Ulkopoliittisen instituutin tutkija Anaïs Marin selvitti Turun Sanomien haastattelussa Valko-Venäjän poliittista ja taloudellista tilannetta. Ongelmista huolimatta jatkuu maassa muun Euroopan avulla vaikea työ Itämeren suojelukomission asettamien fosfori- ja typpipäästöjen saavuttamiseksi.
Valko-Venäjän on vaikea saavuttaa Itämeren suojelukomission asettamia fosfori- ja typpipäästörajoja. Muu Eurooppa auttaa.
Ympäristöhankkeita vetävän suomalaisen John Nurmisen Säätiön Marjukka Porvari ja Tuuli Ojala ovat saaneet tuta, että asiat Valko-Venäjällä etenevät takkuisesti. He eivät kuitenkaan anna vastatuulen lannistaa.
Porvarin ja Ojalan seuraan Grodnossa liittyy liettualaisia, valkovenäläisiä sekä muita eurooppalaisia. Hankkeen onnistumiseksi työskentelee vakuuttava joukko eri alojen ammattilaisia, jotka saavat tehdä töitä tunteja laskematta.
Ilta laskeutuu Grodnon ylle. Latvialaiset kutsuvat muut Itämeren pelastajat hotellihuoneeseensa ”piknikille”. Isännät tarjoilevat maan tapaan suolaista ja vodkaa, ja keskustelu sukeltaa syvälle vesiasioihin, kunnes joku aloittaa haikean slaavilaisen kappaleen, johon kaikki pienen hotellihuoneen kansalaisuudet yhtyvät. Venäjän kieli, vodka ja Itämeren pelastaminen yhdistävät.
Seuraavana aamuna talous- ja ympäristöfoorumi Grodnossa käynnistyy. Samaan aikaan Helsingissä Ulkopoliittisen tutkimuslaitoksen Valko-Venäjän asiantuntija Anaïs Marin sulkee työhuoneensa oven ja syventyy Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi kutsutun valtion nykytilaan.
– Diplomaattinen kriisi on vaikeuttanut merkittävästi ulkopolitiikkaa, ja osaltaan se on yllättänyt Lukashenkon. Nykytilanteessa Minskin ja Brysselin välillä ei ole virallisia keskusteluyhteyksiä, ja se herättää huolta Valko-Venäjällä, Marin toteaa.
Epävirallisia ja salaisia keskusteluita suhteiden lämmittämiseksi on toki käyty huhtikuussakin. Poliittista painetta lisää taloudellinen paine, joka on kasvanut maan saaman negatiivisen julkisuuden vuoksi.
– Valkovenäläisten keskuudessa Lukashenkon suosio laski radikaalisti viime vuoden lokakuuhun asti. Viime vuoden lopulla solmittu taloussopimus Venäjän kanssa on kuitenkin nostanut itsevaltiaan kannatusta. Häntä saatetaan kritisoida yksityiskeskusteluissa, mutta julkisesti hänen toimensa hyväksytään, Marin analysoi.
Hän uskoo, ettei Lukashenko luovu vallasta, tuli mitä tahansa.
– Maasta puuttuu vahva oppositiovaihtoehto, joka panisi ihmisiä liikkeelle. Talouden romahdukselta selvittiin viime vuonna venäläisten avulla, joten Lukashenkon valta saattaa jatkua muuttumattomana kuukausia tai jopa vuosia, Marin toteaa.
EU-hankkeen edistäminen Valko-Venäjällä jatkuu diplomaattisesta kriisistä huolimatta. Ainakin Grodnon jätevedenpuhdistamolla ollaan toiveikkaita. Preston täytyy onnistua, koska sillä on suuri merkitys myös paikallistasolla.
– Olimme tietysti kiinnostuneita ja ilahtuneita, että John Nurmisen Säätiö tuli ehdottamaan yhteistyötä kanssamme. Nykyisellä teknisellä kapasiteetilla meillä ei ole mahdollisuuksia saavuttaa Itämeren suojelukomission fosfori- ja typpipäästöjen rajoja, painottaa pääinsinööri Irina Zenkevitsh Grodon jätevedenpuhdistamolta.
Myös rakenteet vaativat mittaavaa remonttia. Suuri osa kiinteistö- sekä laitekannasta on peräisin 1970-luvulta.
– John Nurmisen Säätiön johtama EU-projekti vähentää osaltaan merkittävästi fosforipäästöjä. Otamme myös Pohjoismaiden investointipankin lainaa, että saamme laitoksen moderniin kuntoon. Tällä yhtälöllä pystymme tarjoamaan alueen asukkaille jatkossa huomattavasti puhtaamman Neman-joen veden, Zenkevitsh toteaa.
Myös naapurikaupunki Lidan vesi- ja jätevedenhuollossa etsitään uutta suuntaa.
– Emme ehtineet mukaan Prestoon täysmääräisesti emmekä todennäköisesti saa rahoitusta infrastruktuuri-investointeihin. Meillä on kuitenkin suuri halu parantaa jätevedenpuhdistamomme toimintaa, alleviivaa Lidan vesilaitoksen johtaja Juri Bertsevitsh.
Valko-Venäjällä tunnetaan tarkkaan Itämeren suojelukomission ja EU:n ympäristövaatimukset.
– Pyrkimyksemme on lähitulevaisuudessa olla yksi Valko-Venäjän parhaista jätevedenpuhdistamoista ja pyrkiä EU:n laitosten tasolle, Zenkevitsh vakuuttaa.
Yksi ongelma on vesilaitosten ansaintalogiikka. Lukashenkon suosiota on ylläpitänyt se, että elinkustannukset on pidetty edullisina. Jos vesimaksuja nostettaisiin, päätös heilauttaisi maan ylintä poliittista johtoa.
– Tämä on ennen kaikkea poliittinen kysymys. Muun muassa ulkomaisten pankkien lainojen ehtona on, että vesimaksuja myös kuluttajatasolla nostetaan. Jo nyt teollisuus maksaa korkeita tariffeja. Yhtään aitoa toimenpidettä maksujen korottamiseksi ei kuitenkaan ole tehty, Porvari tietää.
Keskipalkka Valko-Venäjällä on noin 190 euroa ja eläke reilut 75 euroa.
– Jos korotus olisi vaikka 2–3 prosenttia, se tuntuisi merkittävästi tavallisen ihmisen taloudessa. Tämän suuntaista poliittista riskiä ei Lukashenko uskalla ottaa, Ojala lisää.
Viikon mittainen työmatka on pian takana. – Nämä ovat tavallaan paskareissuja, ei niinkään sisällön, vaan substanssin – jätevesien – näkökulmasta. Vastatuulesta huolimatta vähennämme Itämeren fosforipäästöjä. Mikään ei ole mahdotonta, vaikka välillä siltä tuntuukin, naiset toteavat.