Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola kommentoi Naton rauhankumppanuutta Suomen ja Ruotsin kanssa Aamulehdessä 9.6. Aaltolan mukaan on myös Naton intresseissä lähentyä Suomen ja Ruotsin kanssa.
Lisäarvoa tuottavat
rauhankumppanit halutaan pitää sotilasliiton kyljessä
Kylmän sodan päättymistä
seurasivat puolustusmenojen lasku Euroopassa ja sotilasliitto Naton toiminnan
laventuminen globaalimmaksi. Ukrainan kriisin jälkeen terroristien jahtaaminen
ja kriisinhallintaoperaatiot ovat väistyneet perinteiseen sotilaalliseen
yhteenottoon valmistautumisen tieltä.
Kehitys vaikuttaa myös Suomen ja
Ruotsin kaltaisiin Naton kumppanimaihin, jotka ovat olleet tiiviisti mukana
esimerkiksi Afganistanin tänä vuonna päättyvässä Isaf-operaatiossa.
– Afganistan on ollut Suomen ja
Ruotsin kaltaisille maille mahdollisuus lähestyä Natoa. Kun vastaavaa ei ole
näköpiirissä, täytyy löytää muita muotoja aktiiviseen osallistumiseen, sanoo
Ruotsin ulkopoliittisen instituutin Nato-asiantuntija Erik Brattberg
puhelimitse Washingtonista.
Kyseessä ei ole vain
kumppanimaiden vaan myös Naton intressi. Suomen ulkopoliittisen instituutin
ohjelmajohtajan Mika Aaltolan mukaan Afganistanissa mukana olleet Suomi ja Ruotsi
ovat omalta osaltaan tarjonneet Natolle sotilaallista kyvykkyyttä, josta
halutaan pitää kiinni myös tulevaisuudessa.
– Nyt kehitetään erilaisia
keinoja tulla lähemmäksi Natoa mutta kunnioittaen kumppanimaiden omia ongelmia
täysjäsenyyden suhteen, Aaltola muotoilee
Kolmas tie jäsenyyden
vaihtoehdoksi
Naton jäsenmaat kokoontuvat
huippukokoukseen Walesiin ensi syyskuussa. Ukraina vienee edelleen päähuomion,
mutta Brattbergin mukaan on mahdollista, että myös kumppanuusjärjestelmien
uudistaminen nousee esille.
– Naton piirissä on jo pitkään
keskusteltu tarpeesta jotenkin erotella kumppanimaita, luoda jonkinlainen
’kultakortti’ niille maille, jotka ovat osoittaneet halua aktiivisesti tukea
operaatioita, Brattberg kertoo.
Aika voisi ajaa
joko–tai-väittelyksi menneen Nato-keskustelun ohi.
– Tällaiseen vahvennettuun
kumppanuuteen osallistumisen ei pitäisi olla niin ristiriitainen aihe kuin
Nato-jäsenyyden, Brattberg arvioi.
Mutta mitä tehdä, jos
aktiivisuutta ei voi enää osoittaa kriisinhallintakentillä? Osallistua
tiiviisti yhteisiin harjoituksiin ja panostaa omaan kansalliseen
puolustuskykyyn, ruotsalaistutkija sanoo.
– Naton lähelle halutaan maita,
joiden tiedetään kykenevän kantamaan vastuuta omasta ja kokonaisvaltaisemmasta
puolustuksesta. Natossa löytyy ymmärrystä Suomen halulle löytää oma kolmas
tiensä Venäjän välittömässä läheisyydessä, arvioi puolestaan Aaltola.
Turvatakuut jäävät nähtäväksi
Aaltolan mukaan tiivis mukanaolo
esimerkiksi Naton kybertuvallisuuskehityksessä voisi olla Suomelle luonteva
yhteistyömuoto.
Hän näkee tulevaisuuden Naton
aiempaa monenkirjavampana – joustavana verkostojen kohtauspaikkana, jossa Nato
pääsee hakemaan ja kumppanimaat tarjoamaan sotilaallisia kyvykkyyksiä.
Aaltolan mukaan jokin olennaisen
tärkeäksi osoittautunut kumppanimaa voisi käytännössä jopa tulla Naton
viidenteen artiklaan kirjattujen turvatakuiden piiriin – olematta muodollisesti
sotilasliiton jäsen.
Brattberg puolestaan ei laskisi
Naton ulkopuolella mitään turvatakuiden varaan, sen on hänen mielestään
viimeistään Ukrainan kriisi osoittanut.
Laajentuminen näyttää olevan
toistaiseksi ohi
Vuoden 1999 jälkeen
sotilasliitto Nato on saanut riveihinsä peräti 12 uutta jäsenmaata. Vuonna 2009
liittyneitä Albaniaa ja Kroatiaa lukuun ottamatta laajentuminen on tapahtunut
Itä-Euroopassa.
Naton jäsenyysohjelmaan
(Membership Action Plan MAP) kuuluu kolme Länsi-Balkanin maata: Makedonia,
Montenegro ja Bosnia-Hertsegovina. Lisäksi entisistä neuvostotasavalloista
Georgia ja Ukraina ovat ainakin jossain vaiheessa ilmaisseet halunsa liittyä
Natoon.
Vaikka Nato on pitänyt
periaatteessa ovensa auki uusille jäsenille, tutkijat eivät usko, että Nato
lähiaikoina laajentuisi lisää. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Mika
Aaltolan mukaan Natoon halutaan nykyisellään turvallisuuden tarjoajia, ei sen
kuluttajia, jollainen esimerkiksi Montenegro olisi.
Samalla kannalla on
ruotsalaistutkija Erik Brattberg.
– Luulen, että laajentuminen on
pantu Natossa jäihin.