TAUSTA: Kirgisian levottomuudet paljastavat Keski-Aasian epävakauden
YLE
Heikki Heiskanen

Keskiaasialaisessa Kirgisiassa tilanne on edelleen jännittynyt, kun pääkaupungissa Bishekissä istuva väliaikaishallitus ja kansannousua maan eteläosaan paennut presidentti Kurmanbek Bakijev käyvät sanasotaa. Pahimmillaan tilanne sisältää jopa sisällissodan uhan. Kirgisian tapahtumat ovat merkki Keski-Aasian itsevaltaisten hallintojen epävakaudesta.

Tiistaina presidentti Kurmanbek Bakijev väläytti ensi kertaa voivansa erota virastaan, jos hän saa takuut omasta ja perheensä turvallisuudesta.

Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Kirgisiassa vallan ottanut väliaikaishallitus uhkasi maan eteläosaan paennutta presidenttiä turvallisuusjoukkojen erikoisoperaatiolla ja pidätyksellä.

Aiemmin Bakijev on yrittänyt mobilisoida kannattajiaan eteläisessä Jalalabadin kaupungissa.

– Juuri tämä tilanne pakottaa väliaikaishallituksen toimimaan päättäväisemmin. Niin kauan kuin Bakijev ei muodollisesti eroa virastaan, väliaikaishallituksen legitimiteetti pysyy kyseenalaisena, Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov sanoo.

Kirgisiassa tilanne on nyt siis selvästi erilainen kuin vuoden 2005 niin sanotun tulppaanivallankumouksen aikaan. Tuolloin syrjäytetty presidentti Askar Akajev nopeasti tunnusti tappionsa ja yksinkertaisesti pakeni maasta Moskovaan.

Varmaa ei ole sekään, miten vakaalla pohjalla vallan ottanut Roza Otunbajevan johtama väliaikaishallitus on.

– Tilanne on jo valmiiksi epävakaa. Väliaikaishallitus ei täysin kontrolloi tilannetta edes pääkaupungissa Bishkekissä. Öisin kaupungilla kuljeskelevat ryöstelijöiden joukkiot, Torbakov sanoo.

Lisäksi väliaikaishallitus itse on sangen eripurainen joukko opposition edustajia.

– Näitä ihmisiä yhdisti lähinnä vain yksi keskeinen päämäärä – Bakijevin autoritaarisen hallinnon kaataminen. Tämän päämäärän he ovat saavuttaneet. Yhteisiä jatkotavoitteita, yhteistä ideologiaa, yhteisiä päämääriä ei ole niin monia. Hallitusta odottavat vaikeudet, kun pitää jakaa valtaa, virkoja, vaikutuspiirejä sen osanottajien kesken, Torbakov sanoo.

Jakautunut maa

Kirgisia on jyrkästi jakautunut maa, sillä Tienshanin vuoristo jakaa maan etelään ja pohjoiseen. Keskeinen tekijä köyhän keskiaasialaisen maan politiikassa ovat edelleen klaanien suhteet.

– Molemmissa osissa on omat klaaninsa ja nämä klaanit ovat koko Neuvostoliiton jälkeisen ajan käyneet kilpailua, joka ajoittain kärjistyy sellaisiksi jyrkiksi vastakkainasetteluiksi kuin vuonna 2005 ja nyt, erikoistutkija Igor Torbakov kertoo.

– Siksi tämä nykyinen tilanne, jossa Bakijev yrittää mobilisoida osan etelän väestöstä ja klaaneista tuekseen, kiistämättä sisältää sisällissodan vaaran.

Bakijevin todellista kannatusta eteläisessä Kirgisiassa on vaikea arvioida. Vuoden 2005 niin sanotun tulppaanivallankumouksen taustalla oli vielä selvä etelän ja pohjoisen klaanien vastakkainasettelu.

Tuolloin pohjoisesta kotoisin olevan presidentin Askar Akajevin autoritaarinen hallinto kaadettiin pääosin etelän klaanien voimalla.

– Nyt tilanne on jonkin verran toinen. Jos katsotaan Bishkekissä vallan kaapanneen väliaikaishallituksen kokoonpanoa, nähdään, että suurin osa nykyisistä johtajista ei tule Kirgisian pohjoisosasta vaan juuri etelästä, Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov sanoo.

Monet väliaikaishallituksen jäsenistä ovat eteläisten klaanien edustajia, jotka alun perin auttoivat Bakijevia vuonna 2005 syrjäyttämään Akajevin ja nousemaan valtaan. Monet heistä toimivat hallituksessa Bakijevin valtakaudella.

Bakijevilla on kiistatonta kannatusta kotikylänsä ja kotiseutunsa klaaneissa, mutta koko eteläisen Kirgisian tilanne on epävarmempi.

– On vaikea sanoa, kuinka pitkälti näiden alueiden johtajat ja klaanien päämiehet olisivat valmiita uhraamaan hyvinvointinsa ja jopa vapautensa tukeakseen Bakijevia aseellisessa vastarinnassa Bishkekin hallitusta vastaan, Torbakov sanoo.

Keski-Aasiaa hermostuttaa

Kirgisiassa viime viikolla puhjennut kansannousu ja vallanvaihdos todennäköisesti herättävät huolestuneisuutta muissa Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa. Kirgisian tapahtumat osoittavat näiden hallintojen haurauden.

– Kirgisian tapahtumat ovat äärimmäisen hermostuttava oire kaikille näille maille. Kaikissa näissä maissa on poliittinen järjestelmä, jota voi kuvata enemmän tai vähemmän autoritaariseksi. Kaikissa näissä maissa on klaaneja ja kaikissa näissä maissa on ongelmia alueellisten erojen kanssa, Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov kuvailee.

Autoritaarista hallintoa on pidetty välttämättömänä pahana, kun on kyse poliittista islamia vastaan taistelevista maallisista hallinnoista.

– Ongelma on, että autoritaariset hallinnot näyttävät vakailta vain ulkoisesti, minkä Kirgisian tapahtumat hyvin osoittavat, Igor Torbakov sanoo.

– Kun ei ole väyliä demokraattiseen tahdonilmaisuun, vapaata lehdistöä ja normaalia poliittista järjestelmää parlamentissa, massoilla ei ole muuta mahdollisuutta ilmaista tyytymättömyyttään kuin lähteä riehumaan kaduille ja kaataa hallitus väkivaltaisesti.

Torbakov sanoo, että Keski-Aasian hallitsijoiden kannattaisikin ottaa oppia Kirgisian tapahtumista ja alkaa hiljalleen demokratisoida hallintoa ja laajentaa poliittista kannatuspohjaansa.

– Ikävä kyllä Keski-Aasian johtajien vaistonvarainen reaktio Kirgisian tapahtumiin lienee pikemminkin vahvistaa hallintojensa itsevaltaisia piirteitä, Torbakov pahoittelee.

Kamppailu tukikohdista jatkuu

Vallanvaihdos keskiaasialaisessa Kirgisiassa saattaa vaikuttaa suurvaltojen käymään kilpailuun vaikutusvallasta Keski-Aasiassa.

Kirgisian uusi johto joutuu harkitsemaan, salliiko se Yhdysvaltain edelleen pitävän tukikohtansa Kirgisiassa. Tukikohdan on epäilty ärsyttävän Venäjää, joka pitää Keski-Aasiaa osana perinteistä vaikutuspiiriään.

Monet asiantuntijat ovat epäilleet, että Kirgisian vallankaappauksen takana on juuri Venäjä. Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov on eri mieltä. Torbakovin mukaan kansannousu ja vallanvaihto lähti Kirgisian sisäisistä tekijöistä.

– Uskon, että Kirgisian sisällä oli ihan riittävästi epävakautta aiheuttavia tekijöitä. Bakijevin hallinto oli riittävän sietämätön suurelle joukolle klaaneja ja väestölle kokonaisuudessaan, että potentiaalia vallankumoukselle oli maan sisällä, Torbakov sanoo.

– Eri asia on, että Venäjä ärsyyntyi Bakijeviin eikä pitänyt enää häntä toivottavana kumppanina, Torbakov sanoo.

Venäjä halusi, että Bakijevin hallinto sulkisi Yhdysvaltain tukikohdan Manasissa. Yhdysvalloille tukikohta on strategisesti avainasemassa, koska sen kautta kuljetetaan sotilaita ja tarvikkeita Afganistaniin.

– Venäläiset halusivat kasvattaa yhdysvaltalaisten riippuvuutta Venäjästä ja painostivat Bakijevia sulkemaan tukikohdan, Torbakov sanoo.

Viime vuonna Bakijev lupasi venäläisille, että Yhdysvaltain tukikohta saisi lähteä. Ilmeisesti siitä hyvästä Kirgisia sai Venäjältä kahden miljardin dollarin lainan. Bakijev kuitenkin neuvotteli Yhdysvaltain kanssa korotuksen lentotukikohdan vuokraan ja niin tukikohta saikin jäädä. Bakijevin mielenmuutos ei miellyttänyt Venäjää.

– Vuonna 2005 Venäjä vielä vastusti jyrkästi väkivaltaista kumousta Kirgisiassa. Tällä kertaa sellaista jyrkkää reaktiota ei tullut. Pääministeri Putin oli ensimmäinen ulkomainen johtaja, joka soitti Roza Otunbajevalle ja siten käytännössä tunnusti väliaikaishallituksen, Igor Torbakov sanoo.
Kädenvääntö tukikohdista jatkuu

Venäjän tuki saattaa sisältää hintalapun, sillä eräs venäläinen viranomainen vihjasi nimettömästi, että Kirgisiassa pitäisi olla vain yksi tukikohta – Venäjän tukikohta.

– Amerikkalaiset olivat venäläisiä vaikeammassa tilanteessa. Ilmeisesti he olivat asettaneet pelimerkkinsä Bakijevin ja tämän klaanin taakse, Torbakov sanoo.

Kun kumous tapahtui, yhdysvaltalaiset olivat jonkin aikaa hämmentyneitä eivätkä olleet varmoja, miten reagoida.

– Nyt epäröinnin aika on kuitenkin ohi ja yhdysvaltalaiset ovat myös luoneet yhteydet väliaikaishallitukseen, Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov sanoo.

Hiljainen kamppailu tukikohdista siis jatkuu.

Keski-Aasian energiaresursseja hamuava Kiina on tähän mennessä ollut varsin hiljainen tekijä Kirgisian valtakamppailussa. Kirgisialla ei ole suuria luonnonrikkauksia toisin kuin Uzbekistanilla, Kazakstanilla ja Turkmenistanilla.

Kiina on todennäköisesti huolissaan Kirgisian vakaudesta, koska mailla on yhteistä rajaa ja Kiinan keskusvaltaa huolettavaa uiguuriväestöä asuu myös Kirgisian puolella.

http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/04/kirgisian_levottomuudet_paljastavat_keski-aasian_epavakauden_1602969.html