Puolustuspoliittinen yhteistyö virinnyt Pohjoismaissa
Kansan Uutiset
Jouko Huru

UPI:n eläkkeelle jäävä johtaja Raimo
Väyrynen ei pidä Venäjän-uhkaa merkittävänä pohjoismaisen yhteistyön
siivittäjänä. Luonnonvaroihin liittyviä Venäjän talous- ja
turvallisuuspoliittisia ongelmia hän pitää sotilaallista uhkaa
suurempana.

Ulkopoliittisen instituutin UPI:n johtaja Raimo Väyrynen pitää virinnyttä pohjoismaista yhteistyötä hyvänä.

Tutkijan uransa jo Kekkosen aikaisessa Suomessa 1960-luvun lopulla
aloittanutta Väyrystä hieman hymyilyttää, että pohjoismainen yhteistyö
on virinnyt nimenomaan puolustuspolitiikassa.

Hän muistaa, että Suomi rajasi ulko- ja puolustuspolitiikan pois
pohjoismaisesta yhteistyöstään, kun se aikoinaan liittyi Pohjoismaiden
neuvostoon 1955.

Väyrynen itse tunsi aikoinaan nahoissaan samat Suomen ja Neuvostoliiton
suhteiden erityispiirteet ja -paineet. Hänen tutkijapiireissä esiin
nostamansa arvio, jonka mukaan Suomen solmimat kansainväliset
sopimukset eivät estäneet Neuvostoliittoa sijoittamasta
kriisitilanteessa ydinaseita Suomeen, nostatti kohun 1983. Presidentti
Mauno Koivisto nimitteli Väyrystä ”ennustajaeukoksi”.

Aikaa ennen Euroopan unionin jäsenyyttä Väyrynen luonnehtii nykyistä vähemmän vakaaksi.

– Olimme aika tavalla itsellisellä mutta myös epävakaammalla pohjalla.
EU on tuonut vakautta ja avannut uudella tavalla kansainväliset
yhteydet.

Uransa alkuvuosina Väyrynen toimi vuonna 1970 aloittaneessa Rauhan- ja
konfliktintutkimuslaitoksessa TAPRI:ssa johtajana 1972–78. Helsingin
yliopiston professoriuden kautta hän meni yli kymmeneksi vuodeksi
Yhdysvaltoihin ja toimi muun muassa Indianassa Notre Damen yliopistossa
sekä rauhantutkimuslaitoksen johtajana että professorina 1993–2002.

Suomeen palattuaan Väyrynen on toiminut Suomen Akatemian pääjohtajana 2004–07 ja UPI:n johtajana 2007–09.

Sotilasliitot eivät esteenä yhteistyölle

Väyrynen arvioi, että pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön
kasvu johtuu monista asioista, mutta suuren arvon hän antaa
puolustusvoimain komentajalle Juhani Kaskealalle ja hän aktiiviselle
kaudelleen (2001–2009).

Kaskealan aikana puolustusvoimat kansainvälistyi ja tiivisti
yhteistyötään myös puolustusliitto Naton kanssa. Suomi meni mukaan
kriisinhallintaoperaatioihin muun muassa Afganistaniin ja Tshadiin.

Väyrynen sanoo, että syyt puolustuspoliittisen yhteistyöhön ovat ennen
kaikkea taloudellisia. Hän näkee myös poliittisten asenteiden
lieventymistä yli sotilasliittorajojen.

Sotilasliittoon kuuluminen tai liittoutumattomuus eivät enää ole
yhteistyön esteenä. Norja, Tanska ja Islanti kuuluvat Natoon ja Suomi
ja Ruotsi ovat liittoutumattomia.

– Ennen kaikkea pyritään kehittämään materiaaliyhteistyötä ja
järjestämään harjoituksia yhdessä. Puolustusvoimien johto tapaa aika
säännöllisesti toisiaan, mikä ei tullut kuuloonkaan vanhana aikana.

Norjan entinen pitkäaikainen ulkoministeri Thorvald Stoltenberg teki
reilu vuosi sitten pohjoismaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa
pohtivan raportin, jossa oli aika pitkälle meneviä ehdotuksia.

Pisimmälle menevä Stoltenbergin ehdotus oli Islannin ilmatilan yhteisvalvonta.

Sitä Väyrynen pitää Suomen kannalta epärealistisena ja kalliina:

– Eiköhän se ole Naton asia.

Myönteisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön suhtautuva Väyrynen on hieman
kyyninen Stoltenbergin ehdottamiin pohjoismaisiin turvatakuihin.

– Turvatakuukeskustelut on viisasta käydä EU:n puitteissa ja katsoa mitä ne siellä todella merkitsevät.

Yhteinen ilmatila ja meri – sekä naapuri-Venäjä

Väyrynen myöntää, että pohjoismaiden yhteen lasketut ilmavoimat eivät
ole merkityksetön asia EU:ssa. Jo pelkästään Suomella, Ruotsilla ja
Norjalla on yhteensä enemmän hävittäjiä kuin yhdelläkään
eurooppalaisella valtiolla.

Taloudellisten seikkojen lisäksi ilma-aseiden laaja kattavuus ja
yhteinen Itämeri saattavat Väyrysen mielestä ajaa pohjoismaat nykyistä
mittavampaan alueittensa valvontayhteistyöhön.

– Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että Pohjolasta tulisi jonkinlainen poliittinen saatika sitten sotilaallinen blokki.

Sotilaallisessa mielessä Väyrynen ei pidä vanhaa Venäjän-uhkaa
mitenkään merkittävänä pohjoismaisen yhteistyön siivittäjänä. Väyrynen
arvioi viileästi, että puheistaan huolimatta Venäjä on sotilaallisesti
heikko eikä ole uhka EU-maille.

Venäjän viimeaikainen takertuminen turvallisuuspoliittisissa puheissaan
ydinaseeseen on osoitus Väyrysen mukaan Venäjän tavanomaisten
puolustusvoimien kehnosta tilasta.

Väyrynen hieman ihmettelee, että vuosi sitten Venäjän presidentti
Dmitri Medvedev linjasi Helsingissä Venäjän olevan ydinaseettoman
maailman kannalla.

– Kansakunnantilapuheessa Medvedev ilmoitti nyt, että Venäjän panostusta ydinaseisiin pitää lisätä.

Venäjän sotilaallista uhkaa suurempana epävarmuutta lisäävänä tekijänä
Väyrynen pitää luonnonvaroihin liittyviä Venäjän talous- ja
turvallisuuspoliittisia ongelmia.

Kyse ei ole Itämeren kaasuputkesta vaan kiistelyt arktisen alueen öljy-
ja kaasuesiintymistä ja niihin liittyvistä talousongelmista – ja koko
Venäjän talousrakenteen epävarmuudesta.

Väyrysen arvion mukaan Venäjällä toimitaan nykyään paljolti hetkellisten impulssien mukaan.

– Jos tuntuu siltä, että Venäjän intressejä loukataan, niin ollaan valmiita ottamaan käyttöön räväköitäkin keinoja.