Lähi-idän maat tekevät hyvin vähän yhteistyötä keskenään, poikkeuksena
abudhabilainen yritys Masdar, joka sijoittaa myös muihin arabimaihin.
Tällä hetkellä se neuvottelee aurinkovoimalan rakentamisesta Egyptiin.
Vesipulan ratkaiseminen vaatisi Lähi-idän mailta yhteistyötä, mutta
sellaisen rakentaminen ei näytä tulevaisuudessa ainakaan helpottuvan.
”Öljyn aikakauden trendi, Lähi-idän kahtiajakautuminen, on vain voimistunut”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mari Luomi.
Lähi-itä on entistä jyrkemmin jakautumassa kahtia, vakaisiin rikkaisiin
ja epävakaisiin köyhiin maihin. Persianlahden rikkaita maita eivät
köyhien arabimaiden ongelmat voisi vähempää kiinnostaa.
Luomin mukaan ilmastonmuutos moninkertaistaa ongelmia, joita Lähi-idän
alueella jo on. Köyhillä mailla ei ole rahaa tehdä mitään varautuakseen
ilmastonmuutokseen, ja Persianlahden rikkailta mailta puuttuu motivaatio
toimenpiteisiin – vaikka niiden lämpötila saattaa kohota 50 asteeseen,
eikä elämä ole mahdollista ilman ilmastointia ja vettä.
Rikkaat Persianlahden maat eivät ole pulassa, sillä ne tuottavat vettä ja viilennystä öljyn ja kaasun avulla, toistaiseksi.
”Persianlahden yhteiskunnat ovat monella tapaa kestämättömiä. Ne ovat
öljyllä rakennettuja post-hyvinvointivaltioita. Jos öljyn kysyntä loppuu
ennen kuin maat ovat ehtineet monipuolistaa talouttaan, ne ovat todella
pulassa.”
Persianlahden monarkiat olivat öljyn löytyessä 1930–1960-luvuilla
pitkälti hiekkaa ja aroa, joilla paimentolaiset asuivat pienissä
majoissaan.
Niiden kauhuskenaario on paluu aavikolle.