Operaatio laajenee
Keskisuomalainen
Janne Yläjoki

LIBYAN SOTA


Operaatio laajenee


Ulkomaat29.04.2011Janne Yläjoki


Länsimaat eivät ole aloittamassa Libyassa laajamittaista maasotaa. Edessä saattaa kuitenkin olla pienimuotoisempien, osin salaisten maaoperaatioiden aika. Operaatioiden, joilla ei ole varsinaista YK:n valtuutusta ja joita pyörittävät länsimaiset tiedustelupalvelut ja erikoisjoukot.


Näin uskoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Timo Behr. Hänen mukaansa tiedustelupalvelut CIA ja MI6 ovat toimineet Libyan kapinallisten hallitsemalla alueella jo jonkin aikaa.


–Toiminta alkoi raporttien mukaan jo ennen YK:n maaliskuista Libya-päätöslauselmaa… Ongelma on siinä, että nyt ei enää tähdätä siviilien suojeluun, vaan kapinallisten voimien moninkertaistamiseen ja Gaddafin hallinnon kaatamiseen. Omasta mielestäni tämä menee yli YK:n mandaatin, Behr toteaa.


Behrin mukaan Ranska, USA ja Britannia ovat viestittäneet viime päivinä aivan yksiselitteisesti, ettei heille riitä mikään muu kuin Muammar Gaddafin hallinnon kaataminen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää tällöin sotatoimien laajentaminen, koska nykyinen lentokiellon valvonta ei ole johtanut ratkaisuun.


Eurooppalaisten sotilassaappaat alkavat paukkua Libyan maaperällä jo lähiviikkoina, kun Ranskan ja Britannian sotilaskouluttajat saapuvat aavikkomaan kamaralle harjaannuttamaan opposition joukkoja. Myös Italia harkitsee kymmenen upseerin lähettämistä.


–Koulutusjoukkojen sanotaan jäävän hyvin vähälukuisiksi, ja heidän myös luvataan jättäytyvän varsinaisen taistelutoiminnan ulkopuolelle. Tätä ei kuitenkaan kukaan pysty käytännössä valvomaan, Behr huomauttaa.


Gaddafin hallinnon tulevaa kaatamista seuraa laajamittainen rauhanturvaoperaatio, jolle haetaan YK:n mandaattia. Juuri tämä ”valtionrakennusvaihe” saattaa Behrin mukaan osoittautua länsimaiden kannalta kaikkein kivuliaimmaksi.


–Ongelmat saattavat olla hyvin samankaltaisia, mitä Irakissa ja Afganistanissa on nähty.


USA avainasemassa


Laajamittainen maasotaoperaatio Irakin tyyliin näyttää Libyassa joka tapauksessa epätodennäköiseltä muun muassa siksi, että Naton johtava sotilasmahti Yhdysvallat on suhtautunut ajatukseen hyvin nihkeästi. Edes jyrkimmät Libya-haukat eivät ole esittäneet maajoukkojen lähettämistä.


Sen sijaan omien sotilasneuvonantajien lähettämistä Libyaan on vaadittu viime viikkoina äänekkäästi. Myös Libyan ilmasodan johtoa on haluttu amerikkalaisten käsiin. Amerikkalaisviestimissä onkin arveltu, että Libyan sotaan liittyvä mielipideilmasto on nyt käymistilassa.


Tätä käymistilaa saattaa kiihdyttää puolustusministerin vaihtuminen: väistyvä Robert Gates on vastustanut jyrkästi maajoukkojen käyttöä Libyassa. Toisaalta hänen CIA:sta tulevaa seuraajaansa Leon Panettaa sitovat talouden realiteetit, Yhdysvalloilla ei ole yksinkertaisesti varaa uuteen suursotaan.


Laajempaa sitoutumista Libyan oppositioon ja ilmaiskujen kiihdyttämistä on vaatinut ennen muuta republikaanisenaattori John McCain, joka piipahti viime viikolla Itä-Libyan Bengasissa. McCainin mukaan Libyan päätyminen pattitilanteeseen lisäisi vain al-Qaidan sotilaallista ja poliittista vaikutusvaltaa.


Al-Qaida-kortin heiluttelua tullaan Yhdysvalloissa näkemään jatkossakin. Libyan kohdalla sillä on myös todelliset perusteet, arvioi tutkija Behr.


–Ääri-islamistien tiedetään jo ryöstäneen asevarikoita opposition hallitsemilla alueilla ja saaneen käsiinsä muun muassa ilmatorjunta-aseita.


–Islamistit yrittävät tietenkin hyötyä kaikin keinoin maan nykytilanteesta. Suhtaudun kuitenkin hyvin suurella epäilyksellä niihin väitteisiin, että al-Qaida toimisi jo nyt Libyan oppositiohallinnon sisällä, Behr toteaa.


Washington Postissa kerrottiin huhtikuun alkupuolella, että ainakin yksi Libyan opposition sotilaskomentajista, Abdul Hakeen al-Hasadi, on taistellut aiemmin Yhdysvaltain johtamaa koalitiota vastaan sekä Irakissa että Afganistanissa. Lehden mukaan tapauksia voi olla enemmänkin, sillä komentajien nimistä on saatu julkisuuteen vain muutamia.


Saharan vesitunneleissa riittää piilopaikkoja


Jos Libyan johtajan Muammar Gaddafin lähipiiri joutuu tekemään lähiviikkoina lopullisen katoamistempun, ainakin ”maan alle” vetäytymisen pitäisi olla helppoa.


Libyassa on nimittäin maailman suurin, noin 4000 kilometriä pitkä vesitunneliverkosto, joka johtaa päivittäin noin 6,5 miljoonaa kuutiota talousvettä Saharan valtavista maanalaisista vesivarannoista rannikon rutikuiviin kaupunkeihin.


Määrä vastaa noin 70 prosenttia kaikesta libyalaisten kuluttamasta talousvedestä.


Noin viisi metriä leveät vesitunnelit – eli ”keinotekoiset joet”, kuten niitä Libyassa kutsutaan – tarjoavat kaikkine huoltopisteineen myös oivallisen piilopaikkojen verkoston.


Guardian-lehden haastattelemien sotilasasiantuntijoiden mukaan niissä saatetaan piilotella myös osaa Gaddafin raskaasta aseistuksesta. Nato arvioi huhtikuun alkupuolella, että esimerkiksi Libyan tankeista vasta noin kolmasosa olisi tuhottu. Loput ovat teillä tietämättömillä.


Ajatukselle on perusteensa. Esimerkiksi Libyan kehittelemät kemialliset aseet löytyivät 90-luvun puolivälissä nimenomaan vesitunnelin huoltotiloista, raskaan betonikerroksen alta.


Toisaalta 33 miljardia dollaria maksaneet ”maanalaiset joet” ovat Libyalle myös uhka. Libyan hallitus on jo varoittanut Natoa Saharasta tulevan ”runkoputken” pommittamisesta. Veden katkaisu ei katkaisisi sotaa, mutta aiheuttaisi osalle väestöstä valtavat inhimilliset kärsimykset.


Hallituksen mukaan kysymys olisi myös ekologisesta katastrofista, sillä öljy- ja kaasuputket kulkevat monin paikoin aivan rinta rinnan vesitunnelin kanssa.