Pieniä askelia rannalla
Sunnuntaisuomalainen
Matias Manner






Onhan tämä Cancúnin kaupunki varsin surkuhupaisa kokouspaikka maanantaina alkavalle YK:n suurelle ilmastokokoukselle. Ei luonto tällaisia cancúneita enempää kestä!


Jotta täällä vuosittain käyvät kolme miljoonaa turistia voivat maata näillä rannoilla, on tänne pitänyt kärrätä uskomattomat määrät hiekkaa. Se piti tehdä vielä toistamiseen vuonna 2005, kun täällä riehunut Wilma-pyörremyrsky heitti rantojen hiekat taivaan tuuliin.


Wilma oli täällä ennennäkemätön, mutta ilmastonmuutoksen myötä trooppiset hirmumyrskyt ovat vain voimistumassa.


Ennen hiekkarallia rantojen mangrovemetsäinen ekosysteemi piti tuhota, sillä vielä 1970-luvun alussa Cancún oli vain koskematonta ja pusikkoista Karibianmeren rantaa. 40 vuodessa kaupungin asukasluku on noussut nollasta 700000:een.


Cancúniin siis tullaan ennen kaikkea rantalomalle, ilman sen ihmeellisempiä tulostavoitteita, ja hieman samoin on laita tässä vuoden ilmastoneuvottelut huipentavassa YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa.


Ei ole mikään uutinen, että sitovaa ilmastosopimusta ei solmita Cancúnissakaan. Viime vuoden kokouksesta Kööpenhaminasta sitä tosissaan odotettiin, siis ehkä koko vuosisadan tärkeintä kansainvälistä sopimusta, mutta tuloksena oli turhauttava pettymys.


Alkavissa neuvotteluissa huomio kiinnittyy jälleen jyrkkään kuiluun ilmastotieteen suositusten ja kansainvälisen ilmastopolitiikan välillä.


Nykymenolla valtiot eivät ole pysäyttämässä ilmastonmuutosta tavoitteeksi asetettuun kahteen asteeseen, vaikka tiedemiesten mukaan jo kaksikin astetta on aiemmin tiedettyä riskialttiimpaa.


–On selvää, että mitä tahansa tuloksia saadaan Cancúnista tai ensi vuonna Etelä-Afrikasta, ne eivät saavuta ilmastotieteen suosituksia. Se on tietenkin huolestuttavaa ja tulee nostamaan kansalaisjärjestöjen ankaran kritiikin Cancúnissakin, kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin erikoistunut tutkija Antto Vihma Ulkopoliittisesta instituutista toteaa.


–Me emme todellakaan ole sillä kahden asteen polulla, myöntää myös Suomen pääneuvottelijana kokouksessa toimiva Sirkka Haunia.


Hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen (vihr.) muistuttaa vielä, että viime vuonna allekirjoitettu Kööpenhaminan sitoumuskin on tavoitteineen kaukana turvallisesta tulevaisuudesta.


–Sen lupaukset päästörajoituksista johtaisivat runsaan kolmen asteen lämpenemiseen. Se merkitsisi katastrofaalisia tuhoja ihmisille ja ympäristölle, Tynkkynen tiivistää.


Cancúnin kokouksesta on puhuttu koko vuosi alistuneeseen sävyyn. Puheet kielivät pessimismistä mutta myös toisenlaisesta strategiasta. Nyt tavoitteena on suuren harppauksen sijaan useita pieniä askeleita.


–Eivät odotukset täysin olemattomia ole, Haunia sanoo.


–Elättelen toivoa sellaisesta ilmapiiristä, jossa asiat etenisivät nopeasti. Pitää muistaa, että siellä on hyvin paljon maaryhmiä, jotka todella haluaisivat eteenpäin.


Cancúnissa yritetäänkin raivata tietä tulevalle. Myös Oras Tynkkysen katse tähyää jo vuoden päähän ja seuraavaan ilmastokokoukseen Etelä-Afrikassa.


–Toivottavasti siellä olisi realistinen mahdollisuus hyväksyä vahva ja kattava ilmastosopimus. Suomelle ja koko maailmalle tärkeintä on saada aikaan sellainen.


–Cancúnissa voidaan edistyä ilmastonmuutokseen sopeutumisen, eri toimenpiteiden rahoituksen ja metsäkadon estämisen kaltaisissa asioissa. Yksittäisistä asiakysymyksistä hiilinieluilla on erityisen suuri merkitys näin metsäiselle maalle, Tynkkynen paaluttaa listaansa.


Reunaehtoja ilmastoneuvotteluille asettavat näkyvät ja näkymättömämmät neuvottelublokit. Suomi neuvottelee osana EU:ta. Kehitysmailla on oma yli 130 maan G77-ryhmänsä.


Maailman suurin saastuttaja Kiina ja sen tavoin kehitysmaiksi laskettavat Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka muodostavat vaikutusvaltaisen Basic-ryhmän. Latinalaisen Amerikan mailla on ärhäkkä ja alati arvaamaton Alba-ryhmä. Heidän vaatimuksensa teollisuusmaille ja varsinkin Yhdysvalloille ovat saaneet rikkaiden maiden neuvottelijat epäuskoisen hermoromahduksen partaalle.


Jotkut öljyntuottajamaat ovat suorastaan pyrkineet sabotoimaan ilmastoneuvotteluja.


Ja sitten on tietenkin USA.


–Jos Yhdysvallat todella aikoisi osallistua laillisesti sitovaan kansainväliseen ilmastosopimukseen, se vaatisi maan senaatissa 67 senaattorin hyväksynnän sadasta senaattorista. Se on nykyään todella vaikeaa saavuttaa, ja ilmastoasioissa se näyttää aivan mahdottomalta, Antto Vihma sanoo.


Kaksistaan yli puolet maailman kasvihuonepäästöistä tuottavat Yhdysvallat ja Kiina nokittelevat toisilleen. Kumpikaan ei halua antaa toiselle kilpailuetua päästövähennyksillä, mikä tukkii samalla koko maailman toiveet merkittävimmistä sopimuksista.


Ilmastoneuvottelut ovatkin näyteikkuna tämän päivän maailmanpoliittisiin kytkentöihin, eivätkä ne ole kaunista katsottavaa.


–Esimerkiksi Kiinan ei tarvitse aina itse tehdä likaista työtä vaan se pystyy toimimaan tiettyjen kehitysmaiden kautta. Kööpenhaminassa Kiina teki sitä Sudanin kautta moneen otteeseen. Kiina itse oli hiljaa, kun Sudan blokkasi neuvotteluraiteilla etenemistä.


–Sehän meni suorastaan vänkäämiseksi ja oli selvä asia, ettei Sudan siinä ajanut omaa etuaan. Sudanilla ei ole kansainvälisesti kovin monia kauppakumppaneita ja kavereita, mutta Kiina on sellainen, Antto Vihma kertoo.


Latinalaisen Amerikan Alba-maiden retoriikka on ollut varsin äänekästä.


–Alba-maat ovat sellainen jokerikortti. Luulen, että osa niistä on kannanotoissaan ihan tosissaan, mutta mukana on myös ihan selvästi USA:n vastaista geopolitiikkaa. Siinä on ollut myös selvä populistinen viesti kotimaan yleisölle, että hei, me olimme kovia ja näytimme isommillemme, Vihma näkee.


–Onhan siellä maita, jotka eivät ajattele asiaa ilmaston kannalta vaan puhtaasti talouden ja politiikan kannalta. Sellainen kysymys tietenkin on, että saataisiinko näitä maita jossain vaiheessa eristettyä sopimusneuvotteluista, Haunia sanoo.


Geopoliittiset ulottuvuudet kertovat myös ilmastopolitiikan tärkeydestä. Jotkut maat ovat alkaneet määrittää ulkopolitiikkaansa pitkälti ilmastopolitiikan kautta. Pääneuvottelija Haunia on samaa mieltä ja arvelee, ettei kehitysmailla ole pitkällä tähtäimellä varaa neuvottelujen pitkittymiseen.


–Ilmastosta puhutaan koko ajan ja kaikkialla. Ei näillä mailla ole varaa hankkia sellaista mainetta, että ne eivät hoida hommiaan. Jos alamme hyväksyä vapaamatkustajat, hyväksymme samalla sen, että jätämme perinnöksemme huonomman maailman kuin jossa itse olemme saaneet elää, Vihma huomauttaa.


Järjestäjämaa on luvannut istuttaa Cancúnin alueelle 10000 puuta pienentääkseen 15000 kokousvieraan hiilijalanjälkeä. Vajaan kahden viikon päästä tiedetään, millaisen kokoluokan saavutus nuo puut ovat kokouksen aikaansaannosten luettelossa. •


YK:N ILMASTOKOKOUS


Ilmastoneuvotteluja käydään edelleen kahdella ”neuvotteluraiteella”, josta toisella tavoitellaan laajaa kansainvälistä ilmastosopimusta ja toisella jatkoa Kioton pöytäkirjalle.


Yhdeksi Cancúnin kokouksen avainkysymyksistä on nousemassa lyhyen aikavälin rahoitussitoumus Fast Start Finance, jolla rahoitettaisiin varsinkin kaikkein köyhimpien ja haavoittuvimpien kehitysmaiden päästöjen vähentämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.


Metsäkadon vähentämiseen tähtäävän REDD+-mekanismin tulevien vuosien työohjelma yritetään viimeistellä Cancúnissa. REDD+ rahoittaisi metsien suojelua ja kestävän kehityksen mukaista hoitoa. Myös Suomi on mukana kumppanuudessa.