Puolustusvoimien Afganistan-kulut moninkertaistuivat

Puolustusvoimat ei kerro tarkasti ISAF-operaation voimankäytöstä. Valtiontalouden tarkastusvirasto moittii kriisinhallintaoperaatioiden raportointia.

Puolustusvoimien kustannukset Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa ovat kasvaneet operaation edetessä.

Armeijan kirjanpidon mukaan kustannushuippu osuu vuoteen 2011, jolloin kokonaiskulut kriisinhallinnassa olivat lähes 40 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 operaatio maksoi vajaat 30 ja vuonna 2013 noin 24,6 miljoonaa euroa.

Vuonna 2011 rahaa kului enemmän kuin neljänä ensimmäisenä toimintavuonna yhteensä. Vuosina 2002 – 2005 Puolustusvoimat käytti Afganistanissa yhteensä noin 33 miljoonaa euroa. Kustannukset jakautuvat ulkoministeriöltä tuleviin ylläpito- sekä puolustusministeriölle kuuluviin kalusto- ja hallintomenoihin.

Suomi osallistuu Afganistanissa sotilaalliseen kriisinhallintaan Nato-johtoisen ISAF-operaation (International Security Assistance Force) kautta.

Operaatio päättyy tämän vuoden lopussa, jonka jälkeen alkaa Nato-johtoinen jatko-operaatio.

Suomen osallistumista kriisinhallintaan Afganistanissa perusteltiin aikanaan muun muassa Suomen puolustusta hyödyttävien taitojen kehittämisellä, kansainvälisellä vastuulla rauhasta, huumeiden viljelyn vähentämisellä sekä Yhdysvaltain ja Nato -suhteiden ylläpitämisellä.

Kriisinhallinnan täsmälliset tavoitteet ja tulokset jäävät osittain pimentoon. Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV:n selvityksen mukaan edes eduskunta ei saa sotilaallisen kriisinhallinnan tavoitteista tietoja kattavasti ja systemaattisesti.

VTV moittii kriisinhallinnan tuloksellisuuden raportointia osin päällekkäiseksi ja sisällöltään puutteelliseksi. Tarkastusviraston mukaan myös kriisinhallintaoperaatioiden taloudellisten tietojen käsittely on useimmissa asiakirjoissa vähäistä.

Puolustusvoimien mukaan Sotilaalliseen kriisinhallintaan on Afganistanissa käytetty vuosina 2002 –2013 yhteensä noin 228 miljoonaa euroa.

VTV:n yhteenvedosta näkee, että Suomi on käyttänyt kahdessatoista vuodessa yli miljardi euroa sotilaalliseen kriisinhallintaan. Afganistanin valvonta on vienyt tästä summasta neljänneksen.

Kulujen kasvuun Afganistanissa löytyy useita perusteluja syitä. Yksi merkittävimmistä syistä on suomalaissotilaiden määrän kasvaminen. Vuosina 2002–2004 Suomi osallistui ISAF-operaatioon noin 50 sotilaan voimin. Vuonna 2011 paikalla oli jo lähes 200 taistelijaa.

Operaation edetessä taistelut ovat kiihtyneet, ja Afganistaniin on jouduttu hankkimaan panssaroitua kuljetuskalustoa.

Julkisessa keskustelussa Suomen poliittinen johto on puhunut johdonmukaisesti ISAF:sta sotilaallisena kriisinhallintana. Suomen on kiistetty olevan Afganistanissa sodan osapuoli, vaikka operaation aikana on kuollut kaksi suomalaista sotilasta.

Samaa viestiä toistaa myös Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen.

– Suomi on siellä kriisinhallintaoperaatiossa. Olosuhteet eri kriisinhallintaoperaatioissa vaihtelevat ja jossakin ne ovat muita vaikeampia, Puheloinen sanoo.

Ulkopoliittisen instituutin näkemyksen mukaan Suomi voidaan kuitenkin tulkita sodan osapuoleksi.

– Jos ajatellaan kapinallisen tahon eli Talibanin näkökulmasta, niin kaikki länsimaat ovat vihollisia ja osapuolia konfliktissa edelleenkin, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Sinkkonen.

Hän muistuttaa, että Talibanille ei ole mitään merkitystä sillä, onko Suomi mukana Afganistanissa Naton virallisena jäsenenä vai ei.

Suomen roolille sodan osapuolena voidaan löytää tukea kriisinhallintajoukkojen kokoonpanosta.

Puolustusvoimat on käyttänyt Afganistanissa useaan otteeseen erikoisjoukkoja. Se on poikkeuksellista tavanomaiseen kriisinhallintaoperaatioon verrattuna. Tämäkin vahvistaa ajatusta siitä, että Suomi on sodan osapuoli.

Erikoisjoukkojen roolista ja täsmällisistä tehtävistä on kerrottu julkisuuteen erittäin vähän. Armeijan niukkasanaisissa tiedotteiden perusteella erikoisjoukot olisi lennätetty Afganistaniin lähinnä koulutustehtäviin.

Esimerkiksi Utin erikoisjääkärirykmentin tehtäviin levottomassa Wardakin maakunnassa on kuulunut Puolustusvoimien mukaan muun muassa ”ampuma-asetaitojen, pienryhmätaktiikan sekä oikeaoppisen viranomaistoiminnan” kouluttaminen.

Erikoisjoukkojen ohella suomalaisten erityisosaamista on hyödynnetty ISAF:ssa esimerkiksi myös taisteluhelikopterien johtamisessa.

Sotilasaikakauslehden mukaan suomalaisupseeri työskenteli vuonna 2013 Afganistanissa ISAF:n ilmaoperaatiopäällikkönä Mazar-e-Sharifissa.

Suomen rooli pitää määritellä, koska sillä on merkitystä julkisen keskustelun ja lopulta myös operaation oikeutuksen ja rahoituksen kannalta.

Puolustusvoimat on tiedottanut suomalaisjoukkojen tulitaisteluista ja siitä, että vihollisen tulitukseen on vastattu Afganistanissa. Sen sijaan omien joukkojen voimankäytön vaikutuksista ei ole kerrottu.

Kriisinhallinnassa voimankäyttö on oikeutettua itsepuolustustilanteissa. Suomessa ISAF:sta ei löydy julkisia asiakirjoja, joissa käsiteltäisiin vihollisille tai siviileille itsepuolustustilanteissa mahdollisesti aiheutettuja tappioita.

ISAF:n kaltaisessa operaatiossa voimaa joudutaan käyttämään pakkotilanteissa, joissa harkinta-aikaa on erittäin vähän.

Puolustusvoimissa voimankäytöstä ollaan vaitonaisia. Komentaja Ari Puheloinen sanoo, että hänellä ei ole tietoa siviilien tai vihollistaistelijoiden mahdollisista kuolemista suomalaisten luodeista.

Ette ole koskaan nähnyt loppuraportteja sieltä?

– Sellaisia tietoja ei ole minun käsieni kautta kulkenut, Puheloinen sanoo.

Hänen mukaansa suomalaisilla on ollut Afganistanissa paikallisia turvallisuusjoukkoja tukeva rooli.

Esimerkiksi kylän tarkastustilanteissa suomalaiset ovat olleet komentajan mukaan tilanteessa ”ikään kuin varmistamassa” ja ”tukemassa ulkokehällä”.

– Ne ovat olleet kaikki sellaisia itsepuolustustilanteita ja se on tietysti lähtökohtanakin meidän voimankäytössämme.

Suomen osallistumista Afganistanin operaatioon Puheloinen perustelee muun muassa kansainvälisellä yhteisvastuulla. Hänen mukaansa operaatio on myös osa Suomen puolustusta.

– Usein sanotaan vähän virheellisesti, että olemme kriisinhallintatehtävissä, jotta saamme oppia. Kyllä ykkössyy kriisinhallintaan on se, että olemme mukana toteuttamassa kansainvälisen yhteisön missiota ja sen ohessa meille tulee merkittävää oppia.

Afganistanin kokemuksia on Puheloisen mukaan hyödynnetty esimerkiksi varusmieskoulutuksessa.

– Yksi esimerkki on se, miten tärkeätä on toistaa tiettyjä suorituksia, jotta henkilö pystyy toimimaan järkyttyneenä ja erityisesti pimeässä, Puheloinen sanoo.

Sinkkonen muistuttaa, että operaation tavoitteiden toteutumisen mittaaminen on käytännössä mahdotonta. Esimerkiksi turvallisuusvaikutuksia on vaikea mitata.

Ilman operaatiota Afganistanin sisällissota olisi saattanut olla raaempi ja talibanit olisivat voineet päästä valtaan. Samalla se olisi Sinkkosen mukaan saattanut vaikuttaa esimerkiksi terrorismiriskin nousemiseen Euroopassa.

Suomi on jatkanut osallistumista ISAF:n seuraajaoperaation valmisteluun Natossa. Uusi operaatio alkanee vuoden 2015 alussa.

Mikä ISAF?

Suomi ja Afganistanin ISAF-operaatio

ISAF eli International Security Assistance Force.

ISAF on YK:n valtuuttama monikansallinen kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa.

Johdossa on Nato. Operaatio on perustettu joulukuussa 2001. Suomi osana kriisinhallintaoperaatioon vuodesta 2002.

Suomalaisten kriisinhallintajoukkojen vahvuus Afganistanissa on noin 100 sotilasta.

Pääosa joukoista palvelee Pohjois-Afganistanissa Mazar-I-Shrifin kaupungin läheisyydessä, jossa suomalaiset sijoittuvat Camp Marmal -nimiseen tukikohtaan. Lisäksi Kabulissa palvelee pieni suomalaisosasto.

Sotilaallinen kriisinhallinta on yksi Puolustusvoimien kolmesta lakisääteisestä tehtävästä. Vuosien 2000–2012 aikana valtio on käyttänyt yli miljardi euroa talousarviomäärärahoja sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Vuoden 2013 varsinaisessa talousarviossa sotilaalliseen kriisinhallintaan osoitettiin 123 miljoonaa euroa. ISAF-operaatioon kului 24,6 miljoonaa euroa.

Operaatioalue:

Afganistan on vuoristoista. Lähes 50 prosenttia maan pinta-alasta on vähintään 2 kilometrin korkeudessa. Vuoristoissa korkeuserot ovat suuria ja vaikeuttavat paikasta toiseen liikkumista.

Asukasluku:

noin 31 miljoonaa.

Pinta-ala:

noin 647 500 neliökilometriä.

Pääkaupunki:

Kabul, asukkaita noin 3 miljoonaa.

VTV-tarkastus

VTV julkaisi tarkastuskertomuksen sotilaallisen kriisinhallinnan tuloksellisuudesta viime syksynä. Vuoden 2013 varsinaisessa talousarviossa sotilaalliseen kriisinhallintaan osoitettiin kaikkiaan 123 miljoonaa euroa.

Tarkastusvirasto katsoo, että kriisinhallinnalle esitetyt tavoitteet eivät ole kattavat, riittävät ja loogisesti toisiinsa yhteydessä.

Tarkastukseen valittujen operaatioiden perusteella Puolustusvoimat on VTV:n mukaan ohjeistanut kriisinhallintaoperaatioiden taloudenhoidon asianmukaisesti sekä seurannut taloudenhoitoa taloussääntöjen mukaisesti.

YLE kertoi tarkastukseen liittyen Atalanta-operaation tapauksesta, jossa oli rikottu hankintalakia.

 

Sota, jota ei ole olemassa

Aamupäivä oli jo pitkällä, kun suomalaispartiota vastaan valmisteltiin hyökkäystä.

Oli tammikuun alku Mazir-i-Sharifin tukikohdan pohjoispuolella Afganistanissa. Suomalaissotilaat liikkuivat paikallisten viranomaisten kanssa ”koulutus- ja neuvonantotehtävissä”, kuten Puolustusvoimat myöhemmin kertoi.

Yhtäkkiä suomalaisia kohti tulitettiin rynnäkkökiväärillä sarja- ja kertatulta. Pian partiota kohti ammuttiin myös singolla.

Tapauksesta uutisoineen Helsingin Sanomien mukaan iskun tekijöihin oli näköyhteys. Hyökkääjät siis tiesivät, että vastassa oli kriisinhallintajoukkoja.

Yksi afgaaniviranomainen kuoli tulituksessa saamiinsa vammoihin.

Suomalaiset vastasivat tuleen panssaroiduista ajoneuvoistaan. Vastustajan mahdollisista haavoittumisista tai tappioista ei kerrottu. Puolustusvoimat kieltäytyi kertomasta tapauksen kaikkia yksityiskohtia ”strategisista syistä”.

Kyseessä oli yksi lukuisista tulitaisteluista Afganistanissa, joissa suomalaiset ovat joutuneet vastaamaan vihollisen tuleen. Silti Puolustusvoimat ja Suomen poliittinen johto väittävät sitkeästi, että Suomi ei ole sodan osapuoli. Kyse on kuulemma vain kriisinhallintaoperaatiosta.

Jos näin on, niin esimerkiksi oman voimankäytön yksityiskohtien kertominen siitä, onko operaatiossa kuollut vihollistaistelijoita tai siviilejä suomalaisten luodeista, ei luulisi olevan lainkaan ongelmallista.

ISAF:ssa ja muissa kriisinhallintaoperaatioissa käytetään julkisia varoja. Siksi niiden tavoiteasettelusta, taloudesta ja tavoitteiden toteutumisesta pitäisi tehdä nykyistä läpinäkyvämpää.

Esimerkiksi ISAF-operaation kustannusten kasvulle löytyy loogisia perusteita.

Toisaalta kriisinhallinnan menot ovat kasvaneet samaan aikaan, kun Puolustusvoimille on asetettu lukuisia säästötavoitteita.

Yksi syy Suomen läsnäoloon Afganistanissa on tietysti Nato-suhteiden rakentaminen. Operaatiosta kertyy lisäksi taistelukokemusta, jollaista on vaikea saada muualta.

Toisaalta voidaan kysyä, miten ISAF:iin maksetut varat hyödyttävät Suomen puolustusta?

Pitäisikö varoja ohjata kriisinhallinnan sijaan enemmän kertausharjoituksiin kotimaassa? Juuri kertausharjoitusten määrää on leikattu rajusti viime vuosien aikana.

Hyvä alku olisi se, että operaatioista kerrottaisiin enemmän. ISAF:n seuraajaoperaatioon osallistumista valmistellaan jo. Sen taloudesta, tavoitteista ja todellisesta luonteesta olisi hyvä aika keskustella.