Kansainvälinen raportti torpataan Suomessa epärealistisena.
Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen keskittyvä YK:n ilmastopolitiikka tulisi hylätä epäonnistuneena. Tehokkaampi keino ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisi ilmastotavoitteiden pilkkominen pieniksi, konkreettisiksi ja saavutettaviksi paloiksi.
Muun muassa näin argumentoi 14 ilmastoasiantuntijan joukko tuoreessa julkaisussaan, niin sanotussa Hartwell-raportissa.
Mukana on kirjoittajia muun muassa London School of Economicsin ja Oxfordin yliopistoista. Suomesta joukkoon kuuluu Helsingin yliopiston ympäristönmuutoksen professori Atte Korhola.
Tutkijoiden mukaan tiukkojen päästörajojen ja päästökaupan sijaan käyttöön tulisi ottaa globaali hiilivero.
Paperin taustalla on tutkijajoukon päätelmä siitä, että nykyinen ilmastopolitiikka on menettänyt uskottavuutensa: Kööpenhaminan ilmastokokous päättyi pettymykseen ja ilmastotutkijoiden sähköpostiselkkaus horjutti uskoa tieteeseen.
Kirjoittajien mukaan takaiskut tulisi nyt nähdä mahdollisuutena muuttaa suuntaa. ”Päästöjen vähentäminen ei voi olla kaikenkattava tavoite. Meidän pitää asettaa tavoitteet konkreettisiin elämän laatua parantaviin toimiin, joiden sivutuotteena myös ilmakehä alkaa voida paremmin”, Atte Korhola sanoo.
Tutkijat esittävät, että ilmastonmuutosta torjuttaessa tulisi tavoitella esimerkiksi riittävää energiansaantia kaikille niille noin 1,5 miljardille maapallon kansalaisille, joilla sitä nyt ei ole. Tämä voitaisiin tehdä esittelemällä aluksi hyvin pieni globaali hiilivero, jonka tuotto käytettäisiin tehokkaan vähäpäästöisen teknologian kehittämiseen.
Lisäksi lyhyellä aikavälillä pitäisi keskittyä hiilidioksidin sijaan päästölähteisiin, joiden kautta lämpenemisvaikutusta voidaan ehkäistä nopeasti. Tällainen on muun muassa noki, jonka ilmastovaikutukset luetaan nykyisin hiilidioksidin jälkeen yhdeksi suurimmista ilmastopakotteista ja jolla on merkittäviä terveysvaikutuksia. Nokea syntyy esimerkiksi huonosti polttavista liesistä.
”Toimenpiteet joiden vaikutukset elämisen laatuun ovat välittömiä, ovat heti paljon houkuttelevampia kuin usein abstraktiksi jäävä ilmastonmuutos”, Korhola sanoo.
Suomessa raportti sai muulta tutkijakunnalta kylmän vastaanoton. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto Vihma toteaa, että esimerkiksi ajatus hiiliveroista on epäuskottava, sillä sen poliittinen vastustus on EU:ssa ja Yhdysvalloissa hyvin voimakasta.
”Jos vero, jonka yksityiskohtia raportti ei kerro, olisi suuruusluokaltaan hyvin pieni, sillä tuskin saavutettaisiin kauniita tavoitteita, kuten miljardien ihmisten saamista sähkön piiriin tai merkityksellistä panostusta teknologian kehittämiseen”, Vihma toteaa.
Samalla linjalla on VTT:n ilmastonmuutoksen hillitsemisen professori Ilkka Savolainen. ”Nyt kun EU:ssa on päästökauppajärjestelmä, uuden verojärjestelmän luominen viivästäisi toimia selvästi”, hän sanoo.
Vihman mukaan YK-prosessi ansaitsee kritiikkiä, mutta periaatteiltaan se on tällä hetkellä edelleen paras saavutettavissa oleva. Se on myös tuottanut tuloksia, vaikka Kööpenhamina oli pettymys: Nousevat, suuret kehitysmaat on saatu laatimaan kansalliset ilmasto-ohjelmansa ja ilmastotoimien läpinäkyvyyttä on lisätty, Vihma sanoo.
”Mikäli ilmastopolitiikka olisi niin helppoa, että sitä voisi riittävässä määrin lähestyä kansallisesti, vain oheishyötyjen ja win-win-tilanteiden hyödyntämisen kautta, niin päästörajoituksia ei tarvittaisi. En usko enkä toivo että tämä ajattelu saavuttaa laajempaa suosiota.”