Länsimaissa seurataan ristiriitaisin tuntein Tunisiasta alkanutta kansanliikehdintää yksinvaltaisten hallintojen kaatamiseksi. Yhdysvallat ja EU ovat tukeneet pitkään nyt ahtaalle joutuneita johtajia – vakauden nimissä. Hämmennys on heijastunut muun muassa Yhdysvaltain ulkopoliittisen johdon lausunnoissa.
Mielenosoitusten leviäminen Tunisiasta väkiluvultaan suurimpaan arabimaahan Egyptiin ei ole ollut helppo asia liittolaiselle Yhdysvalloille. Hämmennys on kuulunut ulkoministeri Hillary Clintonin lausunnoissa: vain muutama päivä sitten Clinton kuvasi Egyptiä vakaaksi maaksi, mutta taipui sitten puhumaan varovaisesti uudistusten puolesta.
– Presidentti Barack Obama ei halua niin sanotusti seisoa väärällä puolella historiaa, mutta toisaalta Yhdysvallat suhtautuu hyvin varovasta demokratian nousuun Lähi-Idässä, sanoo ulkopoliittisen instituutin tutkija Timo Behr.
Yhdysvalloilla on yhä takaraivossa palestiinalaisalueen vaalit vuonna 2006. Demokraattiset vaalit nostivat valtaan islamilaisen Hamasin, mutta tätä Yhdysvallat ei voinut hyväksyä.
Egypti on Yhdysvalloille erittäin tärkeä liittolainen Lähi-idässä. Yhdysvallat tukee suurilla summilla Egyptin armeijaa ja on saanut tukea muun muassa Israelin politiikalleen
– Egyptissä on nyt nähty kaduilla paljon muun muassa keskiluokkaisia nuoria, mutta maan suurin ja parhaiten järjestäynyt oppositioryhmä on yhä islamilainen veljeskunta. Jos se nousisi valtaan, muuttuisi Egyptin politiikka todennäköisesti täysin. Suhtautuminen Israeliin muuttuisi radikaalisti, muistuttaa länsimaiden ja Lähi-Idän suhteisiin perehtynyt Timo Behr.
Egyptin sen paremmin kuin muidenkaan nyt murrokseen joutuneiden maiden kehitystä on vaikea ennustaa, mutta Timo Behrin mukaan Egyptin tapahtumat voivat ennakoida sitä mitä muualla tapahtuu:
– Jos Egypti muuttuu, ei muutos muuallakaan olisi mahdoton.
Tunisian esimerkin toistuminen sellaisenaan muissa maissa sen sijaan on Behrin mukaan epätodennäköistä. Tunisiassa valta vaihtui ennenkaikkea siksi, että armeija kieltäytyi enää tukemasta maan johtajan Ben-Alin perhedynastiaa. Muissa arabimaissa vastaavat säröt armeijassa eivät ole yhtä todennäköisiä.