Vanhat päästöoikeudet uhkaavat mitätöidä kansainvälisen sopimuksen ympäristövaikutukset
Ylijäämäiset päästöoikeudet ovat nousemassa rahoituksen rinnalle kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden vaikeimmaksi kysymykseksi.
Uusilla EU-jäsenmailla, Venäjällä ja Ukrainalla on hallussaan miljoonia käyttämättä jääneitä päästöoikeuksia, jotka maat haluavat siirtää uudelle päästökauppakaudelle. Määrä vastaa asiantuntija-arvioiden mukaan koko maailman teollisen toiminnan puolen vuoden hiilidioksipäästöjä.
”Kuuman ilman” siirtyminen sellaisenaan uudelle sopimuskaudelle merkitsisi 20 prosentin päästöleikkaustavoitteen kutistumista käytännössä kuuteen prosenttiin.
Samalla hiilitonnin hinta päästökauppamarkkinoilla voisi romahtaa murto-osaan nykyisestä.
Lopputuloksena ilmaston lämpeneminen ei hidastuisi lainkaan. Ulkopoliittisen instituutin kansainvälisen ilmastopolitiikan erikoistutkijan Anna Korppoon mukaan päästöoikeuksien siirtäminen asettaisi näin koko järjestelmän uskottavuuden koetukselle sekä ympäristöllisestä että taloudellisesta näkökulmasta.
Venäjä kasvattaa päästöjä
Eniten päästöoikeuksia on Venäjällä, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet 1990-luvun talousromahduksen myötä rajusti. Venäläisasiantuntijat arvioivat päästöjen olevan tänä vuonna noin 40 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolella. Näin maalle on kertynyt ylijäämäisiä päästöoikeuksia ilman aktiivista ilmastopolitiikkaa.
– Venäjän ilmoittama 15 prosentin leikkaustavoite merkitsee itse asiassa päästöjen kasvattamista, vaikka kuumaa ilmaa ei saisikaan siirtää, Korppoo toteaa.
Vanhojen päästöoikeuksien siirto repii myös EU-maiden välejä. Jäsenmaiden valtionjohto ei löytänyt yhteistä linjaa viime viikon huippukokouksessaan, todeten ainoastaan asian vaativan tasapuolista kohtelua ja ratkaisun, joka ”ei vaaranna ilmastosopimuksen ympäristövaikutuksia”.
Pohjoismaiden ohella Britannia ja Saksa vaativat päästöoikeuksen mitätöimistä. Kuuman ilman siirtoa puolustaa puolestaan kiivaimmin Puola.
Tutkija varoittaa jättämästä kysymystä itänaapurin käsiin.
– EU:n on oman uskottavuutensa takia kyettävä päättämään, mitä kuumalle ilmalle tehdään.
Luonnollinen ratkaisu olisi sitoutua nykyistä tiukempiin päästöleikkauksiin. Moni maa on kuitenkin tyrmännyt ajatuksen. Korppoo arveleekin, ettei asiaa yritetä ratkaista Kööpenhaminassa, sillä sen tuominen pöytään voisi ajaa neuvottelut umpikujaan.
Kuuma ilma
Kioton 1997 ilmastosopimus loi kansainvälisen päästökaupan. Järjestelmä antoi maille oikeuden käydä kauppaa päästöyksiköillä.
Päästörajansa alittava maa voi myydä ”ylimääräiset” päästöyksikkönsä rajansa ylittävälle maalle.
Venäjälle, Ukrainalle ja muille itäblokin maille on kertynyt gigatonneittain ylimääräisiä päästöoikeuksia eli ”kuuma ilmaa”.