Nyt etsitään maksumiehiä
Keskisuomalainen
Janne Yläjoki

BONNIN ILMASTONEUVOTTELUT


Saksan Bonnissa viikon verran jatkuneita YK:n ilmastoneuvotteluja ovat varjostaneet repivät rahoitusriidat.


Kehitysmaiden edustajat toivat jo ensimmäisenä kokouspäivänä esille huolensa siitä, että teollisuusmaat eivät aio hoitaa Kööpenhaminassa puolitoista vuotta sitten antamiaan maksusitoumuksia, kertoo brittilehti Guardian.


Kehitysmaiden huoli nojaa kovaan faktaan. Maailman luonnonvarainstituutin (WRI) selvitys paljasti vastikään, että vuosille 2010–12 luvatusta 30 miljardin dollarin suuruisesta lyhyen aikavälin fast start -rahoituksesta vain reilu kolmasosa – 12 miljardia – on toteutumassa. Tämä ilmenee maksajien eli rikkaiden teollisuusmaiden budjettitiedoista.


30 miljardin dollarin rahoitus luvattiin kehitysmaille Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 2009. Maksajiksi valittiin 21 kehittyneintä teollisuusmaata ja Euroopan komissio. Kehitysmaiden piti käyttää rahat ilmastonmuutoksen vaikutusten torjuntaan.


Maksusitoumuksia on nyt kuitenkin yritetty kiertää esimerkiksi siten, että samoja maksatuksia on huomioitu useammassa eri yhteydessä. Muun muassa USA, Britannia ja Japani ovat WRI:n mukaan luistamassa maksuvelvoitteistaan.


Kehitysmaiden edustajat ovat muistuttaneet toistuvasti, että nimenomaan teollisuusmaat aiheuttivat ilmastonmuutoksen, mutta sen seurauksista ovat kärsineet eniten kehitysmaat.


Teollisuusmaat ovat puolestaan huomauttaneet, että kehitysmaiden rooli päästöjen lähteenä on nousussa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA kertoi vastikään, että jo noin kolme neljäsosaa energiantuotantoon liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen globaalista vuosikasvusta tulee kehitysmaista, ennen muuta Kiinasta ja Intiasta.


Portugalin mitalla


Bonnin nahinat voivat olla vain alkusoittoa niille riidoille, joita nähdään ensi joulukuussa YK:n suuressa ilmastokokouksessa Etelä-Afrikan Durbanissa.


Siellä pitäisi päättää muun muassa YK:n ilmastorahaston (Green Climate Fund) rahoittajista. Rahastosta aiotaan jakaa kehitysmaille peräti 100 miljardin dollarin vuosittaiset tuet ilmastonmuutoksen torjuntaan.


Tukien määrä nousee 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Kustannukset vastaavat tuolloin melko tarkasti Portugalin tuoreinta toukokuista tukipakettia (78 miljardia euroa). Ero on vain siinä, että ilmastorahaston lasku lankeaa maksuun todellakin joka vuosi.


Ilmastorahaston perustamisesta päätettiin Kööpenhaminassa ja sen hallinnoinnista sovittiin Cancunissa. Nyt pitäisi ratkaista enää se, kenen lompakosta otetaan rahat.


Kiotolle ei jatkoa


Durbanissa pitäisi päättää ilmastorahaston ohella siitä, miten päästöleikkausten kansainvälistä valvontaa pystyttäisiin kehittämään. Erityisesti Kiina haraa edelleen valvontaa vastaan.


Vuoden 2012 lopulla päättyvän Kioton sopimukseen välittömään jatkoon ei sen sijaan usko enää kukaan, vaikka kehitysmaat sitä ajavatkin.


Muun muassa Venäjä, Japani ja Kanada ilmoittivat vastikään, että ne eivät suostu Kioton kaltaiseen sitovaan päästöleikkaussopimukseen, ellei myös Kiinan ja Intian kaltaisia nousevia talousjättejä saada mukaan.


Yhdysvallat on ollut tällä kannalla jo pitkään. Se ajaa vapaaehtoisia leikkauksia.


EU ilmoittaa olevansa edelleen valmis sitovaan sopimukseen, mutta sekin asettaa nyt ehdoksi muiden osallistumisen. EU yksistään tuottaa vain 11–12 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä.


Kioton kaatuminen voi myrkyttää ilmapiirin


Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Antto Vihman mukaan Bonnin neuvotteluissa yritetään koota vaikeat asiat ”selkeäksi paketiksi”, niin että poliittiset päättäjät pystyisivät tekemään päätöksiä joulukuussa Durbanin ilmastokokouksessa.


–Neuvotteluissa puidaan ennen muuta kahta asiaa: ilmastotoimien rahoitusta ja niiden läpinäkyvyyden parantamista, arvioi Vihma, joka on itsekin lähdössä Bonniin tällä viikolla.


–Erityisesti Kiinan toimien läpinäkyvyyden parantaminen tulee olemaan yksi neuvottelujen avainkysymyksistä. Toinen on se, että USA saisi oman ilmastopolitiikkansa käyntiin kansallisella tasolla, eikä ainoastaan tietyissä osavaltioissa.


Se, että Kioton sopimukselle ei ole nyt näköpiirissä jatkoa, voi myrkyttää kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välejä Bonnissa ja jopa kaataa Durbanin kokouksen, Vihma uskoo.


–Kioto symboloi kehitysmaille jonkinlaista ”palomuuria”. Kehitysmaablokki pelkää, että jos tässä nyt joustetaan, ajaudutaan kaikessa muussakin siihen, että Etelällä ja Pohjoisella pitäisi olla samat velvoitteet.


Osa jatkaa leikkauksia


Sitä, miten Kioton jatkon kaatuminen vaikuttaa päästöjen määrään, ei Vihma vielä halua lähteä arvailemaan. Sekin on mahdollista, että valtaosa maista jatkaa päästöleikkauksia omaehtoisesti tai jopa kiristää niitä.


–Toivottavasti näin käy. Nykyiset, vuoteen 2020 ulottuvat leikkaustavoitteethan eivät ole luonnontieteellisen turvallisuuden rajoissa, kuten (YK:n kansainvälisten ilmastoneuvottelujen johtaja) Christiana Figueres totesi.


YK:n kaksiraiteista ja vain teollisuusmaille sitovia päästörajoituksia tuottanutta neuvotteluprosessia on kritisoitu monessa yhteydessä. Mitään vaihtoehtoa YK-prosessille ei kuitenkaan ole näköpiirissä.


–Asiat ovat oikeasti vaikeita ja kansainvälinen oikeus heikkoa valtioiden suvereniteettia vasten. YK-prosessissa on ongelmia, mutta ei silläkään ongelmista päästä, että neuvottelijat laitetaan eri huoneisiin.


Ilmastoneuvottelut : Kioton sopimuksen jatkosta neuvotellaan Durbanissa


Kioton sopimuksen katkeamaton jatkuminen vuoden 2012 jälkeen ei ole enää mahdollista edes teoriassa, vaikka Durbanin ilmastoneuvotteluissa ensi joulukuussa saataisiinkin sovituksi asiasta.


Tämä johtuu siitä, että uusi sitova päästöleikkaussopimus pitää ratifioida kansallisissa parlamenteissa ja se vie yli vuoden.


Kioton sopimuksen jatkuminen ei ole mahdollista myöskään poliittisesti.


Kehittyneet maat vastustavat nykyistä Kioton mallia, jossa ainoastaan ne velvoitetaan sitoviin päästöleikkauksiin. Myös USA:n jättäytyminen sopimuksen ulkopuolelle on vienyt siltä pohjaa.


Tutkijoiden mukaan uusilla päästöleikkauksilla olisi kuitenkin kiire. Lämpötilaa ei saisi päästää nousemaan yli kahdella asteella tai seuraukset ovat arvaamattomia.


Kahden asteen rajassa pysyminen edellyttäisi IEA:n mukaan sitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus saataisiin pysäytetyksi 450 miljoonasosaan vuoteen 2020 mennessä.


Hiilidioksidipitoisuus saavutti toukokuussa uuden ennätyksen, 394,97 miljoonasosaa, jossa oli 1,6 miljoonasosan kasvu edellisvuoteen verrattuna. Esiteollisen ajan vastaava luku oli 280.