Helsingin Sanomat
Mari Luomi

Koska öljyntuottajamaat tarvitsevat niin öljyn ostajia kuin
ulkomaisia sijoituksia, niiden on imagomielessä järkevää ryhtyä toimimaan
ilmastonmuutoksen hillitsemisen puolesta, kirjoittaa
Mari Luomi.

Yhdistyneiden arabiemiraattien rikkain jäsen, Abu Dhabi alkaa olla
tunnettu nimi meillä Suomessakin. Naapuriemiraatti Dubain vieressä
pitkään uinunut öljykeidas on salaa kasvanut maailman rikkaimman
kaupungin tyyssijaksi ja samalla sijoittanut maailmalla.

Emiraatti omistaa nykyisin muun muassa New Yorkin Chrysler-tornin,
jalkapalloseura Manchester Cityn ja osan Ferraria.

Abu Dhabin valtiollisen sijoitusyhtiön Mubadalan omistama Masdar
Initiative osti äskettäin 120 miljoonan euron osuuden Suomessa
pääkonttoriaan pitävästä Winwind-tuulivoimayhtiöstä.

Masdar pyrkii kansainvälisesti johtavaan asemaan kaikissa uusiutuvan
energian muodoissa.

Winwindin houkuttelevuus syntyy sen valmistamista
isoista 1 ja 3 megawatin tuulivoimaloista. Abu Dhabin yhtiöstä ostaman
osuuden väitetään olevan jopa 40 prosenttia. Yhtiö on tähän asti ollut
90-prosenttisesti intialaisomisteinen.

Winwindille kauppa tarkoittaa muun muassa toiminnan laajentamista
Lähi-itään, Masdar puolestaan saa kolme paikkaa johtokunnasta ja nousee
kaupan kautta tärkeäksi toimijaksi alalla.

Mutta miksi maailman seitsemänneksi suurimpien tunnettujen öljyvarojen
päällä istuva emiirikunta haluaisi edistää uusiutuvan energian kehitystä?
Yksinkertaisesta syystä: koska Abu Dhabilla on siihen varaa.

Yksi keskeinen energiaturvallisuuteen liittyvä kysymys Persianlahden
öljymonarkioille on niiden omien öljy- ja maakaasureservien määrä. Alueen
maissa on jo pitkään tiedostettu, että öljyyn perustuva talous ei ole
kestävä ratkaisu, ja riippuvuudesta on päästävä eroon. Näille valtioille
energiaturvallisuus merkitseekin niin kotimaisen energiansaannin ja
kansainvälisen öljyn kysynnän turvaamista kuin koko talouden
monipuolistamista, eli diversifikaatiota.

Varsinaiseen diversifikaatioon on kuitenkin ryhdytty tosimielessä vasta
fossiilisten luonnonvarojen ehtyessä. Esimerkiksi Bahrainista on
kehittynyt kansainvälinen finanssikeskus, ja Dubai on monipuolistanut
talouttaan kiinteistöalan, turismin ja vapaakauppa-alueiden avulla.

Monarkioissa, joissa öljyä tai kaasua vielä riittää,
kuten Abu Dhabissa, on edetty maltillisemmin. Heinäkuussa, tynnyrihinnan
ollessa ennätyskorkealla, investointipankki Merrill Lynch arvioi
Persianlahden kuuden monarkian ansaitsevan peräti miljardi dollaria (710
miljoonaa euroa) päivässä öljyn myyntivoittoina, jos tynnyrihinta pysyisi
135 dollarin (96 euron) yläpuolella.

Osin juuri tästä syystä Abu Dhabilla on nyt myös tarjota lohtua huoleen
ilmastonmuutoksesta: emiraatti on päättänyt ryhtyä maailman
vaihtoehtoisen energian edelläkävijäksi, Lähi-idän vihreän teknologian
piilaaksoksi.

Hankkeen taustalla on parin viimeisen vuoden aikana Persianlahdella
tapahtunut ”ilmastoherääminen”. Alueella on ymmärretty yhtä aikaa sekä
ilmastonmuutoksen nouseminen kansainvälisesti merkittäväksi energia- ja
turvallisuuspoliittiseksi kysymykseksi että ilmastonmuutoksen torjunnasta
saatavien poliittisten ja taloudellisten resurssien potentiaali.

Abu Dhabi aloitti mediarummutuksen vihreän energian johtajuudestaan viime
vuoden lopulla. Johtajuutta tavoitellaan vuonna 2006 perustetun Masdar
Initiativen avulla. Masdar on massiivinen, usean kymmenen miljardin
dollarin vaihtoehtoisen energian projekti.

Sen lippulaiva ja lehdistömagneetti on maailman ensimmäinen hiilidioksidi-
ja jäteneutraali, autoton kaupunki, Masdar City. Kaupungin rakentaminen
alkoi alkuvuodesta 2008, ja väkiluvun on määrä nousta 50000:een sen
valmistuttua vuonna 2016.

Muita hankkeen elementtejä ovat muun muassa vapaakauppa-alue,
Massachusetts Institute of Technologyn kanssa perustettu
tutkimusinstituutti sekä BP:n ja Rio Tinton yhteistyöllä rakennettava 420
megawatin vetyvoimala.

Masdarin julkinen tavoite on houkutella maahan kansainvälistä
huippuosaamista uusiutuvan energian ja puhtaan teknologian tutkimuksen
aloilta ja siten tehdä Abu Dhabista teknologian viejä.

Ulkopoliittisesti ajateltuna Abu Dhabin
viherenergiajohtajuus on nokkela veto. Nykyään ilmastonmuutos nähdään
maailmanlaajuisesti turvallisuusuhkana, tai vähintään haittana
kehitykselle ja hyvinvoinnille. Koska öljyntuottajamaat tarvitsevat niin
päävientituotteelleen ostajia kuin ulkomaisia sijoituksia, niiden on
imagomielessä järkevää ryhtyä toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen
puolesta.

Ilmastonmuutos on miljardibisnestä. Päästökaupan kasvupotentiaali
alueella, jossa ympäristönäkökohtiin ei aiemmin ole juuri kiinnitetty
huomiota, on näin ollen valtava. Tällä hetkellä Dubaista povataan
alueellisen päästökaupan keskusta.

Vihreällä imagolla on myös kotimainen funktio.
Persianlahden lähihistoria on osoittanut, että öljytulojen jakaminen
kansalaisille hyvinvointivaltioetuuksina sekä hallituksen hyvä maine ovat
taattu resepti vallassa pysymiselle.

Abu Dhabin pyrkimyksiä analysoidessa täytyykin pitää mielessä juuri öljyn
olennainen asema emiraatin taloudessa. On selvää, ettei öljystä pyritä
tieten tahtoen eroon. Öljyn korkea hinta ja kova kysyntä mahdollistavat
nyt talouden monipuolistamisen aivan eri mittakaavassa kuin ennen.
Masdar-hanke on ymmärrettävä tästä perspektiivistä.

Koko hanke kuitenkin lepää kahden seikan varassa: kuinka kauan öljyn hinta
ja kulutus pysyvät korkealla, ja miten kärsivälliseen, öljytaloudelle
vaihtoehtoisten hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon
öljymonarkiassa kyetään.

Suomen vientiteollisuuden ei kuitenkaan toivoisi jäävän alueen
myötätuulesta jälkijunaan, sillä Persianlahdella kaivataan
huippuosaamista ja liikekumppanuuksia juuri niillä aloilla, joilla olemme
perinteisesti olleet kilpailukykyisiä: korkean teknologian ja elintason
yhdistämisessä kestävään kehitykseen.