Syyria radikalisoi Euroopassa
Suomen Kuvalehti
Mikko Huotari

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Sinkkonen kommentoi terrorismia nyky-Euroopassa Suomen Kuvalehdessä (8/2015). Sinkkosen mukaan esimerkiksi Tanskan taannoinen terrori-isku, jossa nuori tanskalainen hyökkäsi yksin keskustelutilaisuuteen, kuvastaa hyvin terrorismin uudehkoa vaihetta. Nyt iskut tehdään yksin tai pienellä porukalla, ja tekijöillä näyttää olevan kytkös ääri-islamiin. Syyrian humanitaarinen katastrofi on keskeinen tekijä uuden sukupolven ääri-islamismin nousun kannalta. 
Suomen Kuvalehti 8/2015 s. 12-13, julkaistu 20.2.2015
Syyria radikalisoi Euroopassa
Nykyterrorismi perustuu löyhiin yhteyksiin, ei tiukkoihin verkostoihin.
Tanskalainen Omar Abdel Hamid El-Hussein, 22, saapui kööpenhaminalaisen kulttuurikeskuksen keskustelutilaisuuteen ja ampui automaattiaseella nelisenkymmentä laukausta. Yksi ihminen kuoli.
Myöhemmin hän ampui vielä juutalaisen synagogan ovenvartijan. Aamuvarhaisella 15. helmikuuta poliisi ampui epäillyn El-Husseinin Nørrebron asemalla.
Ulkopoliittisen instituutin terrorismiasiantuntijan Teemu Sinkkosen mukaan tapaus kuvastaa eurooppalaisen terrorismin uudehkoa vaihetta. Isku tehdään yksin tai pienellä porukalla, ja tekijöillä näyttää olevan kytkös ääri-islamiin.
Tanskan iskuista epäilty oli tuttu tapaus kriminaalihuollolle. Vankilassa El-Husseinin käytös oli radikalisoitunut, ja asiasta oli ilmoitettu Tanskan turvallisuuspoliisille.
Sekä Tanskan iskuista epäilty että Pariisin iskujen tekijät olivat istuneet vankilassa erilaisista rikoksista tuomittuina.
”Monet radikalisoituvat ja verkostoituvat vankilassa, koska siellä tapaa muita samalla tavalla ajattelevia ja luo merkittäviä yhteyksiä”, Sinkkonen sanoo.
Syyrian humanitaarinen katastrofi on keskeinen tekijä uuden sukupolven ääri-islamismin nousun kannalta. Vuoteen 2013 terrorismi oli laskussa Euroopassa, mutta Syyrian sisällissota ja sen leviäminen naapurimaihin ovat nostaneet ääri-islamismia voimakkaasti.
”Moni haluaisi tehdä asialle jotain, mutta lailliset keinot ovat vähissä.”
Erityisesti Isis-terroristijärjestö on propagandallaan onnistunut luomaan vetovoimaisen mielikuvan siitä, että se pystyy nujertamaan vastustajansa.
Sinkkonen jaottelee nyky­ajan terrorismin kolmeen tyyppiin. Isisin ja al-Qaidan kaltainen toiminta edustaa organisoitunutta terrorismia, jossa on selkeä komentoketju.
”Toisena ovat löyhät verkostot, joissa yksilöt ovat yhteydessä järjestöihin, mutta mitään selvää käskytyssuhdetta ei ole havaittavissa.”
Kolmantena ovat yksittäiset toimijat, joilla ei ole kytkentöjä terroristijärjestöihin, mutta he ovat inspiroituneet esimerkiksi netin kautta saadun propagandan kautta.
Etenkin tämän inspiroituneen terrorismin takaa voi löytyä mielenterveyshäiriöitä ja syrjäytymistä, jotka radikalisoivat yksilöitä. Terrorismi on nurkkaan ajetun strategia. Sillä ei saavuteta kuin hetken ajan mainetta ja tietyissä piireissä kunniaa.
Sinkkosen mukaan vastaavanlainen inspiroitunut tai verkostoitunut isku voisi tapahtua Suomessa. Ainakin periaatteessa, koska Suomi kuuluu länsimaihin, jotka edustavat ääri-islamistisessa maailmankuvassa vihollista.
”Mitään strategista perustetta iskulle ei kuitenkaan ole, koska Suomi ei ole näkyvästi mukana kansainvälisissä sotatoimissa.”
Onko iskujen estäminen mahdollista?
”Täydellinen estäminen vaatisi totalitaristisia keinoja. Perusoikeuksien vähentäminen ei sovellu avoimeen demokratiaan”, Sinkkonen sanoo.
Terrorismi on silti hyvin harvinaista Euroopassa, vaikka sitä pelätään paljon. Maailman mittakaavassa terrorismista 80 prosenttia tapahtuu viidessä valtiossa: Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Pakistanissa ja Nigeriassa.
”Terrorismin ehkäisemisessä voidaan käyttää pehmeitä keinoja. Jos on poliittiset vapaudet ajaa omaa asiaa väkivallattomasti lakeja noudattaen, se vähentää tarvetta terrorismiin pitkällä aikavälillä, ja maltillistaa ääriajattelua. Ja se, että myös etniset vähemmistöt ovat samanarvoisia oikeuden edessä.”
Sinkkosen mukaan terrorismin uhan edessä pitää olla periksiantamaton.
”Pitää toki käydä keskustelua sananvapaudesta ja uskonnon pilkasta, mutta se pitää käydä omilla ehdoilla eikä väkivallan pelosta. Silloin tehdään itsesensuuria, joka on ääritahoille jo itsessään viesti siitä, että väkivallalla on merkitystä.” 
Mikko Huotari