Suomen on turvattava yhteydet ulkomaailmaan
Helsingin Sanomat

Globaalien yhteyksien, kuten meri- ja ilmateiden, pitää aiempaa paremmin kestää odottamattomia muutoksia.


 


Suomen talous on pitkälti erikoistunut ja vientipainotteinen. Siksi maamme on varsin riippuvainen muista maista ja talouden kansainvälisistä toimijoista. Tähän riippuvuuteen pohjautuvat verkostot ovat Suomelle elintärkeitä.


Suomalaisen yhteiskunnan toimivuus perustuu siihen, että yhteydet maamme ulkopuolelle toimivat keskeytyksettä. Näiden yhteyksien ongelmat ovat keskeisin Suomeen mahdollisesti kohdistuva turvallisuusuhka. Sen torjuminen vaatii uudenlaista suhtautumista turvallisuuteen ja kriisinhallintaan.


Ihmisten, tavaroiden ja informaation liikkuminen perustuu siihen, että globaalit toimintaympäristöt – meri, ilmatila, avaruus ja maailmanlaajuiset tietoverkot – ovat mahdollisimman avoimia yhteiskäytölle. Käytön turvaaminen vaatii, että kansainvälisiä instituutioita ja säännöksiä kehitetään nopeasti. Joiltain alueilta, kuten tietoverkoista, yhteisesti sovitut pelisäännöt puuttuvat miltei kokonaan.


Avoimet, yhteiskäyttöiset ympäristöt ovat alttiita hyväksikäytölle, kuten terrori-iskut ovat osoittaneet. Terrorismin ohella ne mahdollistavat ihmis- ja huumekauppaa, pienaseiden ja joukkotuhoaseiden salakauppaa sekä laitonta maahanmuuttoa.


Rajojen ja yhteyksien valvonta saa yhä enemmän globaaleja ulottuvuuksia. Samalla avoimesta pääsystä yhteiskäyttöisiin ympäristöihin saattaa tulla tiettyjen valtioiden ja toimijoiden etuoikeus. Länsi Yhdysvaltojen johdolla on luomassa omia ratkaisujaan näiden yhteyksien turvaksi. Kiina ja muut nousevat suurvallat pyrkivät turvaamaan omia yhteyksiään luomalla kilpailevia järjestelmiä.


Suomi osallistuu globaalien yhteyksien valvontaan kaukana omilta rajoiltaan esimerkiksi EU:n rajaturvallisuusvirastossa Frontexissa. Turvatakseen pääsynsä yhteiskäyttöisiin ympäristöihin Suomen on oltava yhä aktiivisemmin mukana kehittämässä mahdollisimman kattavia ja monenkeskisiä käytäntöjä sekä osoitettava kykenevänsä turvaamaan yhteydet.


Tämä vaatii, että Suomi kehittää teknisiä ja välineellisiä valmiuksiaan. Koska sotilaskaluston operoiminen kaukana maamme rajojen ulkopuolella on kallista, Suomen tulisi keskittyä myös toiminnan puitteiden kehittämiseen ja asiantuntija-avun tarjoamiseen.


Somalian rannikon Atalanta-merioperaatio voidaan nähdä enteenä tulevasta. Merirosvous on tuonut esiin globaalien yhteyksien herkkyyden häiriöille. Samalla on ilmennyt, että nykyisten operaatioiden käytännöt ja vastuunjako ovat riittämättömiä.


Esimerkiksi miinalaiva Pohjanmaan kiinni ottamat merirosvot vapautettiin, kun mikään taho ei ollut valmis järjestämään heidän oikeudenkäyntiään. Suomessa on kannettu vastuuta tuomitsemalla Ruandan kansanmurhaan osallistunut, mutta merirosvouksesta syytettyjen saattamista oikeuskäsittelyyn ei katsottu tähdelliseksi.


Keskittymistä globaalien yhteyksien turvaamiseen voi arvostella siitä, että turvallisuuteen liittyvien ongelmien syiden kitkemisen sijaan hoidetaan niiden seurauksia.


Syihin pureutuva ongelmanratkaisu vaatii onnistunutta rauhanrakentamista; sitä tarvitaan esimerkiksi Somaliassa. Rauhanrakentamista vaikeuttaa kuitenkin se, että valtioiden haurastumisen taustalla ovat yhä useammin globaalit muutokset. Spekulatiiviset pääomien liikkeet, väestönkasvu ja ilmastonmuutos rapauttavat pysyvästi tiettyjen alueiden valtioiden elinmahdollisuuksia ja synnyttävät kriisejä.


Esimerkiksi Somalian tai Afganistanin ongelmia ei voida ratkaista operaatioilla, jotka kohdistuvat vain ongelmien oletettuihin syihin näissä maissa. Kansainvälisen yhteisön yritykset ratkaista hauraiden valtioiden ongelmia ovat vain lisänneet niiden alueilta ulospäin heijastuvia haittoja. Esimerkiksi Afganistanin-operaatio on lisännyt Euroopassa huumekauppaa ja pakolaisuutta.


Tulevaisuudessa on välttämätöntä korostaa käytännöllisempää lähestymistapaa. Kun tavoitteet asetetaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, voidaan keskittyä neuvotteluihin, välitystoimiin ja taitoihin, jotka ratkaisevat – vaikkakin vain väliaikaisesti – globaalien yhteyksien ongelmia. Jotta odottamattomia muutoksia pystytään ohjailemaan haluttuun suuntaan, niihin on kyettävä reagoimaan nopeasti.


Yhteyksien turvaaminen on tulevaisuudessa yhä enemmän sitkeyden tuottamista: yhteyksien on siedettävä jatkuvia, eri lähteistä peräisin olevia ongelmia. Valtion sisäisten ja kansainvälisten kriisien ohella globaaleihin yhteyksiin vaikuttavat monet erilaiset tekijät, kuten luonnonmullistukset, lakot ja haittaohjelmat.


Turvallisuusjärjestelmien tulee olla nykyistä joustavampia ja sopeutumiskykyisiä alati muuttuviin olosuhteisiin. Sitkeyttä vaaditaan logistiikalta, sen turvaamisen välineiltä ja valtioiden sisäisiltä järjestöiltä. Suomi ylpeili talvella kyvyllään pitää lentokenttänsä auki säästä huolimatta, ja Venäjä sai tunnustusta Domodedovon lentokentän pysymisestä toimintakykyisenä terrori-iskusta huolimatta.


Suomen on kehitettävä edelleen meriyhteyksiä Itämerellä ja arktisella alueella. Erityisen tärkeää on synnyttää käytäntöjä, jotka turvaavat tietoliikenneyhteydet. Samalla voidaan luoda tilaisuuksia alan suomalaisille yrityksille. Perinteisempien yhteyksien sitkostaminen uuden tekniikan avulla saattaisi tarjota paljon suomalaiselle teollisuudelle.


Maailman muuttuminen tuottaa uusia uhkakuvia, jotka kohdistuvat Suomelle oleellisiin yhteyksiin. Suomalaista turvallisuuspolitiikkaa on syytä kohdentaa sellaisten ongelmien ratkaisemiseen, jotka vaikuttavat suoraan globaaleihin yhteyksiin.


Näyttävän kriisinhallinnan ja konfliktien ratkaisuun tähtäävän diplomatian rinnalle on nousemassa valtioiden ja muiden kansainvälisten toimijoiden keskinäiseen riippuvuuteen liittyvien kriisien ratkaisu.