Suomen ilmatilaa on loukattu vuonna 2014 jo yhtä paljon kuin koko viime vuonna

Asiantuntijoiden mukaan loukkaukset ovat voineet tapahtua sattumalta.

Viime aikojen ilmatilan loukkauksista ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tätä mieltä ovat niin puolustusministeri, Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen edustajat kuin politiikan tutkijatkin.

”En edelleenkään usko, että kyseessä olisi provokaatio, mutta sellaista välinpitämättömyyden makua tässä on”, sanoo puolustusministeri Carl Haglund (r) maanantaina sattuneesta Venäjän uudesta epäillystä ilmatilan loukkauksesta.

”Jos Venäjä haluaa, ettei suomalaisille synny väärää kuvaa, juoksua täytyy parantaa. Muuten suomalaiset vetävät kielteisiä johtopäätöksiä Venäjän tavasta toimia”, Haglund arvioi.

Viimeisin ilmatilan loukkausepäily sattui maanantaina iltapäivällä Loviisan ja Porvoon välillä. Ilmatieteenlaitoksen päivystävän meteorologin mukaan alueella ei ollut ukkosta.

Edellinen epäilty ilmatilan loukkaus tapahtui perjantaina Hangon edustalla ja sitä edellinen toukokuussa.

Haglund lähtee siitä, että ulkoministeriö selvittää asiaa Venäjän kanssa. HS:n tietojen mukaan ulkoministeriö on jo patistellut asiasta Venäjän Helsingin-suurlähettilästä.

Kaikki neljä tänä vuonna epäiltyä ilmatilan loukkausta ovat tapahtuneet Suomenlahdella.

”Neljä tapausta ei ole kovin merkittävä määrä tilastollisesti. Esitutkintojen perusteella edellisissä tapauksissa oli kyse myös sääolosuhteista, väärinymmärryksistä ja inhimillisistä virheistä”, sanoo Suomenlahden merivartioston apulaiskomentaja Ismo Siikaluoma.

Ilmavoimien komentaja Kim Jäämeren mukaan perjantaisessa ilmatilan loukkauksessa ei ole syytä epäillä muuta perustetta kuin ukkosen väistöä. Ukkosrintamat ovat olleet rajuja ja lentokaista on alueella kapea.

”Selvästi sotilaallisiin tarkoitusperiin liittyviä ilmatilan loukkauksia ei ole ollut yli viiteenkymmeneen vuoteen”, Jäämeri kertoo.

Arvelut siitä, että venäläiset haluaisivat loukata ilmatilaa nähdäkseen kuinka nopeasti Suomen ilmapuolustus toimii, ovat hänen mukaansa turhia.

”Tutkat valvovat ilmatilaa jatkuvasti, ja koneet pidetään sellaisessa lentoonlähtövalmiudessa kuin kulloinkin on tarve.”

Jäämeren mukaan tilanteita, joissa vieraan valtion sotilaskoneet olisivat testaus- tai voimannäyttötarkoituksessa ajaneet kovaa kohti Suomen ilmatilaa, ei ole koettu sitten kylmän sodan.

Tutkija Hanna Smith Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista arvioi, että osassa ilmatilan loukkauksia voi olla kyse siitä, että Venäjä testaa naapurimaan reaktioita: miten lehdistö asiaa käsittelee, miten valtionjohto ja sotilaat reagoivat. Osa ilmatilan loukkauksista taas on Smithin arvion mukaan puhtaasti vahinkoja.

Ukrainan kriisi tuo Smithin mukaan omanlaisensa viitekehyksen ilmatilan loukkausten tarkasteluun. ”Kun on isompi kriisi menossa, asioita tarkastelee aina siltä kannalta, että tämäkin vielä, vaikkei niihin isompaa dramatiikkaa liittyisikään.”

Jäämeri ei muista, että suomalaiset hävittäjät olisivat ukkosen takia koskaan loukanneet vieraan valtion ilmatilaa.

”Se on puutteellista suunnittelua. Ukkoset ovat ennakoitavissa.”

Siihen Jäämeri ei halua ottaa kantaa, miksi venäläiset koneet ovat toukokuussa ja nyt väistäneet ukkosta Suomen ilmatilaan.

”Sen selittäminen on loukkaajan asia.”

Jäämeren mukaan Ilmavoimat tunnistavat päivittäin eri valtioiden ilma-aluksia, kun nämä lentävät kansainvälisillä merialueilla. Näkötunnistuslennoille menemisen tarkempia syitä Ilmavoimat ei paljasta.

Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan ei ole poissuljettua, että ilmatilan loukkaukset olisivat Venäjän tapa näyttää sotilaallista voimaa ja läsnäoloa alueella.

Hänen mukaansa syytä on mahdoton tietää.

”Jos loukkaukset ovat tahallisia, on täysin mahdotonta sanoa, kuinka ylhäältä käsky tulee – onko taustalla poliittinen toimeksianto vai puolustusvoimien piiristä tuleva inspiraatio”, Tiilikainen sanoo.

Vuonna 2005 Suomessa tehtiin linjaus, että ilmatilan loukkauksista kerrotaan aina julkisuuteen.

”Silloin ne tuntuivat tihenevän. Siinä maailmantilanteessa se liitettiin Venäjän vahvistumiseen ja suurvaltapolitiikkaan. Venäjä tunsi monessa muussakin yhteydessä tarvetta osoittaa sotilaallista voimaansa, vaikka se ei sitä aktiivisesti käyttänyt”, Tiilikainen kertoo.

”Venäjän sotaharjoitukset lisääntyivät ja ote arktisesta alueesta tiivistyi. Se oli tämän politiikan, jota nyt seurataan, tuloa tai vahvistumista.”