinen saastuminen synnyttää usein mellakoita, kun esimerkiksi lasten veriarvoissa on todettu vaarallisen korkeita lyijypitoisuuksia, eivätkä kiinalaisetkaan uskalla syödä kaikkia elintarvikkeita lukuisten ruokaskandaalien vuoksi.
”Yhteiskunnallisen avoimuuden puute ja hallinnon läpinäkymättömyys ovat tulevaisuuden kehityksen kannalta vakavia haasteita”, Kallio katsoo.
Listaa ongelmista voisi jatkaa hengästymiseen asti: väestö vanhenee uhkaavaa vauhtia, oikeuslaitokset eivät ole riippumattomia, sananvapautta eikä ihmisoikeuksia kunnioiteta, korruptio on syvälle juurtunutta ja Kiinan aluekiistat muiden Aasian maiden kanssa ovat uhanneet kärjistyä konflikteiksi.
Talouskasvukin uhkaa nyt sakata, koska talouden rakenteellisissa uudistuksissa ei ole onnistuttu. Kiinassa on myös vuosikausia peloteltu kiinteistökuplalla, jonka puhkeamisella olisi tuhoisat vaikutukset maailmanlaajuisesti.
Ihmisoikeuksien osalta ei kehitystä ole mainittavasti tapahtunut juuri lainkaan vuosikymmenessä, arvioi HRW-ihmisoikeusjärjestön Nicholas Bequelin. Kidutus ja pakotetut tunnustukset ovat yhä arkipäivää, sensuuri on tehokasta, toisinajattelijat vaiennetaan järjestelmällisesti ja esimerkiksi tiibetiläisiä ja uiguureja kohdellaan entistä huonommin, Bequelin listaa
”Rangaistakseen toisinajattelijoita hallitus on yhä enemmän käyttänyt heidän rankaisemisekseen laittomia pidätyksiä, kotiaresteja, sieppauksia ja kidutusta. Hun ja Wenin ainoa saavutus on ollut olympiajuhlien järjestäminen”, Bequelin syyttää.
Pekingiläiselle Bu Zhille Kiinan kehitys on kuitenkin tuonut paljon hyvää. Silti hän toivoo tulevaisuudelta vielä hieman enemmän.
”Haluaisin muuttaa elämäntyyliäni hieman rennommaksi. Nyt kaikki on vain työtä ja uraa. Haluaisin saada esimerkiksi pienen kasvimaan, jossa voisin viljellä vihanneksia. Ehkä tilalla voisi olla kanojakin”, Bu unelmoi.