Presidentti Dmitri Medvedev hymyili ja kehui
isäntiä. Se on hänen roolinsa myös Kremlin valtapolitiikassa.
Presidentti Dmitri Medvedevin, 43,
kaksipäiväinen valtiovierailu sujui hyvässä ilmapiirissä tarkan
ennakkosuunnitelman mukaisesti. Hän tapasi suomalaisia poliitikkoja ja
esittäytyi valikoidulle kutsuvierasjoukolle Helsingin yliopiston juhlasalissa
järjestetyssä puhetilaisuudessa.
Vierailun aikana tuli selväksi, että Medvedev
on uuden sukupolven venäläispoliitikko. Hän on rennompi ja avoimempi kuin KGB:n
koulima pääministeri Vladimir Putin, ja hän muistaa myös hymyillä.
Vuosi sitten presidentinvaalien alla Medvedev
vaikutti vielä ujolta, mutta nyt itsevarmuus on kasvanut. Hän vastaili
kysymyksiin hyväntuulisena kokeneen mediakonkarin rutiinilla.
Suomalaiset olivat kohteliaita isäntiä, he
päästivät Medvedevin helpolla. Yliopistolla ja lehdistötilaisuudessa
kysymysvuorot oli jaettu etukäteen, mikä takasi sen, ettei presidentti joutunut
vastailemaan kiusallisiin kysymyksin Venäjän demokratiasta tai
ihmisoikeuksista.
Porvoossa taas presidentti Tarja Halonen
keskeytti ärtyneenä toimittajien tiedustelut suomalaisten mahdollisuudesta
ostaa tontteja Venäjältä.
Putinin varjossa
Kaikki halusivat tutustua Venäjän uuteen
presidenttiin, mutta taustalla kummitteli kysymys, kuinka merkittävä
vallankäyttäjä Medvedev tosiasiassa on.
Medvedev on toiminut presidenttinä lähes
vuoden. Hän vakuuttaa olevansa Venäjän johtaja, mutta häntä ei ole silti otettu
oikein tosissaan. Medvedev on nähty pikemminkin Putinin politiikan
toteuttajana, jolla on vain pehmeämpi imago.
Putin rakensi presidenttikaudellaan vahvan
presidentti-instituution, mutta nyt hän on riisunut sen valtaa pääministerin –
siis itsensä hyväksi, tosin ilman perustuslaillisia muutoksia.
Medvedev kuvaa Venäjän johtoa ”tandemiksi”,
työpariksi, jossa kummallakin on omat tehtävänsä.
Hän korostaa, että ylintä valtaa käyttää
presidentti, joka vastaa ulkopolitiikasta. Pääministeri keskittyy talouteen ja
sisäpolitiikkaan.
Tosiasiassa Putin näyttää kantavan päävastuun
myös ulkopolitiikasta. Hän otti komennon kesällä Georgian sodan aikana,
ylipäällikkö Medvedev tyytyi säestämään taustalta. Putin määritteli linjan myös
Ukrainan kaasukiistassa.
”Medvedev haluaisi erottautua Putinista ja
osoittaa olevansa todellinen presidentti. Hän haluaa oman asialistan, mutta on
eri asia, pystyykö hän tuomaan minkäänlaista muutosta Venäjän politiikkaan”,
sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija, Pietarin valtionyliopistossa
tohtoriksi väitellyt Vadim Kononenko.
”Medvedev on esittänyt joitakin aloitteita.
Hän on puhunut Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista ja tehnyt ehdotuksia
G20-ryhmälle. Ne ovat kuitenkin kovin yleisiä esityksiä. Toistaiseksi ei voi
puhua ulkopoliittisen linjan muuttumisesta.”
Varovaista kritiikkiä
Sisäpolitiikassa Medvedev on esittänyt
näkemyksiä, jotka voi tulkita varovaiseksi kritiikiksi Putinin politiikkaa
kohtaan. Hän on korostanut sekä sananvapauden että oikeusvaltion merkitystä ja
käynnistänyt näyttävän kampanjan korruptiota vastaan.
Viime viikolla Medvedev tapasi Moskovassa
ihmisoikeusjärjestöjen edustajia ja valitteli, että virkamiehet näkevät
kansalaisjärjestöt uhkana omalle vallalleen ja aiheuttavat niille siksi
tarpeettomia vaikeuksia.
Medvedev korosti liberaalia julkisuuskuvaansa
myös myöntämällä haastattelun riippumattomalle Novaja Gazetalle, jossa Anna
Politkovskaja työskenteli ennen kuolemaansa.
Kremlin tiedottajan mukaan haastattelu tehtiin
presidentin aloitteesta. Medvedev sanoi valinneensa Novaja Gazetan, ”koska se
ei nuoleskele ketään”.
Haastattelu tulkittiin viestiksi presidentin
uudistushaluista. Putinille ei tulisi mieleenkään puhua Novaja Gazetalle, joka
suhtautuu vallanpitäjiin erittäin kriittisesti. Neljä Novaja Gazetan
toimittajaa on murhattu tai kuollut oudoissa olosuhteissa yhdeksän viime vuoden
aikana, eikä edes Politkovskajan kohtalo herättänyt Putinissa myötätuntoa.
Novaja Gazetan ja Kremlin välisiä ristiriitoja
korostaa myös se, että viranomaiset torjuivat hiljattain lehden pääomistajan
Aleksandr Lebedevin ehdokkuuden Sot in pormestarinvaaleissa varmistaakseen
Kremlin suosikin Anatoli Pahomovin valinnan.
Medvedev pysytteli haastattelussa yleisellä
tasolla, mutta hän oli monissa kysymyksissä eri linjoilla kuin Putin. Hän
korosti, että demokratia on yleismaailmallinen käsite, joka ei tarvitse uusia
tulkintoja. Putin taas puhuu Venäjän oloihin sovitetusta ”suvereenista
demokratiasta”, jolla tarkoitetaan nykyistä autoritaarista hallintomallia.
Kononenko uskoo, että Medvedev on tosissaan
demokratiapuheissaan. Hän muistuttaa kuitenkin, että tällaiset haastattelut on
suunnattu ennen kaikkea länsimaiselle yleisölle.
”Tarkoituksena on kohentaa Venäjän imagoa,
joka on varsin heikko länsimaissa”, Kononenko arvioi.
Uskottavuus koetuksella
Kononenko varoittaa korostamasta liikaa
Medvedevin ja Putinin eroja. Medvedev on poliitikkona Putinin oppipoika, ja
nimenomaan Putin valitsi hänet seuraajakseen. Molemmat tarvitsevat toisiaan.
”En usko, että Medvedev olisi länsimielisempi
kuin Putin tai että Venäjän johdossa vallitsisi tässä asiassa ylipäätään suuria
näkemyseroja. Sekä Putin että Medvedev katsovat, että Venäjä kilpailee lännen
kanssa, ja että Venäjää pitää kohdella tasavertaisesti kansainvälisissä
kuvioissa”, Kononenko sanoo.
Venäläisten enemmistö näyttää hyväksyvän
Kremlin linjan. Maaliskuussa tehdyn kyselyn mukaan Putinia tukee edelleen 78
prosenttia kansalaisista. Medvedevin kannatus on lähes yhtä korkealla.
Kononenko uskoo suosion johtuvan siitä, ettei
kaksikolla ole kilpailijoita venäläisessä julkisuudessa. Maailmantalouden
kriisi saattaa kuitenkin muuttaa tilanteen, jos lama pitkittyy ja syvenee.
Varsinkin Putin on tulilinjalla – hän vastaa
pääministerinä taloudesta ja joutuu tekemää likaisen työn. Mutta myös
Medvedevin asema tulee kestämättömäksi, jos hänet nähdään pelkkänä matalan
profiilin pr-miehenä, jolla ei ole todellista valtaa.
”Putin ja Medvedev ymmärtävät, että heidän
kannattaa esittää menestyksellistä kumppanuutta. He eivät kilpaile vaan
täydentävät toisiaan – se on koko tandem-johtajuuden perusajatus”, Kononenko
arvioi.
Onnistunut vierailu
Kononenkon mielestä Medvedevin vierailu
onnistui hyvin, vaikka se olikin varsin perinteinen, eikä kahdenvälisissä
kysymyksissä saavutettu konkreettisia tuloksia. Mutta tunnelma oli hyvä, ja
puheissa korostettiin maiden hyviä suhteita. Se oli tärkeää myös Venäjälle,
jonka suhteet EU:hun ovat takkuilleet jo pitkään.
Kononenkon mielestä suomalaiset isännät olivat
jopa turhan kohteliaita. Hän muistuttaa, että Medvedev on tottunut kuulemaan
myös kritiikkiä sekä Venäjällä että ulkomailla.
Medvedev käytti vierailulla tilaisuutta
hyväkseen markkinoimalla vuosi sitten tekemäänsä turvallisuuspoliittista
aloitetta. Venäjä haluaisi luoda uuden eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän,
joka korvaisi nykyisen Etyjin, patoaisi Naton laajentumisen ja antaisi
Venäjälle nykyistä enemmän sananvaltaa. Hankkeeseen on suhtauduttu nuivasti
kansainvälisillä areenoilla.
Nyt esityksen ajankohta oli poikkeuksellisen suotuisa,
sillä Venäjä ilmoitti vierailun alla lopettaneensa sotimisen T et eniassa.
Silti se aiheutti lähinnä kohteliaan hämmentyneitä reaktioita.
Medvedev puhui odotetusti myös
energiapolitiikasta. Hän toivoi Suomelta tukea Itämeren kaasuputkihankkeelle,
jota vastustetaan voimakkaasti Ruotsissa, Virossa ja Puolassa. Hän lupasi, että
kaikki ympäristökysymykset otetaan huomioon hankkeen suunnittelussa.
Kyseessä oli Medvedevin ensimmäinen
Suomen-vierailu Venäjän presidenttinä. Matkan ajoitus oli tarkkaan harkittu –
tänä vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Suomi siirtyi Ruotsin
alaisuudesta Venäjän autonomiseksi osaksi.
Medvedev korosti yhteistä historiaa
piipahtamalla tiistaina Porvoossa, jonka valtiopäivillä Ruotsin itäiset
maakunnat liitettiin Venäjään maaliskuussa 1809. Hän viittasi asiaan myös
yliopistopuheessaan.