Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes kommentoi Ukrainan presidentinvaaleja STT:n haastattelussa 25.5.
Poroshenko tähtää presidentiksi ensimmäisellä
kierroksella. Selvä voitto olisi tärkeä Ukrainan vakauden kannalta.
Jos ei ihmeitä tapahdu, Ukrainan seuraava presidentti on
Petro Poroshenko. Kiinnostavampaa on se, valitaanko suklaalla rikastunut
oligarkki heti ensimmäisellä kierroksella.
Ensimmäisen kierroksen voitto olisi tärkeää paitsi
Poroshenkolle itselleen, myös koko Ukrainalle. Se tukevoittaisi hänen valtaansa
ja helpottaisi hajaantuneen kansan kokoamista Kiovan huteran keskushallinnon
taakse.
Suvereeni voitto voisi vakuuttaa myös Venäjän siitä,
ettei Itä-Ukrainan vakautta kannata horjuttaa.
Poroshenko on itsekin ymmärtänyt asemansa. Hän on
vaalikentillä pelotellut äänestäjiä, ettei toista kierrosta välttämättä edes
tule, jos valinta lykkääntyy toiselle kierrokselle.
Viimeisimpien mielipidetiedustelujen perusteella yli 50
prosentin äänisaalis on mahdollinen, mutta epätodennäköinen. Tilannetta sotkee
Itä-Ukrainan sekava tilanne. Monessa paikassa kapinalliset estävät kansaa
äänestämästä, ja idässä moni boikotoi vaaleja muutenkin.
Ironista kyllä, Itä-Ukrainan pienempi äänestysaktiivisuus
sataa Poroshenkon laariin. Hänen kannatuksensa idässä on muuta maata pienempi,
ja eniten tilanteesta kärsivät Venäjä-mieliset Mihailo Dobkin ja Sergei
Tihipko.
Bisnes vai politiikka?
Poroshenko on luvannut kampanjansa aikana muun muassa
palauttaa Krimin Ukrainalle ja korjata Venäjä-suhteet kolmessa kuukaudessa.
Molemmat lupaukset ovat poskettomia, mutta Poroshenko tuskin joutuu niistä
edesvastuuseen, arvioi ohjelmajohtaja Arkady Moshes Ulkopoliittisesta
instituutista.
–·Tärkeämpää on, pystyykö hän erottamaan bisneksensä
politiikasta.
Tiettävästi aina hän ei ole pystynyt. Päätöksiin voivat
vaikuttaa muun muassa Poroshenkon suklaatehdas Venäjällä ja telakka Krimin
Sevastopolissa. Lisäksi Poroshenko omistaa Ukrainassa suositun tv-kanavan, jota
hän on hyödyntänyt vaalikampanjassaan.
Paljon on kiinni myös lännestä. Jos EU ja Yhdysvallat
vaativat rahojensa vastineeksi tarpeeksi ponnekkaasti avoimuutta ja lahjonnan
kitkemistä, Ukrainan umpikorruptoitunut poliittinen kulttuuri voi muuttuakin.
EU- ja Nato-myönteinen Poroshenko ei missään nimessä
kuulu Venäjän suosikkiehdokkaisiin Ukrainan presidentiksi. Tästä huolimatta
Moshes uskoo, että lopulta myös Venäjä kelpuuttaa Poroshenkon, kuten kelpuutti
aikoinaan Viktor Jushtshenkonkin.
–·Mutta jos Poroshenko alkaa muuttaa Ukrainan taloutta ja
poliittista kulttuuria länsimaisemmaksi, Venäjä-suhteet kärsivät, Moshes sanoo.
Tymoshenko pahin vihollinen
Vaikka Poroshenko on presidenttiehdokkaista suosituin joka
puolella Ukrainaa, hänellä on vihollisia myös kotikentällä. Pahin niistä on
vastaehdokas Julia Tymoshenko. Yhteneväisistä poliittisista mielipiteistään
huolimatta kaksikko ei ole tullut lainkaan toimeen keskenään riitaannuttuaan
vuonna 2005 Jushtshenkon hallituksessa.
Yhteistyö Poroshenkon ja Tymoshenkon välillä tuskin tulee
kyseeseen. Todennäköisemmin huonona häviäjänä tunnettu Tymoshenko tekee
kaikkensa, jotta Poroshenko epäonnistuisi presidenttinä.
Tymoshenkon kannatus ei kuitenkaan ole ennallaan. Myös
hänen liittolaisensa tietävät sen ja voivat hyvinkin vaihtaa Poroshenkon
leiriin paremman poliittisen tulevaisuuden toivossa. Liittolaisia Poroshenko
tarvitseekin, sillä hänellä ei ole takanaan omaa puoluetta tai poliittista
ryhmittymää.
Myös tarpeeksi ruma tappio vaaleissa voisi hillitä
Tymoshenkon intoa heittää kapuloita Poroshenkon rattaisiin.
Ukraina valitsee pienimmän pahan
Vaikka Petro Poroshenko voittanee Ukrainan vaalit selvin
luvuin, hänen kannatuksensa ei ole mitenkään hurmoksellista. Monelle hänen
äänestäjistäänkin Poroshenko on vain pienin paha kelvottomista ehdokkaista.
Poroshenko on ollut Ukrainan valtakunnanpolitiikassa
mukana runsaat 15 vuotta. Sinä aikana hän on paitsi kääntänyt, myös vaihtanut
takkinsa useaan otteeseen. Hänen entisiin liittolaisiinsa kuuluvat niin entiset
presidentit ja arkkiviholliset Viktor Jushtshenko ja Viktor Janukovitsh kuin
näitä edeltänyt Leonid Kutshmakin.
Monissa liemissä keitettyä Poroshenkoa pidetään
ideologiattomana opportunistina, joka osaa vaihtaa leiriä tuulen kääntyessä.
Kuvaavaa on, että mielipidekyselyn mukaan vain alle viisi prosenttia
ukrainalaisista pitää Poroshenkoa rehellisenä.
Muista oligarkeista ja politiikan konkareista Poroshenkon
erottaa se, että hän on tehnyt omaisuutensa pääosin itse. Poroshenko myös
loikkasi ensimmäisten joukossa Maidanin mielenosoittajien tukijaksi, mutta
pysytteli kaukana neuvotteluista, joissa mielenosoittajien johtajat tekivät
kompromisseja vihatun Janukovitshin kanssa.
Teflon-pintaista Poroshenkoa ei jostain syystä pidetä
syyllisenä edeltäjiensä kähmintöihin ja tunarointeihin.
Toisaalta Poroshenkon joustava selkäranka voi olla
nykytilanteessa myös hyvä asia, sillä neuvotteluissa Venäjän ja Itä-Ukrainan
kapinallisten kanssa täytyy olla valmis myös myymään periaatteitaan.
Eniten epäilyksiä herättävät Poroshenkon läheiset suhteet
lähes koko Ukrainan taloudelliseen ja poliittiseen eliittiin. Löytyykö häneltä
kanttia puuttua kavereidensa bisneksiin tai jopa passittaa heitä vankilaan?