Pohjois-Korea uhmaa maailmaa

Raimo Väyrynen
Aamulehti, Turun Sanomat

Miten ojentaa ydinkokeitaan jatkavaa Pohjois-Koreaa? Eräs tapa on tukkia maan eliitin hämärät kansainväliset
rahakanavat.

Pohjois-Korea teki toisen ydinkokeensa. Lokakuussa 2006 tehty
ensimmäinen räjäytys oli voimaltaan yhden kilotonnin luokkaa, nyt
toteutettu koe kymmenkertainen. Nykyisin mitoin se oli edelleen pieni
paukku, mutta vastasi kuitenkin elokuussa 1945 Japaniin pudotettujen
atomipommien tuhovoimaa.

Pohjois-Korean ensimmäinen ydinkoe sai YK:n turvallisuusneuvoston
tuomitsemaan sen ja toteuttamaan talouspakotteita. Neuvoston
päätöslauselma 1 718 myös kielsi Pohjois-Korealta kokeet
mannertenvälisen kantomatkan ohjuksilla.

Pohjois-Korea uhmasi kieltoa: viime huhtikuun alussa se teki
ilmeisesti epäonnistuneen kokeen ballistisella ohjuksella.
Turvallisuusneuvosto tuomitsi teon yksimielisesti ja tiukensi vuonna
2006 aloitettuja talouspakotteita.

Jo tuolloin Pohjois-Korea ilmoitti kostavansa pakotepäätöksen
uudella ydinkokeella. Nyt räjäytettyä paukkua osattiin siis odottaa.
Kun olin toissaviikolla Etelä-Koreassa, asiantuntijoiden yksimielinen
kanta oli, että toinen ydinkoe oli tulossa. Kyse oli vain siitä,
milloin ja miksi.

Ensimmäisen selityksen mukaan koe liittyy Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen
suhteeseen, toisen selityksen mukaan maan sisäpolitiikkaan.

Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang ei ole ollut tyytyväinen
kuuden valtion ryhmään, jossa on keskusteltu sen ydinasepolitiikasta.
Ryhmää vetää Kiina, muita jäseniä ovat Pohjois-Korean lisäksi
Yhdysvallat, Japani, Venäjä ja Etelä-Korea.

Muutamasta edistysaskeleesta huolimatta ryhmän kokonaistulos on
ollut olematon Pohjois-Korean haluttomuuden vuoksi. Se on pyrkinyt
hajottamaan viiden maan rintamaa ja on siinä osaksi onnistunut, koska
Kiina ja Venäjä eivät halua täysin eristää Pohjois-Koreaa.

Nyt Pjongjang on vetäytynyt ryhmän toiminnasta, kuten jo aikaisemmin Kansainvälisestä atomienergiajärjestöstä
(IAEA) ja ydinaseiden leviämisen kieltävästä sopimuksesta (NPT).

Kiinalla ja Etelä-Korealla on erityinen asema Korean niemimaan
konfliktissa. Ne ovat Pohjois-Korean rajanaapureita, ja Pohjois-Korean
sortuminen aiheuttaisi pakolaisvirtoja ja muuta epävakautta.

Etelä-Korea haluaa niemimaan yhdistymistä ja on valmis maksamaan
siitä kovankin taloudellisen hinnan. Sille sopisi asteittainen
yhdistyminen. Pulmana on, kuinka rangaista Kim Jong-ilin diktatuuria
pahoista teoistaan kaatamatta Pjongjangin hallitusta.

Ongelmalla on myös humanitaarinen ulottuvuutensa. Viime vuosien
poliittisiin paketteihin on kuulunut polttoaineiden ja elintarvikkeiden
toimituksia Pohjois-Korealle vastineeksi hyvästä käytöksestä.
Poliittista vastinetta avulle ei ole juuri tullut, mutta tavallinen
pohjoiskorealainen on siitä hieman hyötynyt, vaikka puolue-eliitti ja
armeija ottavatkin avusta tuntuvan osan. 1990-luvun lopulla kaksi
miljoonaa pohjoiskorealaista kuoli nälkään ja tauteihin, eikä
inhimillisen katastrofin haluta toistuvan.

Pohjois-Korea pyrkii hajottamaan viiden neuvottelukumppaninsa rintamaa ja luomaan erityissuhdetta
Yhdysvaltoihin, jota Pjongjangissa pidetään suurimpana turvallisuusuhkana.

Miltei perverssillä tavalla Pohjois-Korean johto ajattelee, että
hankkimalla ydinaseen ja kyvyn iskeä Yhdysvaltoja vastaan se saavuttaa
poliittisen tasavertaisuuden ja mahdollisuuden neuvotteluihin nykyisen
pakotepolitiikan sijasta.

Se merkitsee, ettei Pjongjang missään tapauksessa ole valmis
luopumaan ydinaseistaan. Arvioiden mukaan Pohjois-Korealla on nyt 40
kilogrammaa asekelpoista plutoniumia, joka riittää 7-8
ydinräjähteeseen. Maa on ilmoittanut käynnistävänsä uudelleen
plutoniumia tuottavan ydinreaktorinsa Yongbonissa.

Pohjois-Korealla on toimintakelpoisia taktisia ydinaseita, joiden
kantomatka ulottuu Etelä-Koreaan ja ehkä Japaniin. Mannertenvälisiä
ohjuksia sillä ei toistaiseksi ole. Siltä puuttuu myös kyky pienentää
ydinräjähteensä ohjusten kuljetettaviksi. Pohjois-Korean ydinase ei
siis ole lähitulevaisuudessa sotilaallinen uhka naapurimaille, vielä
vähemmän Yhdysvalloille, mutta pyrkimys siihen on ilmeinen.

Toinen selitys Kim Jong-ilin ydinasepolitiikalle liittyy
sisäpolitiikkaan. Johtaja itse on ilmeisesti sairas, ja on ratkaistava
seuraajakysymys. Vallan pysymiseen perheessä tarvitaan armeijan
suostumus. Armeija on vanhan vallan viimeinen linnake; sen lahjomiseen
on käytetty huomattava osa maan niukoista voimavaroista, jopa kansan
kustannuksella.

Varustelupolitiikallaan Kim Jong-il haluaa osoittaa kenraaleille,
että myös hänen seuraajansa, nuorin poikansa Kim Jong-un, jatkaa kovaa
linjaa ja pitää heistä hyvää huolta.

Sotilaalliset iskut Pohjois-Korean ydinlaitoksiin ovat poissuljettu
vaihtoehto. Ne aiheuttaisivat Kaukoidässä kaaoksen, jota kukaan ei
pystyisi hallitsemaan. Taloudellisten pakotteiden tiivistäminen ja
diplomatia ovat ainoat vaihtoehdot.

Mutta diplomatia ei voi toimia, ellei Pohjois-Korea ole
yhteistyöhaluinen. Pjongjang ehkä odottaa Barack Obaman hallinnolta
aivan uutta poliittista avausta, mitä tuskin on tulossa.

Jos Washington tekee myönnytyksiä tällä alalla, ne
kohdistuvat todennäköisemmin Iraniin olettaen, että se todella haluaa neuvotella omista ydinasesuunnitelmistaan.

Pakoteruuvia voidaan kiristää, mutta siinä ei ole enää monta kierrosta jäljellä. Mahdollista on estää entistä
tehokkaammin Pohjois-Korean eliitin kansainväliset rahavirrat.

Kim Jong-ilin hallinto on luonut hämärien kansainvälisten
taloussuhteiden verkon, jonka kautta maahan saadaan
ylellisyystuotteita. Kanavat pitäisi pystyä sulkemaan.
Pohjoiskorealaiset pankkitilit esimerkiksi Macaossa tulisi saada
entistä tarkempaan syyniin.

Yhdysvaltojen käynnistämä ydinmateriaali- ja ohjuskaupan valvontajärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden tarkastaa aluksia,
joiden arvellaan kuljettavan sotilaallisesti arkaa tavaraa.

Maanantaina YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi yksimielisesti
Pohjois-Korean ydinkokeen. Neuvosto jatkanee keskusteluja pakotteiden
tehostamisesta.

Muu maailma on yhä turhautuneempi. Pohjois-Korealla ei ole enää
yhtään varsinaista ystävää. Jos se turvautuu suoriin sotilaallisiin
toimiin naapureitaan vastaan, vastaisku on kova.