Helsingin Sanomat
Husein Muhammed
Valtava määrä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin muuttaneista
ulkomaalaisista tekee huonosti palkattua työtä, joka ei vastaa heidän
koulutustaan ja joka ei kelpaa alueen valtaväestölle. Kymmeniä tuhansia
yliopiston ylemmän tutkinnon suorittaneita työskentelee muun muassa
siivoojina, tarjoilijoina ja bussikuskeina.
Ulkomaalaiset eivät yleensä onnistu hyödyntämään lähtömaassaan
hankkimaansa huippuosaamista uudessa kotimaassaan. Siten lähtömaassaan
yläluokkaan tai ylempään keskiluokkaan kuuluvakin voi pudota uudessa
kohdemaassaan alaluokkaan, ellei suorastaan pitkäaikaistyöttömäksi.
Esteitä oman osaamisensa hyödyntämiseen uudessa kotimaassa on useita.
Ensinnäkin, maahanmuuttaja harvoin hallitsee uuden kotimaansa virallista
tai valtakieltä. Ani harva afrikkalainen tai aasialainen osaa esimerkiksi
suomea tänne saapuessaan. Aikuinen ihminen ei ehkä koskaan saavuta
riittävän monipuolista kielitaitoa voidakseen toimia koulutustaan
vastaavassa työssä. Myös HS kirjoitti kieliongelmasta 3.10.
Toiseksi, maahanmuuttajan huippukoulutuksellakaan ei ehkä ole käyttöä
uudessa kotimaassa. Lähtömaassaan huippujuristi saattaa huomata, ettei
hän voi juurikaan hyödyntää ammattitaitoaan uuden kotimaansa tyystin
toisenlaisessa oikeusjärjestelmässä.
Kolmantena esteenä voi olla se, ettei maahanmuuttaja osaa tai onnistu
hyödyntämään uudessa kotimaassaan olemassa olevia mahdollisuuksia
puuttuvan verkoston tai erilaisen työkulttuurin takia. Maahanmuuttajan,
erityisesti kielitaidottoman, on vaikeaa selvitä vieraasta byrokratiasta.
Neljänneksi, valtaväestön asenne voi myös estää maahanmuuttajaa saamasta
koulutustaan vastaavaa työtä. Paitsi työnantajan myös asiakkaiden ja
sidosryhmien ennakkoluulot voivat estää palkkaamasta maahanmuuttajia.
Lisäksi esteenä voi olla maahanmuuttajan passivoituminen, kun hän on
jonkin edellä mainitun syyn vuoksi joutunut pitkäaikaistyöttömäksi tai
tehnyt muuta kuin koulutustaan vastaavaa työtä, jolloin hänen
ammattitaitonsa on ehtinyt rapistua.
Maahanmuuttajien kohdalla puhutaan joskus aivovuodosta köyhistä
kehitysmaista rikkaisiin teollistuneisiin maihin, kun kehitysmaiden hyvin
kouluttamat ihmiset muuttavat esimerkiksi paremman palkan perässä
rikkaisiin maihin.
Todellisuudessa voidaan joissakin tapauksissa puhua myös koko maailman
aivovuodosta, kun korkeasti koulutetut jättävät lähtömaansa ja
mahdollisuuden tehdä siellä huippuosaamistaan vastaavaa työtä ja päätyvät
uuteen maahan, jossa tekevät töitä, joka ei vastaa heidän osaamistaan.
Vastikään maahan muuttaneiden kouluikäiset lapset puolestaan saattavat
joutua valitsemaan yliopistoon johtavan lukion sijasta
ammattikoulutuksen, ei ominaisuuksiensa vaan ainoastaan senhetkisen
puutteellisen kielitaitonsa vuoksi. Myöhemmin saavutettu hyvä
kielitaitokaan ei enää juuri auta korjaamaan valintaa, koska mahdollisuus
päästä esimerkiksi ammattikoulun kautta yliopistoon on olematon.
Toisaalta maahanmuuttajien lapset eivät ehkä tunne vetoa
korkeakoulutukseen, koska näkevät, etteivät heidän vanhempansa ole
huippuosaamisestaan huolimatta saaneet ansaitsemaansa hyötyä. Siksi
heistäkin voi tuntua turhalta yrittää.
Kun maahanmuuttajia nähdään lähinnä ainoastaan hanttihommissa, valtaväestö
voi uskoa, että he kelpaavat vain sellaisiin töihin. Maahanmuuttajat
puolestaan voivat uskoa, että heidän huippuosaamisestaan huolimatta
valtaväestö ei tarjoa heille muuta työtä. Nämä molempien ennakkoluulot
voivat vauhdittaa uuden, etnisen alaluokan syntymistä länsimaihin.
Vaarana on, että perinteisiä, kansallismielisyydestä johtuvia
ennakkoluuloja ja vastakkainasetteluja voi kärjistää myös edellä
kuvatulla tavalla syntyvä taloudellinen eriarvoisuus.