Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen ja ohjelmajohtaja Juha Jokela kommentoivat Taloussanomien haastattelussa sekä Ranskan uuden presidentin Francois Hollanden että Kreikan parlamenttivaalitulosten vaikutusta EU-politiikkaan.
Kasvupolitiikkaa vyökiristyksen sijaan. Tätä vaati Ranskan presidentiksi valittu Francois Hollande vaalikampanjassaan. Asiantuntijat eivät usko, että Hollanden valta juuri heilauttaa EU-politiikkaa. Mutta Kreikka – se on suuri kysymysmerkki.
Ranskan presidentiksi valitun Francois Hollanden talouspoliittiset vaateet kyllä laimenevat, kun hän istuu samaan pöytään Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kanssa, asiantuntijat arvioivat.
Saksa ja Ranska ovat pitkälti vetäneet keskustelua EU:n velkakriisistä, ja moni pohtii, mikä muuttuu Ranskan presidentin mukana.
Jos vasemmistolaiselta Hollandelta kysytään, niin paljonkin. Hänen mielestään velkakriisin ratkaisussa on keskitytty liikaa kiristämiseen ja kuristamiseen. Talouskasvua pitäisi tukea enemmän, ja siksi Hollande onkin vaatinut EU:n talouskurisopimuksen uudelleen avaamista ja talouskasvua tukevista osista sopimista.
Ranskan tuleva johtaja on vaatinut myös aktiivisempaa roolia Euroopan keskuspankki EKP:lle, jonka hän tahtoisi alkavan lainoittaa suoraan hallituksia pankkien sijaan.
Oliko talouskasvusta puhuminen vaalitemppu?
Asiantuntijat arvioivat, etteivät erot Saksan ja Ranskan näkemysten välillä ole tulevaisuudessa niin suuria kuin vaalien alla on näyttänyt, vaalipuheet kun ovat vaalipuheita.
Lisäksi Saksan talous on vahvassa vedossa, ja Ranskan painoarvo on neuvottelupöydässä auttamatta pienempi, huomauttaa Ulkopoliittisen instituutin Upin johtaja Teija Tiilikainen.
Tiilikainen ei uskokaan, että Hollanden presidenttiys muuttaa erityisemmin suuntaa Euroopassa, ainakaan välittömästi.
Hän esittää ajatuksia, jotka eivät ole helposti toteutettavissa, Tiilikainen sanoo.
Ensinnäkin muut EU-maat tuskin innostuvat vaivalla väännetyn talouskurisopimuksen avaamisesta, Tiilikainen sanoo. Puheet elvytyspolitiikasta taas ovat hänen mukaansa ”enemmän vaalitemppu”, jolla Hollande on vedonnut ranskalaisiin.
Tiilikainen perustelee näkemystään sillä, ettei kasvun tukemista ole hylätty EU-politiikassa kuten Hollande on antanut ymmärtää. Hän muistuttaa, että kasvuun liittyviä tavoitteita on esimerkiksi kirjattu niin sanottu kilpailukykysopimukseen.
Myös Euroopan unioni -tutkimusohjelmaa Upissa vetävä Juha Jokela huomauttaa, että talouskasvun tukemisesta ollaan oltu kiinnostuneita myös Berliinissä. Tavoista, joilla kasvua potkitaan vauhtiin, maat voivat joutua vääntämään kättä: Ranskassa uskotaan julkisten hankintojen vääntövoimaan, Saksassa esimerkiksi rakenteellisiin uudistuksiin kasvun vauhdittajana, Jokela kuvaa.
Enemmän vääntöä Hollanden ja Merkelin välillä voi aiheuttaa EKP:n asema. Ranska haluaisi nähdä sen poliittisempana toimijana, mutta Merkel pitää tiukasti kiinni pankin riippumattomuudesta ja roolista hintavakauden säilyttäjänä.
Kreikasta on suuri kysymysmerkki
Kreikan vaalitulos sen sijaan voi pahimmillaan heilauttaa Euroopan vakautta, tutkijat arvioivat. Vanhat pääpuolueet ottivat rökäletappion, ja hallitukseen on otettava myös tuki- ja säästöpaketteja karsastavia puolueita.
Hallituksen muodostaminen voi viedä pitkään, mikä jo itsessään tuottaa epävarmuutta. Ja sitä, miten uusi hallitus suhtautuu EU:n, IMF:n ja EKP:n vaatimiin säästötoimiin, ei voi kuin arvailla tässä vaiheessa.
Jos tukea ei löydy nykypolitiikan jatkumiselle, vaihtoehto voi olla irtautuminen eurosta, Jokela sanoo. Hän kuitenkin painottaa, että Kreikan tilanteen arvioiminen tässä vaiheessa on pelkkää spekulaatiota nyt ei auta kuin odottaa.