Nato pohtii tulevaisuuttaan – miten käy kyberpuolustuksen?
Aamulehti
Jarno Limnéll, Charly Salonius-Pasternak

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak ja Intel Securityn kyberturvallisuusjohtaja Jarno Limnéll julkaisivat Aamulehdessä 9.7. vierailijakirjoituksen sotilasliitto Natoon liittyen. Salonius-Pasternakin ja Limnéllin mukaan Naton syyskuussa järjestettävä huippukokous vaikuttaa myös Suomen turvallisuuspolitiikkaan, joten sen asialistaan tulee perehtyä tarkkaan. Yksi keskeisistä kokouksessa käsiteltävistä asioista on Nato-maiden kyberpuolustus.
Sotilasliitto Nato on isojen kysymysten äärellä. Sen on pohdittava, miten säilyttää toimintakykynsä uudenlaisissa tilanteissa. Syksyllä haettavat ratkaisut määrittävät Naton suuntaa ja vaikuttavat myös Suomeen.
Naton syyskuun alussa järjestettävä huippukokous on sotilasliiton tulevaisuuden kannalta merkittävä.
Vaikka pöydällä ei ole uutta strategista konseptia tai jäsenhakemuksia, on pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen luonnehtinut kokousta yhdeksi Naton historian tärkeimmistä. Syynä ovat merkittävät strategiset kysymykset, jotka tulevat jatkossa määrittämään niin Naton poliittista roolia maailmassa kuin sotilasliiton suorituskykyjen kehittämistä.
Huippukokouksen asialistalla on erityisesti viisi poliittis-sotilaallista asiaa, joiden käsittelemisellä ja mahdollisesti jopa vastaamisella on vaikutuksensa myös Suomen turvallisuusarvioihin.
Ukrainan kriisi kiihdyttää jo puoli vuosikymmentä käynnissä ollutta prosessia, jossa Nato vahvistaa kollektiivista alueellista puolusta Euroopassa.
Käytännössä kyse on artikla viiden soveltamisesta sotilaallista uhkaa vastaan. Naton on kyettävä aiempaa konkreettisemmin ja vakuuttavammin osoittamaan sekä selkeä halunsa että kykynsä puolustaa jokaista jäsenmaataan.
Päivä, jolloin Nato ei puolustaisi hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiotaan, olisi käytännössä Naton uskottavuuden loppu, sekä myös hyvin merkittävä heikennys Yhdysvaltojen globaalille liittolaisverkostolle.
Käytännössä tämä merkitsee sotilasliiton toiminnan painopisteen selvää vahvistamista takaisin Naton perustehtävään, sekä muun muassa kollektiiviseen puolustukseen tarvittavien suorituskykyjen kehittämistä.
Naton eteläisillä rajoilla käydään tällä hetkellä veristä sisällissotaa. Sekä poliittinen että sotilaallinen epävakaus ovat arkipäivää läpi Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan.
Nato hakee rooliaan Euroopan rajoilla sijaitsevien alueiden turvallisuuskysymysten ratkaisemiseen, sillä epävakaus vaikuttaa vähintään epäsuorasti myös Naton etelä-eurooppalaisiin jäsenvaltioihin. Nato-mailla ei liene halua toimia sotilaallisesti, mutta poliittisilla sekä taloudellisilla toimilla Nato voi tukea vakauden luomista.
Kolmas tärkeä asia Natolle on Yhdysvaltojen tällä hetkellä merkittävin turvallisuuspoliittinen kysymys eli Kiina.
Erityisesti Yhdysvaltojen aloitteesta Kiina ja Itä-Aasian turvallisuustilanne ovat myös Naton huippukokouksen pöydällä.
Natolla tuskin on tulevaisuudessakaan isoa roolia Itä-Aasiassa, mutta taloudellisesti useille Nato-maille Kiina-suhteilla ja Itä-Aasian vakaudella on tärkeä merkitys.
Samalla odotukset Naton eurooppalaisten jäsenten sotilaallisten suorituskykyjen vahvistamisesta ovat ymmärrettävästi vahvistuneet, koska Yhdysvallat varautuu jatkossa siirtämään yhä enemmän sotilaallista voimaansa Tyynellemerelle.
Isoimpia käytännön kysymyksiä Naton sisällä ovat tänä päivänä yhteisen kyberpuolustuksen sekä -kykyjen rakentaminen.
Jäsenmaat resursoivat voimakkaasti kansallisten kyberkykyjen kehittämiseen, mutta keskinäistä yhteistoimintaa hidastaa vallitseva epäluulon tila jopa läheisimpien liittolaismaiden kesken.
Myös jäsenmaiden erot kyberkykyjen ja -doktriinien välillä ovat isot.
Keskeinen kysymys Walesissa on, miten Naton viidettä artiklaa tulisi kyberhyökkäysten osalta soveltaa. Nato ilmoitti kesäkuussa artikla viiden kollektiivisen puolustuksen kattavan myös vakavat kyberhyökkäykset jäsenmaata kohtaan.
Ennakkotapausten puute vaikeuttaa yhteisen kyberpolitiikan sekä -käytäntöjen luomista.
Nato joutuu pohtimaan omaa tulevaisuuttaan ja rooliaan tilanteessa, jossa monien turvallisuutta tuottavien kansainvälisten järjestöjen ja sopimusten uskottavuus on maailmassa heikentynyt. Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston kyvyttömyys puuttua Syyrian tilanteeseen pakottaa miettimään Naton roolia kansainvälisen turvallisuuden takaajana ja turvallisuusfoorumina.
Walesissa tehtävät linjaukset vaikuttavat Suomeen ja turvallisuuspoliittisiin arvioihimme.
Suomen turvallisuutta ei rakenneta vain kansallisten rajojen sisäpuolella vaan yhä kiinteämmässä vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Tämän takia näiden Naton suuntaa määrittävän viiden asian seuraaminen on Suomen kannalta hyvin oleellista – riippumatta jäsenyysratkaisustamme.
Nykyhetkelle on ominaista rauhan, kriisin ja sodan rajojen hämärtyminen eräänlaiseksi harmaan epävakauden alueeksi, jossa parhaillaan elämme.
Venäjän toimet Ukrainassa ovat esimerkki tarkoituksellisen epävakauden tuottamisen ja varsinaisia sotatoimia ”matalampien” keinojen käyttämisestä poliittisten päämäärien tavoitteluun. Venäjä toimii niin, ettei vastapuoli koe sen tekoja varsinaiseksi sodankäynniksi. Siten varmistetaan, ettei kukaan ryhdy varsinaisiin sotilaallisiin vastatoimiin Venäjää kohtaan.
Ukrainan tilanne muistuttaa niin Natoa kuin Suomea siitä, että tämän päivän turvallisuutta rakennetaan yhä vahvemmin kansainvälisellä yhteistyöllä, eikä kansallisen sotilaallisen puolustuksen merkitystä tule unohtaa rauhallisempinakaan aikakausina.
Tilanteet saattavat muuttua nopeasti.
Krimin miehityksen hiljainen hyväksyntä herättää kysymyksiä Natoon kuulumattomissa Venäjän rajavaltioissa. Näinkö muut suhtautuisivat siihen, jos meidän maastamme miehitettäisiin osa? Hyväksyttäisiinkö se yhtä hiljaisesti ja yhtä nopeasti?
Viro, Ukraina ja Georgia olivat kaikki aikanaan osa Neuvostoliittoa, ja vain yhteen ei ole hyökätty viimeisen vuosikymmenen aikana.
Ero jäsenmaan ja kumppanimaan välillä on harvoin ollut niin selvä kuin se on nyt.