Lapin Kansa
Raimo Väyrynen
Maailmantalouden näkymät ovat epävarmat. Pessimistit ennakoivat pitkäaikaista, ainakin pari vuotta kestävää lamaa
ja satojen pankkien kaatumista Yhdysvalloissa.
Siellä myös kuluttajien luottamus on poikkeuksellisen alhaalla ja
epävarmuutta lisäävät tulossa olevat presidentinvaalit, joita käydään
yhä enemmän talous- ja energiaongelmien ympärillä.
Huoleen onkin aihetta. Jokseenkin yksituumaisesti korostetaan, että
inflaation nopeutuminen on todellinen vaaratekijä. Läntisissä
teollisuusmaissa se on noussut 4 prosentin pintaan, mutta sen
nitistäminen raha- ja korkopolitiikan keinoin ei ole helppoa. Vaarana
on se, että hintavakaus saavutetaan talouden kasvun hidastumisen ja
työttömyyden lisääntymisen hinnalla.
Siksi sekä Yhdysvaltojen (FED) että Euroopan keskuspankin(EKP)
perimmäisenä politiikkana on pitää korkotaso nykytasollaan ja varautua
tulevaisuudessa kaikkiin vaihtoehtoihin. Vaikka EKP on nuori
keskuspankki, niin se on osoittautunut toiminnassaan sangen taitavaksi,
eikä paluutta vanhaan hintojen ja palkkojen inflaatiokierteeseen ole
syytä erityisesti pelätä.
Todelliset inflaatiopaineet tulevat nousevista teollisuusmaista.
Intian tuorein inflaatioaste on lähes 10 prosenttia ja Kiinassa sen
ylikin. Kiinan lukuihin on päässyt myös Venäjä, jossa dynaaminen osa
taloutta on ylikuumentunut. Inflaatiota vauhdittaa sekä tuottaja- että
kuluttajamaissa öljyn korkea hintataso, joka samalla siirtää
varallisuutta massiivisesti niiden välillä.
Tästä yhtenä seurauksena on valtiollisten sijoitusrahastojen
(sovereign wealth funds) kasvu kauppataseen ylijäämän hankkineissa
maissa Persian lahden pikkuvaltioissa, Kiinassa ja Norjassa. Nämä
rahastot ovat yhä aktiivisempia sijoittajia läntisillä
pääomamarkkinoilla jopa pelastaen vaikeuksiin joutuneita pankkeja.
Valtiollinen tekijä on palaamassa maailmanlaajuiseen kapitalismiin.
Huolimatta päinvastaisista väitteistä huolimatta on kuitenkin hyvin
epätodennäköistä, että maailmantalous olisi suistumassa 1930-luvun alun
tapaiseen syvään lamaan. Heikkouksistaan huolimatta maailmantalouden
instituutiot ovat nyt paljon toimintakykyisempiä, eikä lama ole minkään
valtion poliittisten etujen mukaista kuten se palveli Neuvostoliiton ja
Saksan oikeiston intressejä 1930-luvulla.
Reaalitaloudessa on myös tapahtumassa muutoksia. Kiinan
taloudellisen kasvun odotetaan olympialaisten jälkeen hidastuvan
nykyisestä 11 prosentin vuosivauhdista ehkä 8 prosenttiin. Tämä on
osaksi seurausta Kiinan hallituksen tavoitteellisesta politiikasta
saada karkaamassa oleva inflaatio kuriin (samalla kun jatketaan uusien
työpaikkojen luomista). Tämä näkyy muun muassa kiinteistöjen hintojen
lievänä laskuna.
Taloudellisen kasvun hidastuminen Kiinassa ja sen pysähtyminen
Yhdysvalloissa heijastuu tietenkin kielteisesti niiden kanssa
taloudellisessa riippuvuussuhteessa oleviin maihin. Toisaalta lievä
viileneminen maailmantaloudessa on myös hyväksi. Öljyn ja mineraalien
kysyntä vähenee ja niiden hinta laskee. Öljy on toki kallista edelleen,
mutta 120 dollarin barrelihinnalla se on 20 dollaria huokeampaa kuin
muutama viikko sitten. Merkittävää öljyn hinnan laskua ei ole
kuitenkaan syytä odottaa.
Sekä maailmantaloudessa että useimmissa kansantalouksissa –
Euroopassa erityisesti Englannissa ja Espanjassa – on vakavia
sopeutumisvaikeuksia. Euroalueen vakauttavan vaikutuksen vuoksi ei ole
kuitenkaan syytä pelätä samanlaista rahamarkkinoiden romahdusta kuin
tapahtui 1990-luvun alussa. Euroopassa paljon riippuu tietenkin euron
vaihtoarvosta ja Saksan talouden kehityksestä, joka ainakin
vientitalouden osalta näyttää kalliista eurosta huolimatta edelleen
sangen myönteiseltä.
Suomessa työllisyys on viime vuoteen verrattuna parantunut, vaikka
taloudellinen kasvu onkin hiipumassa. Kovin syvää notkahdusta ei ole
kuitenkaan syytä pelätä ja hallituksen juuri sopima 900 miljoonan euron
verohuojennus ensi vuonna tulee suhdannepoliittisesti oikeaan saumaan
(ja on paljon tehokkaampi kuin kaavailtu ruoan alvin alentaminen, jonka
vaikutukset kuluttajien kannalta ovat kyseenalaiset). On syytä uskoa
Etlan toimitusjohtajaa Sixten Korkmania, joka sanoo varovasti, että
Suomeen ei ole tulossa kestolamaa.
Lievä viileneminen maailmantaloudessa on myös hyväksi. Öljyn ja mineraalien kysyntä
vähenee ja niiden myötä hinta laskee.