Tarkoituksenmukaiset Venäjä-sanktiot ovat EU:n ja Suomen etu
Kaleva

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola ja tutkimusavustaja Anna Wikholm julkaisivat 25.7. Kalevassa alakertakirjoituksen Venäjän-vastaisista pakotteista. Heidän mukaansa yksi tehokkaimmista pakotekeinoista Venäjää vastaan olisi maan rahoitussektorin asteittainen patoaminen.
Toistasataa EU-kansalaista vaatinut matkustajakoneen alasampuminen Ukrainassa romahdutti Venäjän vaikutusvaltaa Euroopassa ja maailmalla. Tämä on omiaan vähentämään kritiikkiä EU:n pakotepolitiikan kiristämistä kohtaan.
Yhdysvaltojen ja EU:n pääosin rahoitusmarkkinoihin vaikuttavien pakotteiden tarkoituksena on tasata Venäjän ja Ukrainan välisen selkkauksen epäsymmetriaa ja saada Venäjä kompromissihaluisemmaksi. Samalla länsi kehittää uusia välineitä kiihtyneen globaalin keskinäisriippuvuuden hallintaan. Pelkona on epäjärjestyksen lisääntyminen maailmanlaajuisesti kansallismielisen ja uskonnollisen fundamentalismin levitessä.
EU-maiden ulkoministerit tapasivat tiistaina keskustellakseen Venäjään kohdistuvien pakotteiden laajentamisesta. Yhteisen pakotepolitiikan muodostamista ovat vaikeuttaneet jäsenmaiden risteävät kansalliset intressit. Pyrkimys lyhyentähtäimen intressien ajamiseen ja negatiivisten taloudellisten vaikutusten minimoimiseen on johtanut pienimmän yhteisen nimittäjän etsimiseen EU:n pakotteissa.
EU:n pakotteet ovat vaikuttavuudessaan jääneet jälkeen Yhdysvaltain sanktioista. Samalla on ajauduttu tilanteeseen, jossa avainaseman eurooppalaiseen kriisin ratkaisuun on joutunut ottamaan Yhdysvallat. Nyt Washingtonissa odotetaan EU:n havahtumista – ehkä turhaan.
EU:n päättäväisyyttä vaikeuttaa heikko taloudellinen tilanne. Vahvat sanktiot voisivat pahimmillaan johtaa venäläispääoman pakoon Lontoo Citystä sekä kaasu- ja öljytoimitusten loppumiseen Saksassa.
Myös matkustajakoneturmassa kansalaisiaan menettäneen Hollannin eläkerahastojen tulevaisuus riippuu pitkälti öljy-yhtiö Shellin menestyksestä, joka puolestaan on yksi suurimmista investoijista Siperian kaasukentillä. Tilannetta hallitsevat epäsymmetriset suhteet ja riippuvuudet. Keskinäisriippuvuuden oletettiin tuottavan rauhoittavaa sidosta valtioiden välillä. Venäjän toimet ovat tuoneet esiin sen, kuinka taloudellisia riippuvuuksia voidaan käyttää aseena.
Negatiivisten vaikutusten jakaminen herättää kiistaa. Esimerkiksi Britannian pääministerin David Cameronin vaatimus eurooppalaisesta aseidenvientikiellosta Venäjälle on kohdannut vastusta varsinkin Ranskalta, joka on parhaillaan toimittamassa Venäjällä
Mistral-luokan helikopteritukialusta. Ranskan syyttävä sormi osoittaa Lontoossa asuvaan Vladimir Putinin lähipiiriin. Keskinäinen kinastelu voi johtaa siihen, että sanktiopolitiikkaa ohjaavat kompromissit tarkoituksenmukaisuuden asemasta.
Pakotteiden hyödyt eivät ole itsestään selviä. EU on aiemmassa politiikassaan pyrkinyt lähentymään Venäjää, ei niinkään eristymään siitä. Kommunikointikanavien ylläpitoa on pidetty mahdollisuutena saattaa Venäjä neuvottelupöytään.
Pakotteilla saatetaan ajaa Venäjä kauemmas lännestä, mutta Venäjä ei ole pelin ainoa kärsijä. Pakotteiden tehokkuutta voidaan mitata niiden markkinavaikutuksella, mutta markkinoiden heilahteluilla voi olla ikäviä vaikutuksia myös EU-maille. Putinin pahin pelko on lännen kyky vaikuttaa tehokkaasti sen politiikkaan. Putinin siirtona saattaa olla pakotepolitiikan tekeminen tyhjäksi vahvistamalla sotilaallista voimapolitiikkaa. Tämä puolestaan lisäisi alueellista ja globaalia epäjärjestystä. Samalla monien omaa tilaisuuttaan odottavien valtioiden katseet ovat suunnattuna Putinin aggressiivisen politiikan onnistumiseen. Panokset Ukrainassa ovat suuret niin maailmanjärjestyksen kuin Suomenkin kannalta.
Sanktiolaajennuksista tehokkaimpia olisi Venäjän rahoitussektorin asteittainen patoaminen. Venäjän geostrategian ytimessä oleva toive globaalista suurvaltastatuksesta ei ole realistinen ottaen huomioon sen talouden olevan vain Italian kokoluokkaa. Ristiriita tavoitteiden ja resurssien välillä paljastaa Venäjän keskeisen heikkouden. Finanssisektoriin kohdistuvat rajoitukset kuihduttavat markkinoiden uskoa Putinin Venäjään. Tämä taas heijastuu Putinin tukeen taloudellisen ja poliittisen eliitin keskuudessa.
Monet EU:n jäsenmaat ovat riippuvaisia Venäjän energiatoimituksista. Riippuvuussuhde on kuitenkin kaksisuuntainen, sillä Venäjän talous ja sitä kautta Putinin kansalle jakamat edut ovat riippuvaisia energiatoimitusten luotettavuudesta. Venäjän talous on hyvin riippuvainen maailmanmarkkinoista ja ulkomaisesta pääomasta, josta 75 prosenttia se saa EU-jäsenmaista
Vaikka Venäjä vilauttelee energia-asettaan, sen todellinen kyky tarttua siihen on vähäinen. Se toimii kuitenkin pelissä, jossa päättämättömiä EU-jäsenmaita taivutellaan ajamaan Venäjän etuja EU:n sisäisissä neuvotteluissa. Venäjä kykenee pitämään omaa kansallista etuaan ajavat jäsenvaltiot hajanaisina tarjoamalla edullisia kaasusopimuksia ja uhkaamalla kaasunhinnan nostolla. Se myös tarjoaa yksittäisille jäsenmaille edullisia kauppoja ja synnyttää niissä toiveita odotettavissa olevista kaupoista.
Markkinoilla kasvava epäilys Venäjään sijoituskohteena saattaa levitä myös Suomeen. Syy levottomuuteen ei ole sanktiopolitiikka vaan Putinin uhkaava käytös naapurimaitaan kohtaan. Sanktiot ovat tapa rajoittaa Venäjän toimintavapautta. Suomi on pitkällä tähtäimellä tehokkaan ja hyvin kohdistetun sanktiopolitiikan suurin hyötyjä. Lyhyemmällä aikajänteellä odotettavissa on vaikutusyrityksiä sekä kasvavaa levottomuutta turvallisuus- ja taloussektoreilla.
Mika Aaltola on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja ja Anna Wikholm tutkimusavustaja.