Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen ja vieraileva tutkija Robert Nurick kommentoivat Helsingin Sanomissa 4.3. Suomen turvallisuutta. Tiilikaisen mukaan Suomella ’ei ole mitään välitöntä riskiä, mutta Suomen perinteistä uhkakuvaa Krimin kriisi vain alleviivaa.’ Nurick puolestaan totesi, että ’Venäjä-suhteissa on edessä vaikein kausi sitten kylmän sodan’.
Suomen ei tarvitse muuttaa turvallisuuspolitiikan peruslinjojaan Krimin kriisin vuoksi.
Syynä on se, että Suomi on aina pitänyt Venäjää suurimpana uhkanaan.
”Tilanne on Suomelle tuttu ja uhkakuva kaikkein perinteisin”, sanoo Tampereen yliopiston Jean Monnet -professori Hanna Ojanen.
Samaa mieltä on Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. ”Suomelle ei ole mitään välitöntä riskiä, mutta Suomen perinteistä uhkakuvaa Krimin kriisi vain alleviivaa.”
Venäjän uhka on Suomen turvallisuuspolitiikan ydintä.
”Lähtökohta on, että naapurimme on iso, epävakaa ydinasevalta”, Tiilikainen sanoo.
1990-luvun turvallisuuspoliittisissa selonteoissa yritettiin hienoista modernisointia, Tiilikainen sanoo. Tuolloin puhuttiin suursodan sijaan strategisista iskuista. Mutta modernisointiyritykset jäivät elokuuhun 2008.
Alkoi Georgian sota. Vanhan liiton voimapolitiikka ei kadonnutkaan mihinkään.
Venäjä koettelee Krimillä todella suuria periaatteita, Ojanen sanoo. Kyse on siitä, miten ymmärretään valtioiden oikeus suojella omia kansalaisiaan ulkomailla.
”Venäjä on hyvä hämäämään, että sillä ikään kuin olisi oikeus toimiinsa Krimillä.”
Tällä perusteella ei voi tehdä mitä tahansa. Valtiot ovat ensisijaisesti vastuussa kansalaistensa suojelusta omassa maassaan.
”Venäjän intressi Krimillä on kylmästi valtapoliittinen. Se pönkittää asemaansa, jotta näyttäisi siltä, että Venäjä on ystävien ja liittolaisten ympäröimä.”
Suomi sen sijaan on liittolaisten ympäröimä, EU:n.
Krimin kriisi voi vaikuttaa siihen, mitä suomalaiset ajattelevat EU:sta, Ojanen sanoo.
Kriisi onkin monella tapaa testi EU:lle. ”EU:n täytyisi nyt vain esittää omaa itseään. Siis sitä, että vaikka se on hajanainen, on pohjalla samat arvot.”
Ukrainan kriisi sai sysäyksen, kun Ukrainan syrjäytetty presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi joulukuussa kauppasopimusneuvottelut EU:n kanssa.
EU on osallinen, ja Suomikin haluaa, että EU hoitaa Ukrainan kriisin. Silti myös kahdenväliset suhteet Venäjään ovat tärkeät.
Kun Suomi liittyi EU:hun, iloittiin siitä, ettei Venäjä-suhdetta tarvitse enää hoitaa yksin. Sitten EU laajeni, ja EU:n ja Venäjän suhde mutkistui. Suomen johdon pitääkin huolehtia kaikkien väleistä kaikkiin. ”Suomi ei koskaan ota Venäjän suhteen mitään riskejä”, Ojanen sanoo.
Suomen lisäksi maailmalla on paljon muitakin, jotka eivät ole muuttaneet käsitystään Venäjästä. Esimerkiksi Yhdysvallat.
Silti Yhdysvallat yllättyi Venäjän toimista, sanoo amerikkalainen Venäjän- ja Ukrainan-tutkija Robert Nurick. Nurick vierailee tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa.
”Venäjä-suhteissa on edessä vaikein kausi sitten kylmän sodan”, Nurick sanoo.
Sitä, mihin Yhdysvallat laittaa rajansa Ukrainan kriisissä, ei voi vielä tietää. ”Kysymys kuuluu, mikä on Venäjän paikka tulevaisuuden turvallisuuspoliittisessa ympäristössä.”
Sotilaallista vastakkainasettelua ei halua kukaan, Nurick sanoo. ”Presidentti Putin on kuitenkin mennyt pidemmälle kuin kukaan olisi uskonut.”